Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kysyit muuttumisesta Gla, johon jäi vastaamatta. Olosuhteet ovat kymmenen vuoden aikana muuttuneet tavattomasti. Toivon mukaan en ole vielä ihan niin kalkkeutunut, etten enää voi oppia mitään. On muuttuvia ja muuttumattomia tekijöitä. Olosuhteet muuttuu ja se on otettava huomioon. Taloudellisen toiminnan periaate ei ole mihinkään muuttunut, eikä ole muuttumassa.
Gla: ”En tiedä mihin ryhmään Reima minut sijoittaa.”
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin olet ilman muuta parasta AAA ryhmää.
Nimimerkkejä Gla on vaikka minkälaisia, ota niistä nyt sitten selvää. Kuten olen sanonut, oikeilla nimillä kirjoittelu olisi mielekkäämpää ja ymmärtäisimme toisiamme paremmin.
Taloudellisen toiminnan olen ymmärtänyt sellaiseksi, että tavoitteena on ylijäämän tuottaminen (nettotuoton nykyarvon maksimoiminen) , mitä se sitten missäkin olosuhteissa metsänomistajan parhaan ymmärryksen mukaan tarkoittaakaan. Mitään varmaa näin kauaskantoisessa toiminnassa ei ole. Riippuu esim. taloudellisesta asemasta ja riskinkantokyvystä ja monesta monesta muusta tekijästä.
En tarkoittanut AJ metsävähennystä vaan sukupolvenvaihdoksen verohuojennusta. Jos sinun metsäsi olisi peritty muutaman hehtaarin peltoa omaavalla maatilalla, perintövero olisi ollut pieni murto-osa siitä, mitä sinä olet joutunut maksamaan ja tämän murto-osa olisi tullut maksuun kymmenen vuoden aikana tasaerin eli ei käytännössä veroa ollenkaan. (No, Timpalle tietysti on yhdentekevää, kun korkoa ei ole, pitääkö maksaa heti vai vasta kymmenen vuoden kuluttua)
Metsätilat ovat pirstoutuneet peniksi, joka estää järkevää toimintaa ja kannattavuutta. Meillä olisi tilausta metsätalouteen erikoistuneille tiloille. Toiset olisivat erikoistuneita maataloustuotantoon ja toiset metsätalouteen. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että sukupolvenvaihdoksissa verokohtelu olisi oikeudenmukaista eli samanlainen kummallekin. Perintöverolla on huomattava merkitys tällaisessa ylisukupolvisessa toiminnassa.
MTK:n etu on, että metsät ovat pirstoutuneina pieniin palasiin omistajille, jotka eivät ole alaan perehtyneitä ja joita MHY:t hallinnoivat ja josta myös MTK pääsee osille. Omatoimiset metsätilalliset ovat MTK:lle kauhistus, jota vastustetaan kynsin hampain. Pakollisella metsänhoitomaksulla pakkoperittiin jäsenmaksua maatalouden etujärjestölle, joka oli vähintäänkin omituista.
Kun metsänomistajan oikeuksia omaisuutensa hoitamiseen pyrittiin takavuosina ajamaan, MTK ja MHY:t olivat närkästyneitä, eivätkä millään tavalla tukeneet tällaista kehitystä, vaan juuri päinvastoin. Metsätalouden toimijoita tarvitaan ja siinä mielessä MHY:t ovat tervetulleita toimijoita, kuten muutkin, mutta nykyisen kaltainen kytkentä etujärjestöön on sairas, eikä se ole vain metsätaloutta harjoittavan edun mukaista.
Kansainvälisillä areenoilla etujen ajaminen kuuluu valtiovallan tehtäviin.
Kun luen täältä metsästäjien, luonnonsuojelijoiden tai yhden ja ainoan oikean metsähoitotavan kannattajien näkemyksiä, niin ainoatakaan negatiivistä näkökohtaa ei nähdä puolustettavassa menettelyssä. EI AINOATAKAAN, vaikka mitalilla on AINA kaksi puolta.
Kohde näyttää yleensä hyvin erilaiselta, kun sitä tarkastellaan eri suunnasta. Vain puhdas pallo on saman näköinen joka suunnasta.
