Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Hieno ja kannatettava homma wanhajätkä. Minullakin on palsta siellä Kaihuavaaran vieressä. Punkaharjulla on tullut useamman kerran käytyä ihailemassa siellä olevaa puistoa.
Omaan samanlaisia ajatuksia. Harmi kun ei tullut aloitettua jo pojankloppina.
Metsien käsittely tai käsittelemättömyys on aihe, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Se on kokonaan riippuvainen siitä kenen ja miltä kannalta asiaa tarkastellaan.
Tein pari viikkoa sitten taimikonhoitoa kuviolla, joka rajalla on 40 – 50 vuotta vanha, parin hehtaarin täysin hoitamaton kuvio. Hoitamattoman kuvion vieressä on naapurin viimeisen päälle hoidettu nuori tukkimetsä, josta kaikki risut oli raivattu – todella ”kauniin näköinen” ja katselin sitä mielihyvällä. Tuli mieleen, että naapuri varmaan aivan toisaalta perustellusti on ajatellut, että minulta pitäisi ottaa metsä pois, kun se on tuollaisessa kunnossa. Tunsin itsekin huonoa omaatuntoa.
Kävelin sitten tämän hoitamattoman kuvioni sisään, istuin mättäälle ja katselin ympärilleni tovin. Vääjäämättä tuli mieleen, että jos olisin eläin, niin tämä olisi minulle kuin lämmin koti ja erinomainen turvapaikka.
Kun raivaa taimikoita, niin pikkulintujen pesät ovat lähes poikkeuksetta tiheimmissä kuusipusikoissa.
Kauneus on katsojan silmässä.
On jäänyt elävästi mieleen arkkitehtuurioinnoista, kun opettaja piirsi taululle ”käppyrän” ja kysyi, että onko tämä ruma vai kaunis. Kaikki katselivat vähän huuli pyöreänä, että mitähän mieltä tuosta olisi. Kun opettaja sitten sanoi, että ”käppyrä” on kirvesvarsi, niin kannanottaminen oli jokaiselle huomattavasti helpompaa. Näin meidän aivot toimivat.
Onko kuskilla mehtäukko aina leimikon puukauppakirja käytettävissä, kun hän alkaa katkomaan ja myös lukee sen? Jos ei ole tai ei sitä lue, niin eihän hän edes tiedä, mitä on sovittu. Jos esim. SE:n tapauksessa näin olisi ollut, katkonnan suorittaja olisi jo huomannut ristiriidan,
Ei kai kukaan teistä väitä, ettei katkonnalla ole merkitystä kaupan loppusummaan. Eturistiriita on päivän selvä ja siksi avoimuus on rehellisesti kilpaillun kaupan edellytys.
Sen hyvin ymmärtää, että katkonnan suorittajan asema on metsänomistajaan nähden kiusallinen. Mikä on näistäkin tarinoista selvästi luettavissa. Et voi palvella kahta herraa – kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Katkoja on työsuhteessa puun ostajaan (tietenkin eikä myyjään, pahoittelu virheestä) ja on hänen valvonnassaan.
Päivänselvää on, että kaikessa työssä taloudellinen vastuu työn onnistumisesta tulisi olla työn suorittajalla. Tässä tapauksessa puun ostajalla, jonka valvonnassa työ tehdään, eikä puun myyjällä. Sillä on kansantaloudellinenkin merkitys, että metsän jalostusarvo hyödynnetään täysimääräisesti.
Se on tietysti selvä AJ, että edunvalvoja ei voi koskaan määrätä myyjää, mutta se voi vahvasti tietysti vaikuttaa puukaupan pelisääntöihin.
Kilpailulainsäädännön tarkoitus on edistää reilua kilpailua ja lakeja tulkitaan viimekädessä lain tarkoituksen ja perustelujen näkökulmasta. Puukaupan avoimuuden lisääminen edistää kilpailua eikä rajoita sitä, joten avoimuuden lisäämisen vaatiminen ei voi olla kartelli.
Katkontalistojen antaminen myyjälle pitäisi olla itsestään selvyys. Joka muuta väittää, haluaa rajoittaa vapaata kilpailua. Itse ole valmis myymään pienemmällä hinnalla puita sille, joka toimii avoimesti.
