Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Summa-arvomenetelmä on ongelmallinen, kun siinä lasketaan yhteen hyvin erilaisia asioita. Maapohja, taimikot ja erilaisessa suhteellisessa arvokasvussa olevia puustoja. Jotta yhteenlaskussa yleensä olisi jotakin tolkkua, niin jollakin tapaa yhteenlaskettavat on saatava yhteismitallisiksi. Samanlaisista odotusarvoista on kysymys niin maapohjassa ja taimikoissa kuin juuri tukille tulossa olevan nuoren metsän odotusarvossa. Juuri tukille tulevan nuoren metsän suhteellinen arvokasvu on selvästi suurempi kuin jo yhden tukin metsällä.
Asioita pitää osata tulkita oikein ja ymmärtää mistä on kysymys. Ellei osaa ja ymmärrä, ollaan hyvin liukkaalla jäällä. Se on metsän suhteen kuitenkin aina muistettava, että metsän kasvu on reaalikasvua, jota ei voi suoraan verrata esim. pankkikorkoon, joka on nimellistä korkoa. Inflaatio on otettava huomioon. Se on aivan selvää, että näin poikkeuksellinen korkotaso tukee voimakkaasti metsään sijoittamista, vaikka inflaatiokin on vain matala.
Näin juuri Gla. Tästä olemme erittäin samaa mieltä. Muutenkin kannanottojasi on mukava lukea – yleensä järkimiehen perusteltuja kommentteja. Metsien suhteen en nyt jaa ihan niin ehdotonta puuntuotannon maksimointipyrkimystä, kun en kykene sitä itselleni taloudellisesti perustelemaan – no, olosuhteetkin tietysti vaikuttavat.
Pinta-alaveroaikana kun metsiä ostettiin, niin pyrittiin ostamaan välittömiä hakkuumahdollisuuksia, joiden hinnoittelu oli helppo ja riskitön. Taimikkojen ja nuorien metsien hinnoittelu on aina ongelmallista, sillä tulevaisuus on tuntematon. Uhka ja mahdollisuus kasvaa ajan funktiona ja koron merkitys korostuu kauaskantoisissa sijoituksissa. Odotusarvo on valistunut arvaus tulevasta ja metsissä se tarkoittaa ennen muuta tukkipuun, jonka hinta moninkertainen, lisääntymistä. En ikinä ostaisi metsää jonkun toisen tekemän summa-arvon perusteella. Oma käsitys ja tieto asiasta on aivan välttämätön. Metsämiehen näkemykset kuulostivat kummallisilta, suorastaan pelottavilta.
Aivan asiaa harrastelija. Koululaisia kannustettiin lintsaamaan koulusta (vanhemmat ihmeissään) ja sehän monille tuossa iässä sopii, kun olisi pitänyt senkin aikaa opettaa näitä asioita ja vapaa-ajalla osoittaa mieltään – eli luopua jostakin tärkeän asian puolesta. Kyse on jokaisen omasta edusta luopumisesta eikä hihhuloinnista, että jonkun toisen pitäisi luopua jostakin.
Mikä merkitys on puulajilla? Lehtipuu heijastaa hyvin takaisin talvella, kasvaa luontaisesti hyvin ja helposti. Taas tullaan sorkkaeläimiin monine ongelmineen! Pitäsikö pioneeripuun antaa hoitaa homma, kuten luonto on tarkoittanut?
Juuri näin sitolkka. Holmölä mikä Hölmölä. Valkohäntäpeura on vieraslaji, joka tulisi poistaa. Muutaman vuoden kuluttua iso ongelma suuressa osassa Suomea. Metsästysasioihin maanomistajien tulisi pikaisesti puuttua kovalla kädellä.
Hienoa jousimetsästäjä!
Maanomistajien on syytä alkaa järjestämään näitä tuhannen hehtaarin metsästysalueita halukkaille.
Jotkut anelevat kirjelappuset neuvostolle eivät taida juuri auttaa. Tee AJ asiaan vihkiytyneenä lähetekirje ja nimienkeräyslistamalli, jonka kukin voi tulostaa ja alkaa kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen. Minäkin mielelläni kerään sata nimeä.
Merentutkijan mukaa merenpinta nousee joka tapauksessa 300 – 500 vuotta 3 – 4 mm/v, vaikka emme yhtään lisäisi hiiltä enää ilmakehässä. Vuosisadan lopulla Kauppatorilla tarvitaan tämän tästä pitkävartiset kumisaappaat. No, se näkee, joka silloin elää. Onneksi muutokset ovat kuitenkin hitaita.
Maannousema samanlaisena Suomessa ja Pohjanlahden rannikollakin on aivan liian suuri yleistys. Erothan ovat aika suuria.
Tieto lisää tuskaa – ja se, ettei tiedä.
Kannan ottaminen olisi paljon helpompaa, kun tuntisi tulevaisuuden edes 100 vuotta eteenpäin. Osa ummistaa silmänsä siltäkin, jonka tiedämme, niistä seikoista puhumattakaan, joita emme tiedä – ja kannanotot ovat sen mukaisia.