Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Puuntuotanto on ollut meille tärkeää ja kymmeniä vuosia metsäalan koulutus, tutkimus, neuvonta jne. ovat tähdänneet laput silmillä vain ja ainoastaan puuntuotannon maksimointiin. Hinnalla millä hyvänsä ja sen aivopesun vaikutukset on helppo lukea täältäkin.
Ei ole itsestään selvää edes hiilinielun kannalta kumpi on parempi jaksollinen vai jatkuva. Lopputulos muodostuu ei vain sitomisesta vaan päästöistä ja sitomisesta – ja millä aikavälillä? Ojan kaivu turvemaalle lisää kasvua, mutta entä turpeen päästöt? Ja kuten metsissä yleensäkin, olosuhteet ovat vaikka minkälaisia.
Joudun pesemään kädet kuin Pilatus – mikä on totuus?
Voisimme tietysti lannoittaa, myrkyttää, jalostaa ja tonkia maat läpikotaisin puunkasvulle sopiviksi tuotettavan puumäärän maksimoimiseksi. Kokonaan toinen kysymys on onko sellaisessa riskinotossa evoluution, talouden jne. jne. näkökulmista mitään järkeä. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, mikä on järkevä puuntuotannon intensiteetti näissä olosuhteissa.
Ei kai me nyt ainakaan tuhota metsiämme halua. Luonto on viisas ja kovalla kädellä lyhytnäköisten tavoitteiden saavuttamiseksi puuttumisella sen kulkuun otamme huomattavan riskin tuhoisista vaikutuksista.
Sitä en epäile etteikö kasvua voida nostaa panostamalla puuntuotantoon – jollakin aikavälillä. Kokonaan toinen kysymys on mikä on realismia.
Nuorien metsien valtava osuus lisää nyt kasvua ja sitä on merkittävästi lisännyt esim. ojien mittava kaivelu turvemaille. Jotakin on varmaan merkinnyt myös ilmastomuutos jne.
Jatkuva kasvatus vähentää puuntuotantoa, varttuessaan metsät myös tuottavat motteja vähemmän, ojia ei turvemaille saisi enää kaivella ettei maaperän hiilen karkaa taivaan tuuliin, hoitamattomia metsiä on pilvin pimein – kuka hoitaa, ötökät ja laho uhkaa, puuntuotannon maksimointiin pakottavan sääntelyn purkaminen jne. jne. Ei puuntuotannon raju kasvu mikään itsestään selvyys ole – päinvastoin.
Kuuntelin autossa tuota AJ:n esille nostamaa keskustelua. Keskustelijoiden esittämät näkökannat eivät oikein kohdanneet. Toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Tiirola edustaa vanhaa näkemystä puuntuotannon määrällisen tavoitteen ehdottomuudesta. Talouden ymmärryksessä olisi kovasti toivomisen varaa. Meillä on hyvin monenlaisia olosuhteita, mikä johtaa taloudellisessa mielessä kovin erilaisiin johtopäätöksiin.
Kasvun räjähdysmäisestä lisääntymisestä nähdään myös kummallisia toiveunia. Pitää muistaa mistä kasvun lisäys tähän saakka on johtunut ja mikä nykykäsitys on esim. turvemaiden kaivelusta jne. On uhkia ja mahdollisuuksia.
Puun hinta määräytyy markkinoilla ja niin pitää tietysti ollakin. Ei kai kritiikki siihen yleensä kohdistukaan vaan markkinoiden toimimattomuuteen.
Ongelmia on siinä, että markkinat eivät ole toimivat ja siihen pitäisi puuttua. Kun kauppatapa on toimiva, kilpailu toimii, eikä siihen tarvita mitään välikäsiä. Osille haluava välikäsi ei tietenkään haluakaan tehdä itseään tarpeettomaksi. Kuka nyt omaa oksaansa sahaisi.
