Käyttäjän Reijo Lahtonen kirjoittamat vastaukset
-
”Epäluulon kylväminen on äärettömän helppoa, mutta sen hälventäminen voi olla lähes mahdotonta. Se voi viedä ajassa jopa sukupolvien yli.” – – Puun takaa -nimimerkki sen sanoi!
Metsäalalla menossa kolmas polvi, joka joutui EU komission tuomitseman Suomen perustuslain vastaisen metsänhoitomaksun maksajiksi. Yli 2 miljardia vuodesta 1950 – perustuslain vastaisesti – se on paljon.
Tämä kaikki – keskellä kirkasta päivää – verohallinnon toimesta. Siinä sivussa metsänomistaja tuli liittyneeksi metsänhoitoyhdistykseen.Isompia muutoksia maailmanhistoriassa ei ole koskaan tehty nimimerkeillä, puun takaa huudellen tai päätä pensaassa pidellen.
Minulle metsä edustaa suuria tunteita.Työni puolesta olen nähnyt perämetsän synkimmän puolen. Hirsipuusta nostettu ylivelkainen koneyrittäjä – ja nuoren yrittäjän isän ja äidien kertomus hirteen nousun syille… Tai ne sadat kuolinpesät, joista puita kartelliyhtiö kuolinpesähinnastolla osti – kun veroseuraamuksen takia leskellä oli pakkorako… Niitä tarpeeksi kuultuani syntyi kipinä, että oikeasti on tehtävä jotain – ainakin yritettävä.
Jatkan keskusteluja turuilla ja toreilla – nimelläni ja naamataulullani ja rauhoitan osaltani tämän foorumin osaltani. Tulkaa repimään hihasta – vaikka ämpäri päässä, jos on tarve suojata identiteettiä. Ymmärrän toki – sen lauluja ja tekstejä on laulettava, mistä leipä tulee.
Oikein hyvää jatkoa kaikille ja varsinkin Metsälehden jengille – hieno foorumi mielipiteiden vaihdolle.
– Reijo
Tapio ratsasi kaikki Suomen metsänhoitoyhdistykset 1996 ja 38 prosenttia metsänhoitoyhdistyksistä teki puukauppaa omaan lukuunsa. Vetivät siis välistä – käyttäen luottamusasemaa törkeästi hyväkseen. Tuon Suomen laki kieltää. Yleensä lain rikkomista seuraa sanktio – mutta tuo asia vaiettiin ministeriötä myöden. Pelättiin asian paljastumisen luovan alalle negatiivista imagoa – olihan parin vuoden kuluttua tulossa uusi metsälaki.
Positiivisesti ajatellen 60 prosenttia noudatti sentään lakia, mutta aivan kuin kaivo – yksi pisara tuhoaa koko kaivon – saati 38 prosenttia massasta.Kun yhdistys oli itse kärähtänyt laittomasta toiminnastaan – peli oli pelattu. Ei pystytty toiseen laittomuuteen ponnekkaasti puuttua – eli 1997 käynnistyneeseen koko valtakuntaa koskevaan kartelliin. Se katseltiin sormien valosta – kaikessa hiljaisuudessa. Tämä oli yksi syy miksi metsänomistajia pyrittiin pitämään poissa käräjiltä. Onhan totta vie vaikea selvittää paljonko metsäyhtiön kartellivahinko oli – koska ensin oli selvitettävä paljonko metsänhoitoyhdistys pölli.
Kartellivahingon määrittämisessä on ensin selvitettävä, mikä oli metsäyhtiön ja yhdistyksen välinen diili – ja sen jälkeen kartellivahingon setviminen.
Käsittämätöntä toimintaa – jos tuon olisi tehnyt joku pikkutoimija – niin joku olisi tuomittu.Nyt asiasta ei ole sanaakaan vaihdettu missään.
Kirjaani luetaan nyt muutamassa asianajotoimistossa – odottelen innolla palautetta. Jos kirjoitukseni ei pidä paikkaansa, minuthan on saatettava edesvastuuseen kirjoituksistani.
– Reijo
Rane – lue kirjoittamani suurisavotta kirja – siihen olen koonnut oman näkemykseni asioiden kulkuun.
Minulle kantautuu puheluita päivittäin kertomuksia ja faktoja näistä epäonnistuneista puukaupoista.
Tapion 1986 tekemän tutkimuksen mukaan 38 prosenttia metsänhoitoyhdistyksistä rikkoi lakia tekemällä puukauppaa. Se on fakta – josta vaiettiin. Noin laaja pimitys laittomasta toiminnasta ja laittoman toiminnan laajuudesta on nykytiedon valossa käsittämätön virhe, josta kukaan ei ole vastuuseen houtunut. Ei nämä mitään salaliittoteorioita ole.En minä koe, että minulla on vastustajia. Kukaan ei ainakaan naamatusten ole tullut sanomaan, että kartelli olisi ollut erityisen mieluisa ja hieno juttu. Metsäyhtiöiden eläköityneet herratkin ovat anteeksi pyydelleet – valitettavasti väärästä suunnasta – eivät he minua ole pettäneet – vaan satojatuhansia metsänomistajia. Heiltä pitäisi anteeksi pyytää. Se olis vähintä mitä voi tehdä. Hekin olivat uhreja.
Mutta kuten sanoin, Rane – olisi mahtava tietää taustasi. Ota privatisti yhteyttä jos et pysty paljastamaan taustaasi – on paljon helpompi ymmärtää toisiamme ja varsinkin näkemyksiämme.
Mielenkiintoinen kevät on edessä
– Reijo
Olisi mukava kun keskustelua käytäisiin omilla nimillä ja taustatiedoilla.
