Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kun metsänomistus on mitä on, niin tällainen mainostaminen on hyvin ymmärrettävää. Metsätalous on ollut ja on meillä kaukana aidosta markkinataloudesta. Aiheeseen liittyy mitä kummalisimpia, toistensa kanssa hyvin ristiriitaisia intressejä. Sorkkaeläinpolitiikka yksi eriskummallisimmista. Ns. metsäammattikunnallakin on perinteisesti ollut hyvin omaperäinen (eriskummallinen) käsitys taloudesta. Kannattava metsätalous perustuu hyvin pitkälle metsänomistajan omaan osaamiseen.
Se on hyvä, että metsänkäyttöilmoitukset näkyvät metsään.fi palvelussa. Joskus tuli sässäkkä, kun kuvionumeroita oli muutettu palvelussa ja puunostaja oli ihmeissään, että enkö ole tehnytkään metsänkäyttöilmoitusta ko. kuviosta.
Minusta olisi aivan hyvä, että naapuritilan omistajille tulisi tekstiviesti tehdystä metsänkäyttöilmoituksesta. Usein olisi voinut itsekin tehdä samalla kertaa omallakin palstalla joku operaatio. Esim. Etelä-Pohjanmaalla metsät on silputtu hevosaikakautena olemattomiksi kaistoiksi, joiden hoidossa yhteistyöstä olisi ilman muuta hyötyä.
Minusta näiden kapeiden soirojen yhdistämiseen pitäisi tehdä jotakin. En näe mitään järkeä siinä, että valtion pitää saada verotuloa näiden yhdistämistoimista. Hyöty tulisi muulla tavalla.
Mökkitontin omistajallekin olisi aivan hyvä antaa mahdollisuus ostaa reviiriä lisää, jos katsoo hakkuun liikaa häiritsevän.
Metsät ovat meillä valtaosin pieniä yksityismetsiä, ja niiden taloudellinen merkitys omistajiensa toimeentuloon suhteellisen vähäinen. Mikä meitä sitten motivoi metsänhoitoon? Minusta hyvin oleellinen tekijä on, että saamme itse päättää metsiemme hoitotavasta. Oman päätösvallan menettämisellä on tuhoisat seuraukset. Päätösvalta on ihmisenä olemisen mielekkyyden perusedellytys. Mitä siitäkin tulisi, jos Timppa tai Mehtäukko pakotettaisiin jatkuvaan kasvatukseen. Motivaatio taitaisi olla tipotiessään. Tästä syystä vaihtoehdot ovat hyvin tärkeitä. Minusta on hyvin surullista, että metsänistuttajat on tuotava Ukrainasta ja sisäruokinnassa on liikuntakykyisiä suomalaisia pilvin pimein. Jos ruokahuoltommekin on riippuvainen ulkomaisesta halpatyövoimasta, olemme huolestuttavalla tiellä.
Kuinka kannattavaa metsätalous sitten on? Monitahoinen kysymys, jota voi luonnehtia monella tapaa. Jos istuttaa eurolla puuntaimen ja saa siitä 30-vuoden hoitamisen ja kulujen jälkeen euron, niin eihän se kovin hyvältä kuulosta. Timppa puolestaan näkee sen loistavana, kun katsoo metsää kokonaisuutena, jossa on eri-ikäisiä kuvioita – kun vuodessa sijoittaa tonnin ja saa hakkuulla kymppitonnin. Pankkitililläkin tuoton määrä tietysti oleellisesti riippuu pääoman suuruudesta. Se lienee myös tosiseikka, että aika on heikentänyt kannattavuutta kasvun lisääntymisestä huolimatta ja kulut näyttävät selvästi kasvavan tuottoja rivakammin. Äestyksen sai parikymmentä vuotta sitten satasella ja nyt hinta on pari kolmesataa jne. Oma käsitykseni on, että oleellinen kysymys riittävän kannattavuuden saavuttamisessa on metsänomistajan omatoimisuus ja siksi pidän valinnanvapautta motivoivana tekijänä hyvin tärkeänä.
UPM on luopunut metsistään ja jättänyt täällä puuhuoltonsa pienmetsänomistajien murheeksi, vaikka puuhuollon turvaamisen näkökulmasta oma metsänomistus tuntuisi perustellulta. Etelä-Amerikassa se päinvastoin haluaa itse omistaa puuhuoltoon tarvittavan metsän. Se kertoo hyvin paljon metsätalouden kannattavuuden edellytyksistä.
Joutavaa kiistelyä jaksollisesta ja jatkuvasta – ainakin yksityismetsissä. Kukin tekee omistusaikanaan halujensa mukaan ja seuraava omistaja taas omiensa. Omistusaika on puolet tai kolmasosa kiertoajasta ja seuraavan omistajan aatoksista ei ole takeita, eikä omistaja usein tiedossakaan, puhumattakaan sitä seuraavasta. Ainakin omistus on hyvin jaksollista.