Katkonnan valvonta on enemmän uskon asia. Ratkaisevia katkaisuohjelma ja kuljettaja. Edes se tulisi olla nykyisessä pystykaupassa pakollista, että jokaisen kapulan mitat mitä on katkottu, myyjä saa mittaustodistuksen mukana hyväksyttäväkseen.
Laadun arvioimisen ongelma on vähäpätöinen, nykyisiin puutavaralajikaupan ongelmiin verrattuna. On ostajan ammattitaitoa selvittää puun laatu. Se ei ole mikään päälle käyvä ongelma. Lahot tietysti aina erikseen pinoon, sehän ei ole mikään ongelma, ja niiden toteaminen on hakuun jälkeenkin yksinkertaista. Kilpailutus olisi runkokaupassa hyvin yksinkertaista, eikä siihen tarvita mitään välikäsiä. Kilpailuviranomaisena puuttuisin ilman muuta nykyjärjestelmään.
MTK tietysti haluaisi mielellään provikat vaikka joka kalikasta. Jostakin syystä metsätalouden todellisiin ongelmiin ei haluta puuttua, kuten sorkkaongelmaan ja puukaupan ongelmiin.
Metsäkauppaakin käydään, eikä jokaista puun laatuvirhettä tiedetä. Puukaupassa sentään hankalimmin päälle näkyvä laatuvirhe eli laho-ongelma on helppo poistaa, ja se on helposti todennettavissa hakuun jälkeenkin.
Kaikissa kauppatavoissa voidaan osoittaa olevan joku ongelma. Puutavaralajeihin perustuvassa pystykaupassa niitä vain on vaikka millä mitalla.
Perusongelma on ollut metsänomistajien edunvalvonnan puuttuminen ja sen istuminen kahdella jakkaralla. Edunvalvojana itseään pitävä on hyötynyt, puukaupan ongelmista.
Markkinat eivät toimi, puutavaralajeihin perustuvassa kaupassa. Jos metsänomistajilla olisi edunvalvonta kunnossa, järjestelmä olisi jo ajat sitten muutettu.
Puuvarantoa ei näin hyödynnetä taloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla, joka on puuvarojen tuhlausta.
Kilpailutus on mahdotonta, koska muuttuvia tekijöitä on aivan liikaa. Puukauppa tehdään usein paljon ennen korjuuta, jolloin ei voida tietää kauppaa tehtäessä optimaalista katkontaa. Jo silläkin on huomattava merkitys, kuka puikoissa hakkuukoneessa istuu jne.
Se estää myös puun ostajaa hyödyntämästä ostettua leimikkoa (ainakin rehellisin keinoin) kulloisessakin tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun eri puutavaralajien hinnat ovat näin kaukana toisistaan, puutavaralajeihin perustuva kauppa on vaikka miltä näkökannalta katsottuna älytöntä.
Se on tietysti selvää, että ongelman suuruus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, minkälaisesta leimikosta on kysymys.
Ankka vai ei?
Vahinko on tällä syönnillä tietenkin taimikon senhetkinen arvo.
Jatkuuko syönti uudelleen perustetussakin taimikossa, vai kannattaako perustaa uutta ollenkaan jne.?
Jos taas käytetään ilmaisua kiertoaikana, niin sen tietäminen on melko mahdotonta. Puhua voidaan melkein mistä summasta tahansa. Nimelliskorotkin ovat vaihdelleet 30-vuoden aikana pikku miinuksesta viiteentoista prosenttiin, ja oikeammin tulisi tietysti puhua reaalikoroista, joiden viitekorot ovat nyt jo selvästi miinuksella.
Mitä korot tulevat olemaan seuraavan sadan vuoden aikana on aika mahdoton ennustaa, kun ajatellaan vaikka vain viimeksi elettyä 30-vuodenkin ajanjaksoa.
Kysymys kuuluukin, miksi näin pitää olla? Lihanpalan vai tappamisvietin tyydyttämisen takia. Jos haluaa teurastaa, pitää mennä teurastamolle töihin.