Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukonkin olisi terveellistä kuunnella em. Timo Honkelan itse asiassa kuultuna juttu.
Lapin metsien suhteen ennuste on varsin positiivinen. Etelän kuusikot saattavat kokea koviakin. Se näkee, joka silloin elää Timppa.
Menetelmien pohdinta täällä on koko lailla turhaa. Muutos näkyy olevan kova paikka vanhan koulun käyneille. Maailma muuttuu Eskoseni. Markkinat tulevat päättämään kuinka mennään ja sillä siisti. Maailmanmarkkinat vie, vikisee palstalaiset mitä hyvänsä.
Jos ilmasto on muuttuu ennusteiden mukaan (muiden kuin peräkamarinpojan ikkunasta toteaman ennusteen mukaan), niin se tulee olemaan iso mullistus metsäsektorille.
Keskustelijoiden kannattaisi kuunnella tekoälytutkija, prof. Timo Honkelan itse asiassa kuultuna juttu. Eritäin älykästä tarinaa. Jokainen tulkitsee jokaista sanaa ainakin vähän eri tavalla ja toisia (esim. oikeudenmukaisuus) hyvin eri tavalla. Kuinka yleensä voimme edes jotenkin ymmärtää toisiamme? Joukkoäly jne.
Höpö höpö Puuki. NNA-laskennan saisi heittää romukoppaan, jos se pitäisi jossakin paremmin ja jossakin huonommin paikkaansa. Olosuhde ja ajankohta voi olla mikä hyvänsä.
10 % korolla laskettuna metsämaan arvo on negatiivinen näillä puunhinnoilla kaikkialla Suomessa. Tietysti vielä enemmän negatiivinen karulla kankaalla pohjoisessa , kuin etelän lehdossa. Eikä tietenkään välttämättä edes negatiivinen jos räkämännystä saisi 1000 e/m3.
Aivan niin jees. Osaamista ja tuuria tai tuuria ja vähän osaamistakin.
En ole ostanut Rane sinun mummoilta, vaan 95% kiinteistönvälittäjiltä. En aariakaan pinta-alaveron päättymisen jälkeen ja pinta-alaveron aikana uudistaa kannatti heti jo verotuksellisista syistä. Uudistamisesta sai verovähennyksen ja pinta-alan verovapaaksi. Siemenpuillakaan uudistaminen ei tullut silloin yl. kysymykseen em. syistä.
Minä en ole jatkuvan Rane kasvatuksen apostoli. Mäntymetsiä on puulajista johtuen kasvatettava pääosin jaksollisesti. Muu johtaisi liian pieniin runkolukuihin ja männyn uudistaminen on erittäin yksinkertaista ja halpaa.
Mitään avohakkuukieltoa ei tule Metsähallituksellekaan, se on aivan selvä ja täysin turha pelko. Toisaalta ei ole huono ajatus, vaikka siemenpuustoa uudistamisessa Lapin olosuhteissa suositaan. Jos avohakkuukielto joskus tulisi, niin syyt tulisivat markkinoilta. Suomen metsätalous on koko lailla täysin riippuvainen maailmanmarkkinoista.
Tiedätkö Panu, että maapohjankin metsätaloudellinen arvo on kokonaan riippuvainen laskentakorosta. 10% korolla keinollisesti uudistetun metsämaan metsätaloudellinen arvo on raskaasti negatiivinen. Sellainen kuva minulle on valitettavasti tullut, että vähintään 90 % tänne aktiivisesti kirjoittavista metsäekonomia on täysin hepreaa ja viittauskin johonkin laskentaan on mieltä vailla. Oppikirjojakin olisi, mutta esitä nyt sellaisen lukemista mehtäukolle, niin sieltä tulee sellainen sekamelska kaikkia hänen keksimiään paskasanoja.
Mikä ihmeen ”käärmettä pyssyn” pelko teillä on? Metsistä puolet on männiköitä, jotka tullaan joka tapauksessa kasvattamaan lähinnä jaksollisesti. Jatkuvaa kasvatusta harjoitetaan tällä hetkellä aika pienellä alalla, joten mistään käärmettä pyssyyn ei voida puhua. Jaksollista kasvatusta sen sijaan ajettiin lain voimalla kymmeniä vuosia, kuin käärmettä pyssyyn.