Etujärjestöä metsänomistajilla ei ole. MTK on maataloustuottajien etujärjestö. Pelkät metsänomistajat ovat MTK:n etupiirin vastapuolella. Ei ole montaa vuotta, kun metsän ostokin yritettiin estää muilta ja samanlaisia äänenpainoja kuulemme järjestöltä nytkin. Perintöverosäädökset on kouriintuntuva esimerkki tästä. Sinäkin AJ olet maksanut todennäköisesti tästä kalliisti ja joutunut sen vuoksi myymään osan metsistäsi ja silti parhaasi mukaan yrität kerätä jäseniä – en ymmärrä.
Ei saa laittaa sormia oven rakoon, vetää ovea kiinni ja huutaa, että kipeää tekee.
Eikä sillä hyvä, että jokamiehet, metsästäjät ja suojelijat. On vielä kaiken muun lisäksi sellaisia mehtäukkoja, jotka vaativat, että hänen pitää saada hakata metsäsi puuttomaksi aukeaksi. Jos et anna hakata, niin kova rangaistus on ainakin annettava.
Minä laitan kaikki em. vouhottajat samaan kastiin.
Lapissa kun vanhaan peltoon uudistetaan, niin oikein hyvällä tuurilla siellä saattaa kasvaa 10 m3/ha parinkymmenen vuoden kuluttua. Voi olla, että hirvet ja porot ovat syöneet nekin vähät.
Todella vähän on kohteita, joissa parinkymmenen vuoden kuluttua on Puukin 200 m3/ha. Tietysti siinä joku saadaan työllistettyä, joka näitä paimentaa.
Lapissa noita viljelystä jätettyjä peltoja on runsaasti. Sinne kun laittaa uudistamiseen 3000 e/ha, niin saadaan mielenkiintoinen yhtälö kannattavuudesta. Mitäs siinä sitten, jos ja kun rahaa on riittävästi mistä jakaa.
Mielenkiintoisessa mallissa on maailman meno, kun valtio lapio rahaa kaksin käsin.
Tulee mieleen eräs kaveri, joka laittoi kaksi postilaatikkoa. Toisessa luki arvoposti ja toisessa laskut ja roskat. Laitetaan vain laskut roskikseen ja eletään rennosti.
Tai se, kun isäntä ja emäntä menivät ostoksille alennusmyyntiaikana. Emäntä osti hurmiossa krääsää kolmella tonnilla, kun alennuksella kerran myytiin. Paluumatkalla emäntä kehui isännälle, että säästettiin viissataa. Johon isäntä, että kuinka niin, meiltähän meni juuri kolmetonnia.
Onko todella niin, että laskuja ei enää tarvitse maksaa? Jos ei, niin kuka tämän laskun maksaa? Lapset ja lapsenlapsetko?
Kyllä metsien muilla arvoilla on minimaalinen merkitys hinnanmuodostukseen. Sikäli kyllä, kun ”tunnesyistä” suurin osa metsistä siirtyy perintönä. Tuskin AJ olisi ostamalla tullut metsänomistajaksi, jos oikein tulkitsen.
Kai nyt hinnanmuodostukseen vaikuttaa lähinnä taloudelliset syyt ja tässä tilanteessa se, että korkotaso on aivan poikkeuksellinen. Ainakin, kun sitä verrataan menneeseen aikaan, ties kuinka pitkälle. Kukaan ei edes unta nähnyt 90-luvun lamassa, että viitekorot voivat olla joskus negatiivisia.
Sinänsä humoristista, että silloin kun koroilla oli raju merkitys, niitä ei voinut ottaa huomioon, niin kuin olisi pitänyt. Nyt kun korkotilanne on tämä, metsänomistajalla on oikeus huomioida se haluamallaan tavalla.
Kuten edellä AJ kirjoitin, on erinomainen asia, että metsänomistaja saa itse päättää, minkä arvon hän millekin tekijälle antaa.
Puuntuotoksen voimakas korostaminen vain juuri AJ kertoo taloudellisesta pyrkimyksestä ja jos taloudellista tekijää korostetaan, korko on mukana. Suuntaan ja toiseen. Jos korko on nolla, panostukset puuntuotokseen kasvaa tietysti voimakkaasti ja metsät ovat markkinoilla halpoja. Meillä on vain kymmeniä vuosia annettu ymmärtää, että puuntuotos on kannattavuuden synonyymi, mitä se ei ole. Puuntotokseenhan täällä koko ajan vedotaan, kun arvioidaan jatkuvaa kasvatusta.
Jos kirjoitat tänne korosta, se ymmärretään vain yhdellä tavalla, vaikka ei puolella sanalla viittaa mihinkään kasvatusmenetelmään. Miksi?