Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jokainen täysjärkinen, taloudellista metsänhoitoa harjoittava, pitää tietysti ensiarvoisen tärkeänä, että puuta käyttäviä toimijoita on, niin suuria kuin pieniäkin. Siitä emme Jees tietenkään tässä yhteydessä ole erimielisiä millään tavalla.
Kilpailusäädökset ovat vain markkinatalouden toimivuuden kannalta aivan ratkaisevassa roolissa – kaikilla aloilla. Pienelläkin toimijalla täytyy olla edellytykset kasvaa suureksi, eikä sitä saa estää jonkun määräävä markkina-asema jne.
Minusta tämä Metsähallituksen näkemys on aivan perusteltu. ”Metsähallitus kertoo tiedotteessaan, että kartellivahinkoja koskevan oikeuskäytännön kehittyminen sekä vahingonkärsijän aseman selkeyttäminen puoltavat muutoksenhakua. Hovioikeuden ratkaisulla on Metsähallituksen mukaan laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.”
Muhvikauppias Jees voisi nyt antaa minulle ja ehkä meitä tyhmiä kaupantekijöitä on muitakin oppitunnin puukaupankäynnistä. Kerro nyt lyhyesti kuinka sitä kauppaa tulee käydä? Tarjouspyynnöstä siihen, kun rahat ovat kaupasta tilillä.
Sen toki tiedämme, että muhvikaupassa alennus voi olla 0-80%. Voi tietysti olla, että myymällä muhvi alennuksitta asiakkaalle, joka tietää tilanteen, eikä silti kerjää alennusta, ei tulekaan enää toista kertaa, kun luottamus on mennyt.
En ole perehtynyt siihen, kuinka tämä vuotuinen sijoitustuotto lasketaan, mutta noin suuri vuotuinen vaihtelu viittaisi siihen, että pienelläkin kantohintojen muutoksella on siihen raju vaikutus. Hakkuumäärien erothan eivät tuollaista eroa voi selittää. Toisin sanoen kantohintojen muutos lasketaan ei vain myydylle puulle, vaan myös koko puustopääomalle. Näin tulopuolelle (nimittäjään) syntyy pienestäkin kantohintojen muutoksesta vuoden aikana iso erä puun myyntitulojen lisäksi, joka selittäisi näin suuret vaihtelut.
Tähän tuottovaatimuksen korkoon taas kantohintojen muutos ei vaikuta mitenkään, kun sama muutos tapahtuu niin osoittajassa kuin nimittäjässäkin.
Jos toteutunut sijoitustuotto lasketaan niin, kuin edellä oletin (en tarkistanut), niin herää kysymys, mitä tekemistä kantohintojen muutoksella on hiilitaseen kanssa.
Ollila kirjoittaa Planterin linkissä, jos oikein luin, että vuonna 2017 toteutunut tuotto metsänomistajille oli 6,4% ja se oli 4,1% enemmän kuin viiden edellisen vuoden toteutuneet tuotot keskimäärin.
Puuston kasvu ei tietenkään lisääntynyt viiden edellisen vuoden keskiarvosta vuonna 2017 n. kolminkertaiseksi!!!
Mikä toteutunut tuotto? Puurot ja vellit ovat pahemman kerran sekaisin. Verrataan kahta prosenttilukua toisiinsa, joilla ei ole oikein mitään tekemistä toistensa kanssa.
Kuuntelin radion areenan, tiedeykkösen exrasta, suometsätieteen prof. Harri Vasanderia ja metsäekologian dosentti Timo Kuuluvaista pysyäkseni kartalla tutkijoiden näkemyksistä.
Pohjoisen pallonpuoliskon suot edustavat 3 % maapinta-alasta, mutta niihin sitoutunut hiili edustaa 30 % maaperään sitoutuneesta hiilestä, joka soiden kuivuttua lentää taivaan tuuliin. Vähäinen ei ole havumetsävyöhykkeenkään maahan sitoutunut hiili ja mitä metsänkäsittelyssä sille tapahtuu.