On erinomainen asia, että omistaja päättää ja se ajautuu omiin uomiinsa ajan kanssa. Taloudellisesta puolesta me tiedämme tasan tarkkaan, kuinka se on laskettava ja laskenta tehdään luvuilla, eikä jollakin epämääräisillä käsitteillä. Sekin tiedetään, että tulevaisuus on tuntematon monella tavalla, eikä luvut parhaassakaan tapauksessa ole täsmällisiä. Siksi tärkeää on ymmärtää muuttujien herkkyys lopputulokseen. Laskeminen on kuitenkin puhdasta arvausta huomattavasti rationaalisempi tapa asiaa selvittää.
Jos laskentakorolla ei saada koskaan uudistamiskustannuksia takaisin, niin taloudelliseksi vaihtoehdoksi jää ainoastaan luontainen menetelmä. Sen luulisi olevan itsestään selvää jokaiselle.
Jaksollisen metsän uudistaminen. Metsä kannattaa taloudellisessa mielessä uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa muusta kohteesta vastaavalla riskillä saatavan tuoton.
Suhteellinen arvokasvuprosentti on 100 x a/b+c , jossa a on metsän kasvu euroina vuodessa, b on puuston arvo euroissa ja c on maapohjan metsätaloudellinen arvo.
Mitkään suositukset eivät tiedä metsänomistajan taloudellista tilannetta, onko pikavippejä, laitetaanko tulo vaikka Metsäliiton osuuspääomaan vai nollakorkoiselle pankkitilille jne. Siksi metsänomistajan pitäisi tietää, mihin suhteelliseen arvokasvuun uudistamisen suosittelija käsityksensä perustaa.
Kokonaan toinen asia on, kuinka taloudellisesti rationaalisia kulloinkin ollaan, ja mitkä kaikki muut tekijät ratkaisuun vaikuttavat, tunnesyistä lähtien.
Kiinnostukseni kohde on ollut se matemaattinen ja taloudellinen perusta, mihin rationaaliset ratkaisut perustuvat. Esim. tarkoituksenmukaisuus on aivan liian lavea käsite ja johonkin analyysiin se tarkoituksenmukaisuuskin perustuu.
Oleellista on minusta se, että edes jotenkin ymmärtää, kuinka eri tekijät vaikuttavat. Täällä vierastetaan tällaista analyysiä. Fokus on vahvasti puun tuotoksessa, eikä nähdä eroa kannattavuuden ja puuntuotoksen välillä. Koroista esitetään lentäviä lauseita, että korkoprosentilla ei voi ostaa leipää kaupasta jne. Surullista ja siksi en ole malttanut olla ottamatta kantaa. Liika suolaus on tietysti liikaa, jota pahoittelen.
Minusta kirjoituksessa voi välillä heittä jonkun osuvan herjan, se on kuin suola puurossa, mutta jos mätät sitä suolaa puuroon kourakaupalla, niin kuka sellaista haluaa syödä.
Olen Kurki pahoillani, että minulla ei ole yksinkertaisempaa esimerkkiä sinulle antaa. Raha on tuottavampaa pitää kuuden prosentin tilillä kuin yhden prosentin tilillä.
Ehkä jollakulla jäänyt huomaamatta, että metsälainsäädäntö muuttui radikaalisti muutama vuosi sitten. Mikähän tähän johti ja mitä keskustelua siitä julkisestikin käytiin?
Kaikella on tietysti kyllästymispisteensä. Toisinaan on tietysti parempi puhua vain ilmoista – pouta näyttää tulevan ja nyt muihin projekteihin.
Pesiä oli mehtäukko rajallisesti alueella, joten kaikki piti hyödyntää. Harakkakin toki hautoi, mutta piti olla tarkkana kananpoikien kuoriutumishetkellä. Harakka varista älykkäämpänä lintuna saattoi pudottaa kanapojat, kun huomasi tulleensa huijatuksi.