Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minkälaisella suhteellisella arvokasvulla suosittelet myyntiä? Montako vuotta tuo kohta sinusta on. Gla päinvastoin lupaa loistavaa tulevaisuutta puunkasvattajalle.
Periaate on aivan selvä Visakallo. Metsään investoidaan, JOS se näyttää olevan kannattavaa. Oli sitten kyseessä uuden metsän ostaminen tai investointi metsänhoitoon. Metsän ostoon investointi (varsinkin puustoisen) oli siirtymäkauden aikana erittäin kannattavaa. Metsän hoitoon investointi puolestaan on hyvin paljon riippuvainen kulloisistakin olosuhteista.
Moton ongelma on mm. siinä, että kopista näkee rungon vain yhdestä suunnasta. Jokaisen tukiksi kelpaamattoman rungon jättäminen kasvamaan ensiharvennuksessa on kallis juttu metsänomistajalle.
Pitää tietysti ymmärtää, miksi yläharvennusta kannatta tehdä. Sillä pyritään lisäämään tukin saantoa ja saannon aikaistamista (korko).
Hyytiäinen ja Tahvonen laskivat METLA:ssa, olisiko ollut joskus 15-vuotta sitten, eri korkokannoilla ja erilaisista kasvupaikoista optimaaliset kasvatusmallit. Ne kertovat yläharvennuksen selkeästä taloudellisesta paremmuudesta, eikä niissä runkolukua nuorissa metsissä vedetty kovin alas.
Ymmärrän toki, että Jätkälle ei tällaiset laskelmat kelpaa. Hänen oppinsa on nollakorkoajattelun ajoilta, eikä mitään uutta enää tajuntaan mahdu. Vanhoilla TAPION alaharvennuksen opeilla mennään ja sillä siisti.
Polttoon kait se fossiilinen pääasiassa menee vai kuinka. Sitäkö Gla korvaa puulla? Meillä puu kasvaa niin hitaasti, että emme mitenkään pärjää kilpailussa niille, joilla kasvu on kymmenkertainen. Täällä kylmässä, kaukana kaikesta.
Anttonin kanssa voi olla vain samaa mieltä sorkkaeläimistä. Minustakin sorkkapolitiikka on aivan käsittämätöntä.
Olen ymmärtänyt, että Gla:n metsätaloudellinen ajattelu perustuu ennen muuta tarpeeseen korvata fossiilisia. Millä tavalla ja johtaako se sinusta täällä selkeään puun hinnan kohoamiseen jollakin aikavälillä?
Totuus kuitenkin lienee sellainen, että rajallisella alueella Etelä-Amerikassa voidaan tuottaa kaikki se puu, jolle löytyy käyttöä.
Näinkin on Jätkä. Eikä paluu ajassa taaksepäin taida olla mahdollista.
Talouden optimointitulokset eivät nyt oikein tue Jätkän ylikorostamaa nuoren metsän liian harvaksi hakkaamista, koska se perustuu alaharvennuksiin.
Metsänhoidollisesti olisi paras vaihtoehto, että harvennukset tehtäisiin vanhaan malliin moottorisahalla. Motolla ei koskaan saada vastaavaa työn latua, varsinkaan silloin, kun puustossa on laatuongelmia. Esim. ensiharvennuksissa on huomattava taloudellinenkin merkitys jatkon kannalta puuvalinnalla.
Metsänhoidosta puhuttaessa yleistykset ovat hankalia, kun olosuhteet vaihtelevat niin tavattomasti.
Puumarkkinat ovat ongelmalliset ja markkinoiden ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa olevan toimivia, kuten pitäisi – valitettavasti.
Puunkäyttäjän etu tietysti on, että metsänomistaja tuottaa mahdollisimman paljon puuta, raivaa, tekee tiet kuntoon ja tekee kaikin puoli puun hankkimisen mahdollisimman helpoksi. Hakkuu sitten pystykaupalla, jolloin ostaja voi katkoa puut hänelle hakkuuhetkellä edullisimmalla tavalla. Kulut tietysti kaikki metsänomistajalle ja tuotot itselle. Kaikki tähtää siihen, että hakkuu on mahdollisimman vaivaton. Sadan vuoden kasvatuksen ongelmat ovat sivuseikka.
Kaikki em. on hyvin ymmärrettävää voittoa tavoittelevalle yritykselle.
Kokonaan toinen kysymys on, mitä tämä kaikki merkitsee taloudellisesti metsänomistajalle.
Kuinka puukauppaa käydään maailmalla?