Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Tiedämme tulevaisuudesta kovin vähän varmasti. Kun kysymys on enemmän tai vähemmän uskon asiasta, niin on arveluttavaa syvällä rintaäänellä uhota suuntaan tai toiseen. Yksinomaan mottikasvuun hirttäytyminen on suuri harha taloudellisessa mielessä.
Uhka vai mahdollisuus?
Jos joutuu teettämään uudistusinvestoinnin ja saa sille tuottoa 2-3%, niin kuinka paljon se kestää tulevaisuuden uhkia? Ainakaan minulle nämä eivät ole helppoja asioita, kyseessä kymmenien vuosien riski. Jos ilmasto muuttuu epävakaaksi, kuivuus, tuholaiset, myrskyt kaataa ensiharvennetut metsät, hirvet, kiinteistövero, puunostajien kartellit, hakkuun rajoitteet hiilitaseen takia, luonnonsuojelukysymykset jne. jne.
Peitteistä metsänkasvatusta on ymmärrettävä myös siitä syystä, että pienen perintömetsän avohakkaaminen voi olla iso henkinen kynnys. Suhteellisen pieniähän metsänomistukset meillä ovat ja usein perittyjä.
Omalta kohdaltanikin muistan hyvin, kuinka vaikea oli päättää pienen, perintönä saamaani, metsän avohakkuusta. Jopa käynti ko. palstalla oli pitkään jotenkin raskasta. Ei toki enää, kun taimikot ovat varttuneet.
Ostometsissä avohakuupäätös sitä vastoin ei ole aiheuttanut minkäänlaisia tunnontuskia.
Onko husselle jäänyt hampaankoloon tappio tarjouskilpailussa, vai mistä kumpuaa noin rikas mielikuvitus jobbaritarinaan. Vielä kun pystyisit kertomaan kuinka ihan aikuisten oikeasti tällainen jobbaritarina olisi taloudellisestikin jotenkin kannattavasti selitettävissä, niin tarinalla olisi jotakin todellisuuspohjaa. Odotan mielenkiinnolla laskelmaasi siitä, kuinka tällainen rahantekokone nykymarkkinoilla toimii.
Kuka itse asiassa syyllistää ja ketä. Kullakin näyttää olevan omat profeettansa, jonka nimiin vannotaan ja ollaan niin perin juurin loukkaantuneita muista näkökannoista. Minä en näe mitään ongelmaa nykytilanteessa. Aivan hyvä, että on vaihtoehtoja. Puut eivät ole metsästä loppumassa, joten mistä se liikuttava huoli jostakin jk:sta tai millä nimellä sitä nyt halutaan kutsuakin.
Oma pyrkimykseni metsätaloudessa on päivän selvä. Taloudellisessa mielessä se tarkoittaa pyrkimystä suhteelliseen tuottoon vaihtoehdot tietysti huomioiden. Jos jollekin investoinnille suhteellinen tuotto ei näytä riittävältä, niin luonto saa hoitaa.
Sitä en toki millään muotoa väitä, että läheskään aina onnistuisin pyrkimyksessäni. Tavoitetta se ei kuitenkaan miksikään muuta.
En kerro, koska se ei mahdu tajuntaasi, eikä minulla ole mitään tarvetta muuttaa käsitystäsi. Uskollaan kukin tulkoot autuaaksi.
Etkö todellakaan ole koskaan kuullut, että sijoitetun pääoman tuottoa kuvatessa puhutaan korosta? Pankkitalletuksen tuottoa kuvataan korolla jne. Suhteellinen tuotto on se, mistä olemme kiinnostuneita, eikä metsäsijoittaminen poikkea mitenkään tässä suhteessa.
Tuossa edellä Pukkalan esityksestä käy hyvin ilmi se, mitä korko merkitsee metsätaloudessa. Tälläkin esiintyy koron merkityksen ohittavia jyrkkiäkin kannanottoja, vaikka ei ole mitenkään vaivauduttu perehtymään aiheeseen.
Se menee vielä jakeluun, että kahdesta erikorkoisesta pankkitilistä rahat on taloudellisempaa laitta paremman koron tilille. Siitä mitä se merkitsee metsätaloudessa, ei ole hajuakaan, eikä mitään tarvetta nähdä sitä edes itselle selvittää ja silti näkemys on ehdoton ja varma.
Aivan hyvää analyysiä Planter ja AJ. Jo asia nostaminen näkyvästi esiin lisää paineita puuttua asiaan.
Joka tapauksessa asiaa tulisi puuttua pikaisesti.
Susiongelmat ovat AJ suora seuraus sorkkaeläinkannan suuruudesta. Ikänsä metsässä liikkuneenakaan ei tunnu erityisen mukavalta, kun susilaumoja alkaa ympärillä liikkua – puhumattakaan vähemmän kokeneista metsässä liikkuvista. Susiongelman liittäminen asiaan lisää merkittävästi kiinnostuneita.
Metsänomistajien ja metsästäjien kinastelu on joutavaa eikä johda mihinkään, kun intressit ovat vastakkaiset kannan suuruudesta.
Kun metsästysoikeus kuuluu maanomistajille, niin heidän tulisi tietysti myös päättää metsästyksestä. Vain kannan minimimäärä voisi olla nykyisen kaltaisessa päätöksenteossa.
Ongelmia voitaisiin ratkoa, jos metsänomistajat olisivat edes jossain määrin yksimielisiä ja omaisivat oman, vain metsänomistajan asioita ajavan, demokraattisesti toimivan oman etujärjestön. Nykyinen sekasotku, johon on sotkeutunut mitä kummallisimpiä intressejä, ei johda mihinkään.
Omien havaintojeni mukaan kaksosia on usein hirvenvasoissa. Voisiko hyvät ravinto-olosuhteet lisätä kaksosten määrää? Kun olosuhteet ovat otolliset, niin kanta yleensä lisääntyy. Eikö se ole aivan yleinen luonnon mekanismi. Kesällähän ruokaa varmasti hirville on riittävästi oli metsät sitten mitä tahansa. Ehkä talvilaitumet ovat se kriittinen tekijä ja metsätaloudellekin suurin ongelma.
Nyt kun sorkkaeläinten kanta on kasvanut tavattomasti, susistakin on tullut ongelma. Jotain tälle ongelmalle joka tapauksessa joudutaan hyvin pian tekemään. Kyllä ryhdistäytyminen tulee lähteä nimen omaan metsänomistajien taholta. Kansalaisaloite tai jokin sen suuntainen olisi paikallaan. Metsästäjät eivät tule asiaa hoitamaan muuten kuin pakon sanelemana, se on selvä.