Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Oletko GLA kuunnellut esitykset metsien jatkuvan kasvatuksen seminaarista 9.5.2019. Jatkuvapeitteisen metsätalouden hakkuutavat ja vaihtoehdot sekä puuntuotos.
Esim. Olli Tahvosen ja Timo Pukkala.
Olli Tahvonen: ”Maksimaalisen kestävän hakkuutason tavoittelu kasvattaa puunostajien voittoja, alentaa metsänomistajien nettokantorahatuloja ja alentaa kansantalouden ylijäämää.”
Timo Pukkalan vapaan tyylin metsätalous, jossa toimitaan pienialisesti tilanteen vaatimalla tavalla.
Jos niin kommentteja.
Hyvin mielenkiintoista Timppa. Lähtökohta arvon määrityksissä on käypä hinta, joka tulisi olla oikeudenmukainen kaikissa omaisuuserissä. Tuon laskentakaavan mukaan olisi perusteltua perustaa yhteismetsä perintötilannetta odotettaessa ja olla jakamatta tuottoa ollenkaan, niin omaisuuden arvoksi tulisi nolla.
Tuottoarvolla ( 5%) laskettaessa katsoit teidän yhteismetsässä verottajan arvostavan varoja vain 60% käyvästä arvosta. Se tarkoittaisi toisaalta sitä, että yhteismetsänne tuotto on 3 %. Aika pieni tuolla lämpösumma-alueella.
Et oikein vastannut kysymykseeni, vaan teit uuden kysymyksen. Kun emännältä kysyy, niin hän ei vastaa kysymykseen, vaan tekee uuden kysymyksen – niin olen kuullut sanottavan.
Kysyin mikä veroprosentiksi tulee yhteismetsässä saadusta tulosta, kun omistusaika on sukupolvi (n. 30 vuotta) ja osuus siirtyy perintönä aina seuraavalle sukupolvelle.
Jos joutuu maksamaan perintöveron koko siirtyvästä omaisuuserästä, esim. 10 %. Omistusaikana voi ehkä hakata 50 % peritystä arvosta, joka tarkoittaa, että perintöveron osuus tulosta on jo 20 %. Siihen kun lisätään puun myynnistä maksettava vero, niin summa on jo n. 50%. Lapissa tietysti voi hakata omistusaikana selvästi vähemmän peritystä arvosta kuin etelässä rehevällä kasvupaikalla, kun kiertoajat ovat huomattavasti pidempiä.
En nyt pysynyt oikein mukana siinä, että yhteismetsissä perintöveroarvo on vain 60 % käyvästä arvosta. Mielenkiintoinen kysymys on myös arvostus hyvin erilaisilla kasvupaikoilla.
Yksilötasolla laskenta on tietysti tässä ongelmallinen samoin kuin eläkelaskelmissakin, kun emme tiedä elinaikaamme.
”Voisi olla hyvä myös muistaa ettei välttämättä ole paras neuvojen antaja jos asiasta ei kovin paljoa tiedä.”
Tämä on hyvä näkökohta ja siihen on todettava, että Jätkän esittämät näkökulmat ovat parhaalla tavalla edustaneet tätä näkökohtaa.
Annan tästä Jätkälle ison tunnustuksen. Siitäkin huolimatta, etten mitenkään kykene jakamaan hänen näkemyksiään palkanmaksun perusteista.
Jos yhteismetsäosuudet siirtyvät perintönä sukupolvelta toiselle, niin riittääkö Timppa yhteismetsästä saatavan tulon veroprosentiksi 50%? Olet varmaan ammattisi johdosta matematiikassa oppia saaneena sitä räknännyt.
Yhteismetsä on yhteiskunnan näkökulmasta varmaankin perusteltu, mutta entä yksilön näkökulmasta?
Me omistamme metsämme noin 30 vuotta eli yhden sukupolven ajan. Puun kasvatusaika taimesta tukiksi on huomattavasti pidempi, 2 – 4 sukupolvea. Se tarkoittaa sitä, että siirtymisessä sukupolvelta toiselle on huomattava verotuksellinen tekijä ja metsävähennys on tässä katsannossa aivan oleellinen asia.