Puuki: ”Turhiahan ne kaikki laskelmat ja arviot on , ku ei tiedetä tulevaisuutta. Samoin on turha miettiä istuttaako vai antaako luonnon hoitaa, kun ei tiedä tulevaisuutta. Kaikki on turhaa – paitsi purjehtiminen ja puutarhan hoito – eikä nekään kovin tärkeitä ole…
Silloin ne vasta turhalta kaikki laskelmat tuntuukin, jos ei ymmärrä niitä eikä kehtaa kysyäkään keltään ettei oma tietämättömyys paljastu.”
Näin juuri. Saa laskea tai olla laskematta – syystä tai toisesta. Tälle lajille vain on tyypillistä, että pyritään laskemaan asioita. Laskentaan ne Tapion taimikoiden ja odotusarvojen taulukotkin perustuvat – kun vielä tietäisi minkälaisilla arvoilla ne on operoitu. Ilman matematiikan suomia mahdollisuuksia, eläisimme edelleen keräilytaloudessa. Kaikille ei riitä perusteluksi laskemattomuudelle se, että emme tiedä tulevaisuutta kymmenien vuosien päähän. Sitä paitsi mitä kauempana tulevaisuudessa virhearvio on, sen vähäisempi merkitys sillä on. Päätöksiä joudutaan aina tekemään päätöksentekohetken tiedon varassa.
Kesä antaa kovin odottaa itseään, mutta raivauskelit ovat valtavia ja olleet koko vuoden. Kemeratietojen perusteella nähtävästi raivaukset ovat kovasti lisääntyneetkin. Toivotaan hyvää kesää kaikille.
Laukku on AJ pakattu. Vaikka lähtö on vähän viivästynyt, niin tähän aikaan vuodesta on päivää niin paljon kuin on äijääkin.
Kyllä laskentaan voi liito-oravalle hinnan laittaa tai mille muulle tahansa. Tiesuunnitteluakin tehdään NNA:n kaltaisilla periaatteilla. Niissä ihmishengillekin laitetaan hintalappu, joka vuosia sitten alan asiantuntijan kanssa jutellessa oli parimilliä. Linkola laittoi suojelulle niin kovan hinnan, että kirvestä ei tarvinnut metsään viedä.
Ja mikä vielä kummallisempaa Rane, suhtaudun kriittisesti jokaiseen menetelmään. Varsinainen kriitikko. Tänään käsittelyyn tulee kuvion karumpi osa, jossa raivattavaa vähemmän ja joka työsuorituksena kelpaisi ”ehkä” Ranellekin. Jätkä toki voisi sanoa, että jätät liian tiheäksi. En nyt kuitenkaan kaada kuitupuun kokoista maahan, ellei se haittaa viereisen puun laatukasvua. Muutaman vuoden kuluttua kohde on kuitenkin ensiharvennettava.
Kertokaa nyt, kun minä en ymmärrä. Mikä ongelma siinä NNA:ssa ja suhteellisessa arvokasvussa on, kun selvä asia noin närästää.
Sinä Rane teet jostakin syystä koko ajan aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kyseisessä kuviossa oli enin osa liian rehevälle maalle uudistettua männikköä, joka oli nopean kasvun vuoksi päässyt vähän ryöstäytymään.
Pahoittelen Visakallo, jos ja kun en ilmeisesti osaa asiaa sinulle ymmärrettävästi kertoa.
Kun tulin ensimmäisen oman metsän omistajaksi n. 30 vuotta sitten, ei minulla ollut minkäänlaista teoreettista käsitystä metsätaloudesta. Olin toki kotitilan metsien kanssa ollut tekemisissä niin pienestä kuin muistan. Olen ollut varmaan vähän toisella kymmenellä, kun metsiä alettiin kotini lähialueella avohakata ja uudistaa keinollisesti. Siihen aikaan kotitilan metsiinkin tehtiin metsäsuunnitelma ja sain olla relaskoopilla lukemassa puuston pohjapinta-alat, kun isäni ja MHY:n neuvojan mukana sain kiertää tilan metsäpalstat. Kotilan metsiinkin tehtiin tämän suunnitelman mukaan aukkoja, jota olen ollut niin istuttamassa kuin kylvämässäkin.
Ensimmäisellä omalla tilalla toimin ja olin MHY:n tiedon varassa. Sieltä pyydettiin metsänleimausta ja heidän ”määräämällään” tavalla tehtiin hoitotöitä. Mäntykin tietysti, jos vähääkään siltä näytti niin uudistettiin istuttamalla, harvennukset käytännössä aina alaharventamalla ja päätehakkuut kun yhdistyksen neuvoja katsoi sen olevan suositusten mukaista.
Kun metsät kiinnostivat, niin pohti, että saisiko tämän ostamalla kannattamaan. Pahvista hahlo tikun nokkaan ja pohjapinta-aloja lukemaan. Ensimmäinen ostos mitattiin moneen kertaan tarkasti ja kun hakkuun jälkeen totesi, että relaskoopilla mitattu todella käytännössäkin toimii, niin rohkeus tietysti lisääntyi.
Päätehakkuumetsän arviointi osoittautuikin yksinkertaiseksi, kun tukin määrän vielä oppi arvioimaan, ja muut tekijät hinnat, verotus jne. olivat tiedossa. Lahoja kuusikoita alueella oli vähän, joten se ei ollut iso ongelma.