Ilmastomuutos – mitä se tarkoittaa metsänomistajan näkökulmasta ja kuinka siihen tulisi suhtautua? Yritämmekö pysyä kartalla vai laitammeko pään pensaaseen?
Mitä tulee korkokysymykseen metsätaloudessa, niin taloudellisessa mielessä sijoitan metsään, jos se näyttää tuottavan siellä paremmin kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa. Vastaavasti hakkaan tai myyn metsät pois, jos koen saavani vastaavalla riskillä enemmän muussa kohteessa. Tällä muun kohteen tuotolla ei ole mitään tekemistä metsien keskimääräisen tuoton kanssa. Jos katson, että minun kannatta myydä metsäni pois, koska saan muualta paremman tuoton, niin mitä ihmeen tekemistä sillä on sen kanssa, mitä metsät keskimäärin tuottavat. Ei tietenkään mitään jne.
En pyri opettamaan ketään AJ. Esitän vain kollouteen taipuvaisen, provosoivankin mielipiteeni. Siitä kait tämä keskustelu erilaisten näkemysten välillä kumpuaa.
Onko tämä nyt ymmärrettävä vahingoniloksi. Se suotakoon, jos joku siitä tuntee tulevansa onnelliseksi. Se on minusta selvää, että kunniamerkkejä tarinassa ei jaeta kenellekään – ei kenellekään!
Lukaisin muutaman rivin tuota Ranen siteeraamaa Kärkkäisen kirjoitusta – vähempiälyisten vahingonilo on ymmärrettävää, mutta että tuolta tasolta ja tuollaisena ajankohtana – ala-arvoista!
Toivottavasti tämä tarina käydään vielä analyyttisesti läpi, kun viimeinenkin luku saadaan kirjoitettua. Todella mielenkiintoista supisuomalaista metsähistoriaa, erinomainen tutkimuksen aihe ja josta kaiken järjen mukaan on oltava seurausvaikutuksia, jos oikeusvaltiosta puhutaan. Täysin oikeuden nykyisen lainsäädännön tulkinnasta riippumatta.
Talvisotakin käytiin monikymmenkertaisesta vastustajasta ja varmasta tappiosta huolimatta, oikeuksien puolustamiseksi. Seuraukset ovat olleet erittäin kauaskantoisia.
Planter/Tapion kirja:
”Hyvän metsänhoidon suositukset – Metsänhoito, perustuvat kassavirta-analyyseihin.
Analyysit on tehty 2–3 %:n tuottovaatimuksella.”Mikä kassavirta-analyysi ja kuinka se pitäisi ymmärtää?
Tahvosen mukaan suositukset on laadittu puolentoista prosentin laskentakoron mukaan, jota tuolta tasolta lausuttuna on hankala kyseenalaistaa. Ymmärrän hyvin, jos metsänkäsittely tehdään jollakin laskentakorolla, mutta mistä ihmeen kassavirta-analyysistä edellä puhutaan? Kun muistaa takavuosien Tapion korkosekoilut, niin uskottavuuden elämänlanka ei päätä huimaa.
En ole seurannut keskustelua kovin tarkkaan, joten joudun ihmettelemään. Jos metsiä ajatellaan käsiteltävän puolentoista prosentin koron mukaisesti (eli suositusten mukaan) seuraavan vuosikymmenen ajan, mikä johtaa sen mukaiseen hiilitaseeseen, niin mikä ja mistä tulee tämä korko 3,5%?
5×30 (kasvu 0-30)+15×9+(kasvu 30-45)+7×25 (kasvu 45-70) = 460
Näin minä kasvun ymmärsin. Päätehakkuuseen jäisi 460-120 (eli kasvu – harvennukset ) = 340.
Pahoittelut jos ymmärsin tarkoituksesi jotenkin väärin.
Heh. Olipa huono lukemisen ymmärtäminen!