Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsiä hakataan ja uudistetaan tavalla tai toisella. Niin on ja saa olla, ei kait sitä kukaan täyspäinen kiistä. Kun olemme metsätalouden suhteen totaalisesti viennistä riippuvaisia, niin meidän on tässä tilanteessa pidettävä erityisen hyvä huoli maineestamme.
Kaikki ei ole kotona silläkään, joka millään tavalla ei ole huolissaan luonnon hyvinvoinnista. Se on ihmisen toimien vuoksi uhattuna enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja siksi kannanotot näiden asioiden puolesta ovat myös perusteltuja.
Täälläkin ilmenevä lapsellinen ja hyökkäävä vastakkainasettelu on surullista. Pitäisi pyrkiä löytämään toimivia ratkaisuja ja lopettaa täysin lapsellinen räyhääminen, jolla tehdään ainoastaan vahinkoa.
Enkö juuri jees kirjoittanut, että en ole.
Se on hyvä, että olet innokas. Niin voi oppia jotakin, tavalla tai toisella.
Joku oppii lukemalla, toinen toisten virheistä, mutta aina on niitä, joiden täytyy pissiä paimenlankaan. (sinulla saattaa olla kokemusta)
Yhden neuvon voisin antaa, jos sallit. Silloin kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa.
Gla: ”Sitä suuremmalla syyllä on pidettävä huoli kotimaan politiikasta, jossa tavoitteena pitää olla puun kasvun lisäys ja puun käytön lisäys.”
Miten?
Kasvun lisäys on tullut mm. nuorien metsien valtavasta määrästä, kaiken mahdollisen (vähän mahdottomankin) ojittamisesta, verovaroin tehtävistä tuista ja ohjelmista, kannattavuudesta piittaamattomasta lainsäädännöstä, neuvonnasta, jossa kaikki metsänhoito on aina kritiikittömän kannattavaa jne. jne.
Olematta vallan pessimisti, erilaisia taloudelliseen kannattavuuteen kohdistuvia tulevaisuuden uhkia voi luetella piiiitkän listan ja osalle emme itse voi mitään.
Kuten aiemmin kirjoitin, minä en kykene metsänomistajana ottamaan perusteltua kantaa hiilensidontaan kokonaisuutena, koska se on aivan liian monitahoinen kysymys. Sellainen maku tästä nyt väistämättä jää, että meidän takavuosien tiukasti puutuotoksen maksimointiin tähtäävä metsäpolitiikka, on nyt meille laskennallinen ongelma, ja valitettavasti asiat eivät ole enää omissa hyppysissä.
Minä en arvioi negatiivistesti kenenkään yksityishenkilön avohakkuita, itsekin niitä satoja hehtaareja verotuksen siirtymäkautena tehneenä, silloin erityisen vahvoin taloudellisin perustein. Varauksetta arvostan myös jokaisen innostunutta ja hyvää metsänhoitoa, mitä se sitten itse kullakin tarkoittaakin.
Metsänomistajien tulisi metsästysoikeuden omistajina päättää, minkälaista hirvikantaa pidetään. Metsästysoikeuden vuokraaja sitten sitoutuu, hoitamaan kantaa siten, että kanta pyysyy sovitun suuruisena. Yhteiskunnan tehtäväksi jäisi kannan alarajan säätäminen siten, että sukupuutto ei uhkaa.
Se, että vuokralainen päättää kannasta, on päin helvettiä.
Minäkin toivon hartaasti, että puulle löytyy älykästä käyttöä, muutakin kuin paskapaperia kiinalaisille ja kiinalaisen rihkaman pakkausjätteet.
Tosiasiat kuitenkin täytyy voida tunnustaa. Jos hakkaa yhden motin puun tai vaikka jokaisen puun, niin hiilensidonta saa siipeensä, eikä välillä ole yhtään sellaista puumäärää, ettei niin lyhyellä aikavälillä kävisi.
Järjen häivää en näe siinäkään, että Metsähallitus nyt päätehakkaa jollakin korolla 4%. Perusteltua olisi tässä tilanteessa keskittyä ennen muuta harvennushakkuisiin, laadun parantamiseen ja mieluummin myöhentää päätehakkuita ja toivoen puulle jatkossa pidemmälle jalostettua käyttöä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi Gla edellisestä. On vähintäänkin kummallista, että harrastelun etu ohittaa merkittävän taloudellisen toiminnan edun ja huomattavan joukon monia muita merkittäviä haittoja, kuten kirjoitat, hiilensidonta mukaan lukien.
Metsuri motokuski: ”Mutta valtakunnallinen tavoite on kaikille sama siihen pyritään.” Keille kaikille? Ei ainakaan metsänomistajille, joita asia eniten koskettaa.
Kuinka mones kaadettava puu sinulla Scientist muuttaa velat saataviksi ja millähän perusteella?
Kun tilanne on mikä on, niin silmien ummistaminen tosiasioilta ei auta meitä yhtään. Parempi on yrittää realiteetit tunnustaen etsiä keinoja taloudellisten vaurioiden minimoimiseksi.
Keskustelu metsästäjien kanssa on sinänsä aivan turhaa, kun intressit ovat vastakkaiset. Maanomistajien pitäisi tehdä asialle oikeasti jotakin, mutta kun etujensa ajamiseen kykenemätön porukka on mitä on.
Metsästäjät haluaisivat kasvattaa mahdollisimman suurta hirvikantaa toisen maalla, joka on heidän näkökulmastaan tietysti hyvin ymmärrettävää.
Metsänkasvattajan kannalta tilanne on juuri päinvastainen. Kuka nyt haluaisi syöttää vaivalla aikaansaadun taimikon hirville ja rajoittaa kasvatettavaa puulajivalikoimaa tappiokseen.
Metsästysoikeus on metsänomistajan. Kun metsänomistaja sitten vielä vastikkeettomasti antaa tämän metsästysoikeuden metsästäjille, niin yleisesti metsästäjän asenne on kuin Suorittavalla. Vähäistäkään kunnioitusta omistajan oikeuksia kohtaan ei tunneta, jota olen usein hämmästellyt.
Suorittavan asenteella varustettuja en halua päästää metsiini ollenkaan, sen enempää metsästämään kuin hakkaamaankaan.