Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsäkeskustelu on metsätalouden pakkopaitavuosista huomattavasti monipuolistunut ja se on ilman muuta hyvä asia. Ymmärrys metsätaloudesta on tämän keskustelun seurauksena huomattavasti lisääntynyt.
Pidän nykytilannetta, metsätalouden takavuosien yhden totuuden pakkopaitavuosia merkittävästi parempana metsänomistajan näkökulmasta.
Mitä ihmettä te itkette, kun jokainen saa toimia parhaaksi ymmärtämällään tavalla. Aivan toisin kuin takavuosina. Olosuhteita on vaikka minkä laisia, eikä yhtä totuutta ole olemassa. Takavuosien yksi totuus on ollut ilman muuta suuri hölmöys!
Niinpä. Populismia vai realismia. Se vähän riippuu monesta eri muuttujasta – ei vähiten koroista.
Kekkonen totesi aikanaan, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Ottamatta puolueisiin kantaa, niin se on helvetin hyvin tiivistetty.
Kannattava metsätalouskin ON – mahdollisuuksien taidetta.
Aiemmin aloittaneilla on ollut aika huomattavia etuja Kujalaan nähden. Eri ajankohdat ja erilaiset olosuhteet vaativat hyvin erilaiset lääkkeet kannattavaan toimintaan. Perintömetsien kanssa jotenkin pärjää kuka hyvänsä, ellei aivan tumpelo ole.
On Timppa eri asia puuhastella perintömetsän kanssa kuin ostaa metsät markkinoilta ja tehdä niillä kannattavaa liiketoimintaa.
Piikun tarina on verotuksen näkökulmasta vähän surullinen. Edellinen sukupolvi on nyt hakattavissa olevasta puustosta maksanut kymmeniä vuosia pinta-alaveroa, perinnöstä joutuu maksamaan perintöveron ja sen jälkeen taas puun myynnistä myyntiveron. Kun kymmeniä vuosia etukäteen maksetulle pinta-alaverolle pitäisi tietysti laskea joku korko ja tähän lisätään perintövero ja myyntivero, niin käytännössä tuotto on mennyt verona yhteiskunnalle.
Jos metsän haluaa siirtää lapsille, näyttäisi metsän myynti lapsille ennen hakkuita olevan perustelua, jolloin lapset voisivat tehdä metsävähennyksen hakkuista, eikä Piikulta tästä myynnistä menisi enää veroa. Lisäksi kaupan voi tehdä verotta alle käyvän hinnan.
Piikun tekemä hakkuuvaihtoehto johtaa päällekkäisiin veroihin. Metsät ovat nyt kysyttyjä ja niistä maksetaan. Metsät myytäessä säästetään sentään perintöveroarvon verran moninkertainen verotus.
Metsien tuotto suhteessa kiinni olevaan varallisuuteen on kuitenkin niin vähäinen, että jos kaikki palvelu joudutaan päätöksentekoa myöden ostamaan, niin tällaisesta omistuksesta kiinni pitäminen ei tunnu viisaalta.
Aivan ilmeisesti tarvitset päätöksentekoosi ammattiapua, jotka tuntevat verotuksellisetkin vaihtoehdot.
Ei ole pienintäkään epäillystä siitä, etteikö metsästys vapauttamalla saada hirvikanta kuinka pieneksi hyvänsä. Keinoja on, jos niitä halutaan käyttää. Nykytekniikalla voidaan hirvikanta tappaa hetkessä vaikka sukupuuttoon, jos niin halutaan.
Se on tietysti selvä, että metsästysseurat vastustavat sitä kynsin hampain. Saavutetuista eduista ei tietenkään haluttaisi luopua, joka sinänsä on hyvin ymmärrettävää, niin tässä kuin muuallakin.
Hirvenmetsästystä harrastamattomien metsänomistajien kanta lienee selvä. Hirviä on merkittävästi liikaa, josta seuraa myös peto-ongelmat. Jonkun pitäisi nyt vain vaivautua tekemään nimienkeruulistan malli ja laittaa se nettiin, josta sen voi tulostaa ja alkaa nimienkeruu asian korjaamiseksi. Jokaisen lähipiiristä löytyy helposti 100 nimeä. Mitään ei tapahdu, ellei todellisiin toimiin ryhdytä.
Suorittavan portaan ihanteet metsänomistuksesta ovat kauniita, mutta metsänomistajan talous täytyy vain silloin unohtaa. Tuollaista mieltä voi olla, kunhan ei ole vastuussa metsänomistajan taloudesta. Jos tietää kuinka metsätaloudessa tulisi toimia viisaasti, pitää tietysti itse ryhtyä metsätalousyrittäjäksi. Jos uskallus ei siihen riitä, olisi suuret puheet katteettomina syytä unohtaa. Toisen takapuolella tuleen istujia kyllä riittää.
Hirvikanta tulisi kiireesti pudottaa murto-osaan nykyisestä. Kun seurat eivät kykene kantaa hoitamaan, metsästys tulisi vapauttaa. Vapauttamalla metsästys hirvet tapetaan vaikka sukupuuttoon, eikä tarvitse murehtia metsästysseurojen ikääntymistä.
Pääoman tuotto suhteessa riskiin on sijoittamisessa keskeistä, niin metsässä kuin muuallakin taloudellisessa toiminnassa. Hehtaarikasvut jne. ovat sivuseikkoja.
Taloudellisessa mielessä metsässä pidetään varallisuutta tai sinne sijoitetaan, jos se tuottaa siellä enemmän kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa. Hiilet jne. otetaan huomioon sitten, kun niille on osoitettavissa arvo.
Toiset kirjoittaa aidasta ja toiset aidan seipäistä.
Minkälaisen tuoton Timpan yhteismetsä antaa osuuden arvoon nähden eli minkälaisen tuoton pääomalle saa? Entä kuinka paljon puuston arvo ja taimikoiden arvo on osuutta kohden? Entä mikä on osuuden markkina-arvo?
Yhteismetsäosuus on helppo siirtää seuraavalle sukupolvelle, mutta siirrosta puutuu myös paljon verotuksellisia mahdollisuuksia.