Metsäkeskusteluissa on kaksi puolta. Ostajan ja myyjän puoli. Kysehän on vain puolen valinnasta. Minun näkökulma on puhtaasti metsänomistajan, eli myyjän puolella. Siinä samalla toki kannan huolta avoimesta puukaupasta, koska reilulla pelillä puuta saadaan varmasti paremmin liikkeelle kuin puliveivaamisella.Minä olen valinnut puoleni. Esimerkiksi Ranen juttuja lukiessa tulee mieleen, että kaveri toimii toisella puolen pöytää.
Ei siinä mitään – jokainen laulaa sen lauluja mistä leipä tulee. Olisi kuitenkin rakentavampaa käydä keskustelua, kun tietäisi itse kunkin motiivit.
Hyvä kun on erilaisia mielipiteitä – perusteltuina niistä tulee eteenpäin vieviä. Toki puolen valinta on myös tärkeä.
Olipa kummalla puolen tahansa, on suuressa kuvassa kuitenkin oltava yhteinen visio – puun käytön lisääminen ja jalostaminen, papruksi, sahatavaraksi ja energiaksi. Kaikkien etu on metsässä.
Kapuloitahan meillä riittää, kun ei heitetä niitä rattaisiin.
Rane – mitä mahtanet tatkoittaa?
Esiintuomani savottahan on tapahtunut puolitoista vuotta sitten. Aika moni metsänomistaja oli sitä mietlä, että tuossa ajassa kyllä pitäisi motolista saada metsänomistajan, ilman oikeusprosessiakin.
Savotalla oli käyneet jo Otson ja Metlan miehet. Ensimmäinen kävi toteamassa että jotain hämärää on – mutta hänkin totesi sen ilman motolistaa. Olisi luullut hänenkin sitä kaipaavan – sen sijaan laskua tuosta katselmuksesta tuli 520 euroa. Metlan virallinen mittaaja kävi reilun 1500 euron arvosta laskemassa kantoja. Oli vain harmiksemme mittasaksista loppunut virta, eli sekin mitta on epävarma.
Tapaamani metsänomistajat tosiaan ei halunnut kokea vastaavaa metsäpalvelua omalle kohdalleen.
Haluaisitko sinä Rane?
Itse olen kuullut monenlaisia tarinoita, joista erikoisin case, josta Metsälehdessäkin viime vuonna oli kirjoitusta.
Mhy arvion ja toteuman erossa reilun 60 prosentin heitto. Tukkia piti tulla reilu 900 kuutiota, mutta tulikin alle 400. Kymmenen rekkakuorman heitto – siis yli 60 prosentin poikkeama.
Inhimillistä erehtystä on kerrottu syyksi. Olisi helppo se hyväksyäkin, mutta kun motolistaa ei metsänomistajalle ole toimitettu Mhy:n eikä UPM:n taholta, niin kyllähän siinä kellot alkavat soimaan..
Minulla oli valtakirja tutkia tätä kauppaa ja pyytää motolistaa metsänomistajan toimesta – mutta minulle toimitettiin pariin kolmeen kertaan vain metsäyhtiön logolla varustettu tilityslista. Väittäen, että ne ovat nimenomaan se motolista. Parikymmentä vuotta motokaupan parissa on opettanut ainakin erottamaan motolistan – metsäyhtiön tilityslistasta. Silti minulle toimitettiin vääriä listoja uudelleen ja uudelleen. Väittäen niitä motolistoiksi.
Minulla on oma arvioni motolistan pimityksestä – sen syistä. Tapasin viime viikolla sata metsänomistajaa, joiden kanssa käytiin tämän kaupan asiakulkua läpi. Kaikille syntyi käsitys, että enää ei ole kyse siitä kenen etua mhy tässä on ajamassa – vaan kenen mokaa puolustetaan.
Nyt näyttää siltä, että oikeusprosession aioa konsti saada asia selvitettyä? Harmittaa kaupunkilaismetsänomistajan puolesta – elämänsä ensimmäinen puukauppa jätti kyllä pahan mielen ja varmasti loi oudon mielikuvan koko alan tapakulttuurista.
Terve, useamman vuoden näitä metsänomistajien edunvalvojien kuvioita tarkasteltuani olen tullunna siihen tulokseen, että ala kaipaa ronskisti kilpailua. Siloin hommat kehittyvät.
Olen itsekin pyöritellyt uutta liiketoimintakonseptia, jolla aktivoitaisiin passiivisia metsänomistajia – palvelun uutuuden ja helppouden myötä – verokepeillähän puukaupan lisääminen ei saa kannatusta.
Olen tavannut viikon sisällä useita metsänomistajia, ja suurin ihmehän kuitenkn on – samaan aikaan kun teollisuus on huolissaan riittääkö puu – se, että esimerkiksi Keski-Suomessa UPM on laittanut oston stoppiin.
Ymmärrän toki, että homma kaipaa ympärivuotisuutta tasaisuutta – se ei tule kuitenkaan pakottamalla – vaan ohjaamalla palvelua siten, että sen avulla saataisiin kauppaa tasaantumaan ja sitä kautta hommaa kehittymään.
Uusi aika – uusia kuvioita – se 1900 luvun alussa syntynyt perinteikäs malli on aika uudistaa. Kilpailu on parasta lääkettä. Se kehittää.
Onko menettely laillista – tuossa lopussa utelet – metsäalalla on toimittu oman lainsäädännän ja valvonna piirissä -ohi Suomen lain. Siitäkin olisi jo aika saada irtiottoa. Vapaa markkinatalous on paras lääke kehittymiseen.