Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jos näin ei olisi, se tarkoittaisi, että luontaisesti ei voi syntyä talousmetsää eikä esim. puun koolla ole vaikutusta suhteelliseen arvokasvuun jne. Eihän koko pohjoista metsävyöhykettä edes olisi, jos näin olisi. Minullakin (todella rajulla avohakkajalla, aikanaan vallinneiden taloudellisten olosuhteiden, metsäverotuksen siirtymäkausi jne. vuoksi ja jossa luonnon kunnioittaminen oli, valitettavasti, mitätön sivuseikka) tässä vaiheessa kaikki järeimmät metsät ovat luontaisesti syntyneitä. Metsätalouskin on kulloinkin vallitsevien mahdollisuuksien taidetta.
Syyllistyt nyt Gla itse juuri siihen, mistä edellä syytät muita. Itse pyrin (paino sanalla pyrin) katselemaan vallitsevia mahdollisuuksia, ennakkoasenteitta, sellaisina kuin ne näyttävät olevan. Ja toisaalta, ”kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.” Varmat oikeat vastaukset pakenevat hämärän peittoon.
Gla: ”Eli päättävät ensin, mikä on paras ja sitten etsivät tätä mielipidettä tukevat perusteet.”
Niinpä – ketkä näin mahtavat toimia?
Jos uudistamisinvestointia ei saa vaadittavalla korolla koskaan takaisin, eli investointi tuottaa tappiota, niin mitä vaihtoehtoja jää? On aivan selvää, että luontaiset menetelmät ovat taloudellisempia jo ennen tätä rajakorkoa.
Toinen hyvin oleellinen seikka on se, että puun suhteellinen arvokasvu muuttuu oleellisesti puun koon kasvaessa. Siksi järjestelmälliset alaharvennukset ovat olleet taloudellisesti täysin älyttömiä.
Olin juuri tekemässä taimikonhoitoa kohteessa, jonka vieressä on ensiharvennusta hyvin pian lähestyvä 10 ha:n kuvio. Kuvio on istutettu männylle (edellisen omistajan toimesta) hieman liiankin rehevälle maapohjalle. Kuvion rajalla on järeää kuusikkoa. Vaikka olen taimikonhoidon tehnyt kuviolle suhteellisen myöhään, altaraivaus joudutaan tekemää ennen ensiharvennusta, koska koivunraippaa ja kusentaimia on alla hyvin runsaasti.
Vaikka kasvatan männiköitäni pääsääntöisesti jaksollisesti, niin tästä se ilman muuta lähtee jo seuraavankin puusukupolven kasvattaminen. Järjen käyttö olisi suotavaa altaraivauksissa. Eihän sitä alikasvustoa ole, jos se altaraivataan steriiliksi.
Gla edellä: ”Tiedät ihan hyvin, että Tahvonen teki laskelmia, joiden tarkoitus ei ollut selvittää kasvatusketjun kannattavuutta, vaan kehittää työkalua laskentaa varten.”
Siis mitä laskentaa varten?
Toisinaan kirjoitat, että Tahvonen antoi ymmärtää ja toisinaan, että ei antanut ymmärtää, minun poloisen ymmärryksestä nyt puhumattakaan.
Tässä jää nyt sellainen vaikutelma Gla, että sinä tiedät ehdottoman totuuden asiasta tutkimattakin. Eikä vaihtoehtoja saisi tietenkään edes tutkia. Näinhän meillä oli kymmeniä vuosia – oli vain yksi totuus, joka kylläkin vaati hyvin omaperäisen, reaalimaailmasta irrotetun talousmatematiikan. Lähde toimi varoittavana esimerkki siitä, että sinut ajetaan sivuraiteille, jos alat aisan yli potkia.
Ei tarvitse kaunistella Gla – en mene rikki.
Pahoittelut oksapuu, jos siltä tuntuu.
Gla: ”Tiedät ihan hyvin, että Tahvonen teki laskelmia, joiden tarkoitus ei ollut selvittää kasvatusketjun kannattavuutta, vaan kehittää työkalua laskentaa varten. Kun tuossa yhteydessä epärealistisilla lähtöarvoilla jk-menetelmä näytti kannattavalta, käytit noita laskelmia esimerkkinä kasvatusketjujen vertailusta.”
Mitä, mitä, mitä?
Tutkijan tehtävä on yrittää etsiä totuutta ja tässä tapauksessa pyrkiä kehittämään laskentamenetelmiä totuuden etsimiseen. Olisiko Tahvosen sinun mielestäsi pitänyt antaa ymmärtää, että käytetyt lähtöarvot ovat ainoita oikeita ja tehdä itsensä tutkijana naurunalaiseksi. Tilanteessa, jossa vähä-älyisinkin (jopa minä) ymmärtää, että mitään ainoita oikeita lähtöarvoja ei voi olla edes olemassa. Gla jauhaa näistä lähtöarvoista ja näkee niistä varmaan painajaisuniakin – kelaa nyt vähän!
Millään lähtöarvojen höpötyksillä ei voi ohittaa asian ydintä, joka on muuttanut metsätaloudellista ajattelua todella ratkaisevalla tavalla ja jossa Tahvosella on ollut aivan keskeinen rooli. Metsätalouteen oli pesiytynyt, omaperäinen, reaalimaailmasta kokonaan irronnut ja täysin käsittämätön taloudellinen ajattelu. Se oli johtanut esim. vanhasta metsälaista perustuslakivaliokunnankin antamiin älyttömiin ja suorastaan pöyristyttäviin lausuntoihin, johon mm. aikanaan tekemääni valitukseen KHO suorastaan humoristisesti vetosi.
