Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärrän Jätkä toki hyvin, miksi tällaisia vajaatermejä on käytetty ja käytetään, eikä täsmällisiä matemaattisia lukuarvoja. Niiden tarkoitus on ollut juuri se mitä kuvaat, saada asiaan vihkiytymättömät metsänomistajat toteuttamaan agendaa, jotka ei ole ollut läheskään aina metsänomistajan taloudellisen edun mukaista. Kun ajan Espoosta Rovaniemelle, niin korkoni ei muutu miksikään Kokkolan kohdalla ja siksi suhteellinen arvokasvu eikä jokin epämääräinen vajaatuottoinen, joka on kaikkialla erilainen. (Sikäli kun nyt ymmärrät, mitä yritän sanoa)
Kuten sanoin, sellaiseen kaupankäyntiin metsillä, että ostaa, hakkaa paljaaksi ja myy pohjat edelleen ei ole taloudellisia perusteita. Siitä hyötyisi ainoastaan verottaja. Metsä ei ole myynnissä hinnalla, joka on vähintään 40 % alle hakkuuarvon. Jos sellainen poikkeus on, niin mitään yleistä merkitystä sillä ei ole.
Kokonaan toinen eri tilanne oli verotuksen siirtymäaikana, jolloin vain taivas oli kattona tällaiselle toiminnalle. Kuten olen aiemminkin todennut, että silloin toinen maksoi tulosta veroa 100 % ja toinen ei ollenkaan ja sai muitakin veroja sen johdosta anteeksi. Silloin kuitenkin uudistaminen välittömästi oli perusteltua pinta-alaverosta vapautumisen vuoksi ja myynti edelleen vasta kuuden vuoden kuluttua ostosta.
Sellaistakin lapsenuskoa täällä näyttää olevan vallalla, että nykylainsäädäntö antaa metsäkoijareille erinomaisen mahdollisuuden rikastua. Siten, että ostaa metsän, parturoi sen ja myy hakatut pohjat uudistamatta edelleen.
Sellainen toiminta edellyttäisi, että metsän pitäisi saada ostettua vähintään 40 % alle metsän hakkuuarvon. Eipä taida olla sellaisia laajasti myynnissä. Jos olisi, minäkin olisin kiinnostunut, mutta en noin tyhmään toimintaan.
Täällähän on tosiuskovaistenkin usko uudistusinvestoinnin kannattavuuteen romahtanut, kun vakuustalletuksia vaaditaan. Oletteko te siirtyneet avohakuun vastustajien leiriin, vai miten tämä on ymmärrettävä.
Suhteellinen arvokasvu on se luku, joka kertoo metsään sitoutuneen pääoman tuoton. Siihen ei tarvita mitään epämääräisiä käsitteitä kuten vajaatuottoinen tai kehityskelpoinen jne. Jostakin syystä metsäalalla ei haluta nähdä todellisuutta, vaan sitä on kierrettävä ja kaarrettava kuin kissa kuumaa puuroa. Suhteelliseen arvokasvuun metsänomistaja Hangosta Utsjoelle vertaa vaihtoehtojaan, hakkaako vai kasvattaako edelleen.
Valtio ja nähtävästi Visakallokin saavat tällä hetkellä vaikka lainaa reaalikorolla nolla, joka merkitsee sitä, että järeänkin tukkimetsän tuotto on selvästi suurempi ja taloudelliset perusteet edelleen kasvatukselle on. Oma lukunsa on tietysti puun hintakehitys ja sen arviointi.
Siihen ei mitään ruudinkeksijää tarvita, kun voi sanoa valtion toimivan talouden näkökulmasta päättömästi, jos se tässä tilanteessa hakkaa neljän prosentin reaalikorolla. Varsinkin, kun metsähallituksen tulouttamalla summalla ei valtion budjetissa herra huonetta rakenna.
Kokonaan toisessa tilanteessa sitä vastoin on metsänomistaja, jolle elämä on kääntänyt nurjan puolensa ja joutunut taloudellisessa ahdingossaan turvautumaan lainaan hyvinkin korkealla korolla. Häntäkö pitäisi metsienkin suhteen rangaista lisää, eikä hän saisi käyttää metsäomaisuuttaan haluamallaan tavalla selviytyäkseen esim. hakkaamalla sieltä jonkun kuvion nuorempana. Metsä saattaa olla hänelle tärkeä ja sisältää hyviä muita kuvioita ja jonka hän haluaa siirtää lapsilleen. Sitäkään emme aina tiedä, miksi Jeppe juo jne.
Olkaa kiitollisia, että elämä on kantanut. Kuinka paljon lopuksi onkaan ajan ja kohtalon vallassa. Vai katsotteko, että te omaa erinomaisuuttanne olette välttäneet kaikki karikot. Tasan ei tällä käy onnenlahjat.
