Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Juuri näin isotee. (Tarkoitit varmaan edellä, että tästä viidestä tunnista.)
Tällainen vastakkainasettelu on lapsellista ja täysin turhaa.
Harsintajulkilausumaan on ollut ymmärrettävät syynsä niissä oloissa. Laitettiin vain muuttujista korko nollaksi, niin puuntuotannon maksimointi ja kaikki metsänhoitoon panostukset näyttivät erinomaisilta, ainoilta oikeilta vaihtoehdoilta. Työvoima oli vielä halpaa ja tulonsiirtoja tehtiin metsätalouteen mm. devalvoimalla markka, jos kauppa ei käynyt jne.
Lähteelle nostan hattua. Eräässä mielessä hän oli viisikymmentä vuotta aikaansa edellä. Eikä tämä ole kannanotto metsänhoitomenetelmistä suuntaan tai toiseen. MUUTTUJAT!!!
Jotkut katsovat löytäneensä viisastenkiven metsänkasvatuksesta ja antavat ymmärtää tietävänsä ainoan oikean tavan kuinka homma tulee hoitaa. Minulle tällaiset näkemykset kertovat ymmärryksen puutteesta – suorastaan tyhmyydestä. Muuttujia on tavattomasti, joista osaa emme voi mitenkään edes tietää!
On hyvä, että asioita tutkitaan, MUTTA ei pitäisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tutkia voidaan jonkun muuttujan vaikutuksia, mutta kun muuttujia on tavattomasti, niin vaihtoehtojen määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Oleellista on se, että metsänomistaja ymmärtää miten eri muuttujat vaikuttavat, ja osaa sen perusteella tehdä kussakin tilanteessa johtopäätöksiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän oikeita.
Ongelma on lähes samanlainen kuin pörssikurssien ennustaminen. Siinäkin tutkimuksen tuoma tieto on hyvin rajallista.
Tämä nyt ei oikein liity aiheeseen, mutta en voi olla Jätkälle toteamatta suhteellisesta arvokasvusta. Kuten nimikin sanoo, se kertoo arvon (euroissa) muutoksesta, joten se tietysti ottaa huomioon tukkiosuuden lisääntymisen.
Suhteellinen arvokasvu on puuston arvon (euroissa) vuosimuutos, suhteessa puuston ja maapohjan yhteisarvoon. Se on aivan oleellinen luku arvioitaessa uudistamiskypsyyttä. Jos maapohjan arvo jätetään huomioimatta, ohitetaan se, että hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Jokaisen, joka metsäTALOUDESTA väittää jotakin tietävänsä, pitää suhteellinen arvokasvu ymmärtää.
Tiukka kannanotto ilmastomuutokseen saa kannanottajan uskottavuuden kovalle koetukselle. Varsinkin, jos kysymys koskettaa omaa etua.
Ilmastotiede ei ole yksinkertainen asia, mutta toisaalta ala on kehittynyt pitkin harppauksin. Maailmanlaajuista yhteistyötä kovasti ala varmasti kaipaa, jota intressien ristiriitaisuus tietysti haittaa.
Pyritäänkö tiedon lisäämiseen vai tyydymmekö mutuun?
Näissä keskusteluissa esiintyy vahvana ongelma, ehkä juuri keskustelijoiden iästä johtuvana. Tiedon jakamispuoli on vielä kovassa iskussa, mutta vastaanottopuoli on jo pimentynyt. Vanha levy pyörii vielä vauhdilla, mutta uutta asiaa sinne ei enää mahdu.
Ei koske AJ:tä, hänellä tiedonhaku on vielä vahvana.
Jätkä tuolla edellä kritisoi laskemista, taloudellista hakkuuajankohtaa pohdittaessa.
Tein aikanaan KHO:lle käppyrät metsään kohdistuvan talouden kehittymisestä. Vaaka-akselilla aika vuosina ja pystyakselilla talouden kehitys euroina.
1. Metsä, jonka suhteellinen arvokasvu oli 1 %, annetaan edelleen kasvaa 30-vuotta.
2. Metsä hakataan ja tulot sijoitetaan Metsäliiton osuuspääomaan.
3. Metsä jätetään kasvamaan (30v) edelleen ja joudutaan ottamaan hakkuutulon suuruinen laina.
Ministeriön päätöksen mukaan tuota Lapin metsää olisi pitänyt edelleen kasvattaa tuo 30 vuotta.
Vaihtoehdossa 1 pääoma olisi lisääntynyt n. 30%.
Vaihtoehdossa 2 pääoma olisi lisääntynyt n. seitsemänkertaiseksi.
Vaihtoehdossa 3 pääoma olisi hävinnyt kokonaan ja oltaisiin n. kaksi metsän hintaa tappiolla.
No, esimerkki on karuista olosuhteista, mutta metsäTALOUS on aika aamuhämärissä, jos näiden asioiden merkitystä vähättelee. Olosuhteita ja metsänomistajan tarpeita tietysti on vaikka minkälaisia.
Vanhalle koiralle ei kannata opettaa uusia temppuja!
Puoli mottia sadasta motista – aika paljon luvattu risukoiden mittauksesta. 10% olisi jo kova luku!
Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.
Hakkuumäärien kanssa totaalinen ja käsittämätön sekoilu kertoo omaa kieltään.
Miten nämä VMI-tulokset on saatu? Kaikki metsäthän on jo lähes keilattu. Mikä tulos tulee, kun metsään.fi tulokset lasketaan yhteen? Luonnonvarakeskushan antaa aika tavalla erilaisia tuloksia, kuin kelattu metsään.fi tieto.
Ikä on huono kriteeri päätehakkuuta arvioitaessa, jos metsää taloudellisessa mielessä kasvatetaan. Jos Metsähallitus avohakkaa Lapissa 4% kasvavaa metsää, niin touhu on älytöntä, arvioitiin sitä sitten ihan millä kriteerillä tahansa.
Ei ole montaa vuotta, kun erästä kohdettani metsäkeskus kairaili ensin rinnankorkeudelta ja sitten maanrajasta selvittääkseen puuston ikää – mitään naurettavampaa on vaikea kuvitella, johon yhteisiä verovaroja tuhlataan. Millä osua piparkakkutyvessä kairalla puun sydämeen ja jossa mm voi tarkoittaa kymmentä vuotta. Onneksi tällaisesta hölmöilystä sentään päästiin.
Metsä on meillä ollut ja on kaiken karvaisten tyhjäntoimittajien luvattu maa.