Ymmärrän toki hyvin, että vanhan koulun metsämies(nais)kaartti ei tule tästä painajaisunesta koskaan heräämään.
Gla: ”Kritisoin siis sitä, että koulutetun ihmisen työtä käytetään tarkoitukseen, johon sitä ei ole tarkoitettu.”
Voitko täsmentää? Kenen koulutetun ihmisen ja mihin tarkoitukseen? Olen ollut ymmärtävinäni ketä ja mitä tarkoitat, mutta ehkä voit väärinkäsityksen välttämiseksi täsmentää.
Edellisestä kirjoituksestasi saan sen käsitykset, että sinunkin mielestäsi Kujala on toiminut esim. kuvan kohteessa taloudellisesti viisaasti. Ehkä kannattavuuslaskelmia on ”sormiharjoiteltu”, kuten kuvaat, jonkun koulutetun ihmisen toimesta.
Toisille uudistaminen epäilemättä maksaa kaikkine vaiheineen huomattavan paljon, toisille ei. Sinun metsänhoidostasi en Gla tiedä tietenkään mitään muuta kuin sen, mitä täällä olet kertonut. Siitä olen ollut ymmärtävinäni, että kaikkine myrkytyksineen aivan halpaa lystiä ei uudistaminen ole ollut – mene ja tiedä? Toisille oma työ, autolla ajelu jne. ei näytä maksavan mitään. Kuitenkin aikuisten oikeasti kustannukset tulisi laskea siten, mitä koko lysti täysin ulkopuolisilla teetettynä tulee maksamaan.
Maksimaaliseen mottikasvuun pyrkiminen on perusteltua, kun oletetaan koron olevan nolla. Tämä oli esim. silloin, kun minä olen metsiä hankkinut, metsäneuvonnassa kritiikittömästi vallitseva näkemys. Olen todennutkin, että tuolloin orjallisesti metsäneuvonnan mukaan toimimisesta olisi seurannut konkurssi, kun toiminta perustui puhtaasti metsätaloudesta saataviin tuloihin.
Jos toimii metsätaloudessa siten, että olettaa koron olevan nolla ja se todellisuudessa onkin, kuten em. esimerkissä 3 %, seurauksena on metsätalouden konkurssi.
Minulle olosuhteista johtuen ei realistisia Gla, mutta kirjoituksiasi lukeneena, sinun uudistuskuluistasi en todella menisi takuuseen.
Sinun mielipiteitäsi ohjaa taloudellisessa mielessä aivan liiaksi reaalimaailmassa perustelematon usko mottikasvun autuuteen. Se johtaa esittämässänikin esimerkissä taloudelliseen tappioon ja Kujalan mittakaavassa toimien konkurssiin, ellei käytössä ole jostakin nollakorkoista ulkopuolista rahaa. En siis mitenkään ihmettele, että pidät metsiä aivan liian kalliina. Toki reaalikorot ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen matalia, mutta se ei liene kiveen hakattu totuus.
Puhut usein jostakin sormiharjoituksista. Kujalan tapauksessa puhutaan mitä suurimmassa määrin reaalimaailmassa toimimisesta, eikä mistään sinun sormiharjoituksistasi.
Timppa nyt ei edes käsitä, mistä me keskustelemme.
Kirjoituksessa Kujalasta esiintyy kuva Ristijärven hakkuusta, jota mm. Gla arvioi. Ratkaisuja tehdään Gla ajassa. Sadan vuoden kuluttua niitä tehdään (myös ajassa) sellaisella tiedolla, joka silloin tiedetään ja niiden toimesta, jotka silloin elävät. Metsätalous on kulloinkin vallitsevien mahdollisuuksien taidetta. Asenteisiin ja mielipiteisiin hirttäytyminen ei johda hyvään tulokseen.
Markkinatietojen perusteella meidän täytynee olettaa, että Kujala oli juuri ostanut ko. metsän ja oletettavasti sen hankintakustannukset ovat olleet lähes metsässä olevien puiden hinta. Tuollaisen metsä suhteellisen arvokasvun voisi olettaa olevan luokkaa 3%. Realistista lienee myös ajatella, että ostoon käytettävälle rahallekin on laskettava korkoa tuo 3 %.
Kritisoijat voisivat nyt kertoa, kuinka Kujalan olisi pitänyt hakkuussa toimia, selviytyäkseen taloudellisesti paremmin ja millä perusteella.
Timppahan ei olisi missään nimessä metsää ostanut, koska se hänen käsityksillään metsänhoidosta olisi ollut aivan liian kallis. Siitäkin huolimatta, että hänelle korolla ei ole mitään merkitystä.
Kuinka Jätkä niiltä voi ottaa, jolla ei ole? ”Tyhjästä on paha nyhjästä.” Vain niiltä voi ottaa jolla on.
Eikö pitäisi sanoa, että annetaan vähemmän.
Jätkän ottaminen on politikointia.
Jos tänä päivänä tasaisimme kaiken, niin huomenna taas toisella on ja toisella ei ole.
Renki kaivoi ojaa ja isäntä tuli katsomaan kaivuuta. Renki valitti isännälle, että järjestelmää pitäisi muuttaa, kun sinä saat katsoa ja minun pitää kaivaa. Tähän isäntä vastasi, että oli järjestelmä mikä hyvänsä, niin sinä kaivat ja minä katson.