Tuo on väärä tulkinta Visakallo. En ole vähääkään huolissani sinun, mehtäukon jne. talousosaamisesta. Ei ole jäänyt epäselväksi, että elämä on siunannut, pättäkkää löytyy ja honkia humisee.
Olen kirjoittanut ainoastaan metsäekonomiasta ja siitä, kuinka erilaisia tilanteet ovat.
Kerron vielä paremmalla ajalla mitä tarkoitan.
On teillä liikuttava huoli toisten metsien hoidosta, jota en ymmärrä ollenkaan. Suomessa on esim. kuitupuusta huomattava ylitarjonta, joka pitää hinnat matalina, eikä hakkuumahdollisuuksien lisäämisestä ole mitään takeita.
Onneksi on sen verran omia risukoita, ettei tarvitse tuollaista huolta kantaa toisten yksityismetsistä.
Visakallokin oli jokin aika sitten sitä mieltä, että puuta ei edes osteta tulevaisuudessa, kuin Etelä-Suomesta parhailta paikoilta. Miksi siis kannat moista huolta metsälaista. Rakentamisen ja liikenteen säädöksiä tarvitaan mm. henkilöturvallisuussyistä, joten niihin vertaaminen ontuu.
Minusta on aivan hyvä, että metsiä hoidetaan talouden lainalaisuuksien mukaan. Jos muusta syystä esim. hiilensidonnan näkökulmasta kasvuun on tehtävä markkinattomia lisäpanostuksia, niin niille on syytä laittaa hinta, jolloin markkinat ottavat ne huomioon.
Mehtäukon määrittelyt ovat venyviä käsitteitä, jokaisen oman mielikuvan mukaisia mm. iästä, huonosta laadusta, vajaatuottoisuudesta, kehityskelpoisuudesta jne. milloin missäkin olosuhteissa. Ilmeisesti nämä ovat olleet aikanaan niitä vallankäytön venyviä käsitteitä, joilla on voinut kulloisenkin tarpeen mukaan tyhmiä metsänomistajia kyykyttää.
Minua häiritsee sana keskenkasvuisuus. Se on hyvin suhteellinen käsite. Mänty esim. voi kasvaa satoja vuosia. Mikä, missä, kenelle ja milloin – keskenkasvuinen!
Metsänomistajan on taloudellisesti perusteltua hakata, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa kulloinkin vaadittavan korkotason. Korkotaso taas puolestaan ei ole mitenkään riippuvainen metsästä ja se sitä paitsi on vielä jokaisen metsänomistajan kohdalla erilainen.
On tietysti aika erikoista, että vielä muutama vuosi sitten jossakin Lapin perukoilla metsää piti säädösten mukaan kasvattaa kymmeniä vuosia vaikka suhteellinen arvokasvu olisi ollut alle prosentin. Olosuhteissa, jossa esim. puiden iän määrittäminen kymmenenkin vuoden tarkkuudella on erittäin haasteellista – ilman erikoisvälineitä jopa mahdotonta. Näin korkeiden korkojen aikana metsänomistaja saattoi hävitä metsänhinnan muutamassa vuodessa. Nyt sitten valtio avohakkaa metsiään neljän prosentin korolla – nyt kun reaalikorko on nolla.
Minä en ole havainnoinut uudesta metsälaista johtuvia silmiinpistäviä ylilyöntejä. Kuten sanottu, metsäekonomian ymmärtämiseen pitäisi voimakkaasti panostaa.
Tukin 10 euron hintaero on perusteltu vain, jos hakkuiden suorittaja saa tukin teosta tuon 10 euroa enemmän – mikä ei ole totta! Muu pitää pystyä perustelemaan puun laadulla tai jollakin muilla syillä. Leimikon koolla on tietysti joku merkitys, mutta silloin hintaero pitäisi koskea myös kuitua.
Prosentilla ostamisvertaukset ovat ontuvia ja kertovat metsäekonomian ymmärryksen puutteista. Jos rinta rottingilla pitää itseään metsätalouden osaajana, on uskottavuuden kannalta metsäekonomian perusteiden ymmärtäminen aivan välttämätöntä.
Pitää ymmärtää, että miljoonan euron pääomalle tulee saada satakertainen tuotto kymmenentuhannen pääomaan verrattuna, jotta tuotot olisivat vertailukelpoisia – niin metsässä kuin kaikkialla muuallakin.
Useilla ” itseään metsäosaajina pitävillä” näyttää olevan peruuttamaton asennevamma tässä suhteessa ja rohkenen jopa väittää Metsälehdenkin kuuluvan vielä joukkoon. Vanhasta pois oppiminen on hankalaa, ellei mahdotonta. No, sukupolvet vaihtuvat aikanaan.