Mutta – kuinka meidän on laskettava arvo eri ikäisille taimikoille ja nuorille metsille? Tämän ongelman selvittäminen matemaattisesti itselle ymmärrettävään muotoon olikin jo visaisempi kysymys. Miten meidän on taloudellisesti suhtauduttava paljaaseen maapohjaan ja siihen tehtäviin kauaskantoisiin investointeihin jne. Metsän ostaminen oli helppoa ja suorastaan koukuttavaa, kun kykeni vähitellen itselle laskemalla selvittämään, paljonko tilasta voin taloudellisesti perustellusti maksaa. Iso merkitys ja helpotus on myöhemmin ollut sillä, kun on voinut henkilökohtaisestikin tutustua henkilöihin ja heidän työnsä tuloksiin ko. aiheesta, jotka sitä talouden ammattilaisina työkseen tekevät.
Taloudellisten seikkojen vuoksi, käsitykset ovat kovasti muuttuneet ensin mainitusta, valmiina tarjotusta. Sen vuoksi joudun suhtautumaan kriittisesti, kasvatusmenetelmiin, päätehakkuun määrittelyyn, harvennustapoihin (ylä- vai alaharvennus), uudistamiskustannuksiin jne. Siksi kirjoitan NNA:sta, suhteellisesta arvokasvusta jne. Voin Visa kertoa vain sen, mikä omaa päätöksentekoa ohjaa. Jokainen käytännön ongelma on erilainen.
Visakallo: ”En minä ollut närkästynyt, vaan utelias kuulemaan, miten käytännössä Reiman metsien hoito on muuttunut näiden vuosikymmenten myötä, vai onko se muuttunut?
Kyllä Visa niistä kirjoittamistani (800) viesteistä käy ilmi kaikki oleellinen moneen kertaan, eikä niistä sitä paitsi ole sinulle mitään lisäarvoa, koska katsot tietäväsi aivan kaiken ylivertaisesti paljon, paljon paremmin. Minähän olen vain itseoppinut harrastelija.
Olet Visa ehkä huomannut, että olen kovin kiinnostunut tähän aiheeseen liittyvistä taloudellisista perusteista. Seikosta, jotka kykenen itselleni varmuudella perustelemaan. Sitä taustaa vasten pyrin omia ratkaisuja tekemään. Kuitenkin, esim. eilen olin raivaamassa aivan liian kauan odottanutta nuoren metsän hoitoa. Voi hyvinkin olla, että kohde olisi kannattanut teettää jo aiemmin vieraalla, kun itse ei ole ehtinyt. Tuloksena sekametsä ja siitä tulee hyvä jatkuvan kasvatuksen kohde ainakin kahden puusukupolven ajaksi.
Jos saan euron maksavasta männyntaimenta euron 25-vuoden kuluttua, niin vastaan tule väistämättä kysymys, että entä jos laitankin vain 0,15 euroa, niin jääkin 0,85 euroa itselle 28-vuoden kuluttua.
Ostettiin kaverin kanssa, joskus vuosituhannen vaihteessa metsäpalsta Kittilästä. Päätimme ottaa viikon loma ja lähteä Kittilään savottaan – se kuulosti komealta. Kun menimme metsäviranomaiselle viemään metsänkäyttöilmoitusta, hän katsoi meitä hyvin arvostelevasti nenänvartta pitkin ja läheltä piti, ettei kieltänyt meitä menemästä harventamaan omaa metsäämme. Jos olisin sanonut sanankin jostakin suhteellisesta arvokasvusta, niin meidät olisi ajettu varmaan ulos. Metsä oli sellainen Lapissa usein tyypillinenkin kakosnelonen. Varkain omassa metsässä sitten kohdetta yläharvennettiin, pelko persauksissa, että koska meidät poliisi hakee ja vie putkaan. Eikä todellakaan tarvitse olla mikään talousnero, ymmärtääkseen ratkaisun taloudellisen vaikutuksen. Minulla on Visa paljon vastaavia (hauskojakin) tarinoita, joista voisin kirjan kirjoittaa. Käsitykset ovat muuttuneet – tietysti omatkin.
En tiedä kuinka monta numeroa Ranen metsätalouden tuloksessa puhtaana on 25-vuoden aikana. Tähän saakka olen tyytynyt oman harrasteluni tuloksiin ja kysyn sitten sinulta Rane parempaa tietoa, kun siltä alkaa tuntua.
Ehkä lepään hetkisen, sanoi sotamies Honkajoki.
Voidaanko tästä konkurssista muulla tavoin selvitä, kuin painamalla rahaa kaikille taskut täyteen ja annetaan inflaation hoitaa homma. Taitaa olla ainut mahdollinen tapa ja kaikki kuvittelevat voittavansa.
Olisimme aikaa sitten jo olleet paratiisissa, ellei välillä mentäisi taaksepäin.
Toivottavasti aloituksen kuvan lähialueella ei ole koivuja. Jos on, niin raivattavaa tulee ainakin riittämään.