Se pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle, että myyjän tulee saada kaikki tieto hänen omaisuutensa katkonnasta, silloin kun kauppa perustuu puutavaralajeihin ja niiden hinnoittelu on näin toisistaan poikkeavaa. Kokonaan toinen kysymys on, ratkaisisiko tämä puukaupan todellisia ongelmia. Se vaatisi perusteellisempia muutoksia.
En ymmärrä vähimmässäkään määrin sitä, miksi ei voida antaa. Kuulostaa väistämättä epärehellisyydeltä. Kuten sanonta kuuluu, tilaisuus tekee varkaan.
Luulisi, että nimenomaan ostajan intressi on tiedot antaa, luottamuksen lisäämiseksi ja säilymiseksi.
Jos metsänomistajilla olisi todellinen edunvalvoja, asiat olisivat aivan toisin. Tämäkin asia olisi kerralla kunnossa, kun edunvalvoja ilmoittaisi, että kauppaa syntyy vain, jos tarvittava tieto annetaan. Metsäalaa vaivaa intressien sekamelska.
Jätkä taisi hiiltyä jo ensimmäisen lauseen lukiessaan. Eli sen sortin sosialisti, jonka oletus on, että jossakin on isä aurinkoinen. Perustelut jäi lukematta tai ainakin ymmärtämättä.
Minä en kannata tuloerojen kasvattamista. Historia osoittaa, että tuloerot ovat aaltoliikettä. Jos tuloerot kasvavat liian suuriksi, niin ne tasoittuvat tavalla tai toisella. Elleivät vapaaehtoisesti, niin väkivaltaisesti.
Postilakko saattaa toisaalta olla aivan hyvä asia. Digitalisoidaan lähetykset ja lopetetaan turha paperilehtien ja kirjeiden jakelu kokonaan. Moni on onnellinen kun päästään tästä joulukorttihössötyksestäkin. Sama asia voidaan nykytekniikalla hoitaa paljon mielekkäämmin ja monipuolisemmin.
AJ: ”Ollaanko siitä samaa mieltä että Suomessa pitäisi maksaa palkkaa jolla elää?”
Valitettavasti en voi olla!
Kaunis ajatus – mutta se johtaa suureen työttömien armeijaan ja sellaisten töiden jäämisen tekemättä, jotka toisaalta hyödyttäisivät meitä kaikkia, mutta niiden tekeminen on kannattamatonta tällä palkanmaksuperusteella, jonka määrittely jo sinänsä on erittäin hankalaa.
Punkkaan toisinaan Espoossa. Siellä vastaavan tasoiset asumisolosuhteet mitä minulla täällä on maksaisivat monikymmenkertaisesti.
Eli en voi allekirjoittaa tällaista ajatusta, koska se on vahingollinen hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Vain työnteolla me voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Työstä voidaan maksaa vain sellaista palkkaa, että se on työn teettäjälle kannattavaa.
Ei ole jäänyt huomaamatta Remie. Aika kaukana minustakin vaeltaa reaalimaailmasta iso joukko. ”Leipää ja sirkushuveja”, kuten vanha sanonta kuuluu.
Tarkoitin wanhajätkä sitä mitä kirjoitin. Totesin vain käsitykseni tilanteesta, eikä minulla ole mitään viisasten kiveä antaa korjuuseen.
Tulin juuri raivaamasta ja naapuripalstalla oli puunajo käynnissä, eivätkä ne ajokoneen jäljet miltään hipsuttimen jäljiltä näyttäneet.
Etelässä pakkasta voi olla pari kuukautta, jos sitäkään ja maa käytännössä sula koko vuoden. Siihen kun lisätään syyssateet, niin hipsuttele siinä sitten raskaalla koneella.
Kuinka on mahdollista, että jostakin metsästysharrastuksen saalismäärästä on tullut merkittävämpi tekijä, kuin mitä on 1000.000 kertaa tärkeämpi metsätalous. Sorkkaeläimet ovat metsätaloudessa iso ongelma, katsottiin sitä sitten miltä kannalta tahansa.
Kun katsoo kuusen uudistamismääriä tässä tilanteessa, niin hirvittää. Metsänhoito kulkee munauksesta toiseen. Männyn tukkiaines saatiin jo pilattua ja alennusmyyntiin. Kuusen tyvilaho tulee olemaan vääjäämättä räjähdysmäinen ongelma korjuumenetelmien vuoksi.