Jos saat perinnöksi tai lahjaksi eli vastikkeettomana saantona tukkimetsää, sinun ei missään tapauksessa sitä kannata itse hakata, vaan siirtää seuraavalle sukupolvelle kaupalla joka hakkaa, jos se vain suinkin on mahdollista. Useinkaan lahjoittajalla ei ole käyttämätöntä metsävähennystä, joka siirtyisi lahjan saajalle.
Tällä on myös iso merkitys myös yhteismetsäksi muuttamista pohdittaessa. Mahdollisuudet kapenevat oleellisesti.
Eikö te nyt tajua! Jovain tietysti tarkoittaa, että emännän rahat ovat sitä isännätöntä rahaa.
Tietysti, jos korona kaataa emännän, siitäkin voi tulla isännällistä rahaa tai jopa lapsellista rahaa.
Naurettavaa keskustelua!
Kyllä täällä Lauriakin tulkitaan puolella jos toisellakin aivan päin honkia – surullista luettavaa. Hänen näkemyksiään on tulkittava huomattavasti laajemmasta perspektiivistä, niin ajallisesti kuin asiallisestikin, mitä täällä tehdään. Laurilla oli huomattavan pitkän ajan kokemus metsäalan kokonaisuuden kehityksestä ja hän tulkitsi asioita metsänomistajan näkökulmasta. Sekin on ymmärrettävää, että vanhetessa jäämme yleensä nopeasti muuttuvissa olosuhteissa enemmän tai vähemmän junasta. Lauri juuttui aikaan, jolloin kone söi miehen ja klusteri tuli isännäksi metsiin.
Seppo Saario sanoi n. kolme viikkoa sitten, että hän on realisoinut pörssistä ja näillä näkymin ostaa vasta syksyllä ja että korona tulee tännekin ihan kunnolla. Aika terve näkemys, kun Kiinan tilanne oli jo osin näkyvissä. Hän oli siirtynyt suosimaan indeksirahastoja.
Metsä ei ole tähän asti kriisiaikoina ollut huono vaihtoehto.
Ei 90-luvun lamassakaan. Toki ne silloin seuranneiden veromuutoksien takia olivat aivan poikkeuksellisen edullisia.
Turvavarusteet ovat tärkeitä, mutta kyllä pitää olla joku suhteellisuuden taju. Raivaussahan kanssa työskentely on kuitenkin monin verroin moottorisahausta turvallisempaa ja ennen kaikkea helpompaa ja mukavampaa – suorastaan nautinnollista. Kelitkin ovat olleet viime aikoina poikkeuksellisen hienoja. Moottorisahalla sahatessa minäkin raivatessakin käyttäisin kypärää, kun joka risukkoon joutuu pää edellä itsensä tunkemaan. Ei kovin älykästä.
Työnantaja tietysti noudattaa sopimuksia, mutta normi metsänomistajan ei kannata ryhtyä työnantajaksi vaikka antaa työtä ja ryhtyä paimentamaan työntekijän varusteita ja tutkimaan sopimuksia, työlainsäädäntöä jne. Näin voi nukkua yönsä rauhassa.
Jos omistaa keskimääräisen 30 ha metsää, niin sen raivaaminen ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma omatoimisestikaan, jos vähänkin on asiaan harrastusta. Sellaisen alan raivaa harrasteluna vuodessa.
Minusta oleellinen kysymys on, että on toimivat markkinat. Se tarkoittaa, että tarjousvaiheessa tiedetään paras tarjous ilman välikäsiä ja ostajien välisiä kuvitteellisia kertoimia jne. Hinta määräytyy sitten markkinoilla.
Lisäarvoa syntyy siitä, kun mitään välikäsiä ja puunkorjaajan kyttäämisiä myyjän taholta ei tarvita. Tarjousten vertaaminen on yksinkertaista myyjille ja oikeudenmukainen myös puun ostajille. Ostajan intressi on silloin hyödyntää leimikon jalostusarvo maksimaalisesti kussakin tilanteessa. Mikä se sitten ostajan näkökulmasta missäkin tilanteessa onkaan. Kun pystykaupassa puunkorjaaja toimii ostajan palkkaamana, niin myös vastuu hänen työsuorituksestaan tulisi olla ainoastaan ostajalla. Toimivat markkinat ovat markkinatalouden kulmakivi, johon markkinatalouden hyödyt perustuvat.