Seuraavalla viikolla näin viimeiset suojelijat.Olin iltasella lopettanut työt ja kävelin Transitille.Näin tiellä pienen joukon suojelijoita.Jätin repun ja sahan autoon ja kävelin suojelijoiden luo aikomuksenani käydä pieni mutta napakka kehityskeskustelu.

Tiedustelin heiltä että luuletteko te sa..anat että minä pelleilen?Yllättäen koko porukka aloitti jonkinlaisen kollektiivisen tutinan niin että minuakin alkoi melkein säälittää.Vähän vanhempi kaveri sai vapisevalla äänellä sanotuksi että heillä on poliisin lupa kävellä tässä tiellä.En siinä raaskinut kiusata heitä sen enempää vaan sanoin että olkoon sitten mutta jos palstalle ilmaannutte niin turpaan tulee.Lähdin kävelemään Transitille.

Kauempana olleet poliisit olivat joko nähneet keskustelumme tai tulivat muuten tarkistamaan suojelijoiden tilanteen koska mustamaija ajoi ohitseni.He kävivät kääntymässä tien päässä ja palatessa pysähtyivät suojelijoiden kohdalle.Suojelijoilla tuntui olevan kovasti jotain asiaa heille.Toinen poliiseista huusi sitten minulle että näillä on heidän lupansa kävellä tietä pitkin.Huusin takaisin että kävelkööt minun puolesta.

Siinä sitten katselin että ajokoneen oikeanpuoleisen telan luona oli joukko vähän vanhempia kavereita jotka olivat ilmeisesti näitä Luontoliiton ”ryhmänjohtajia”.Hetken mielijohteesta päätin kokeilla yksinkertaista juilausta.Menin heidän luokseen ja ilmoitin että huomisaamuna emme enää soita poliiseja paikalle vaan hoidamme homman omalla porukalla.He alkoivat heti protestoida että he ovat ehdottomasti väkivaltaa vastaan.Kerroin heille että minulla ei tämmäisiä rajoitteita ole.Taisin lisätä vielä että jos joku vielä yrittää palstalla häiritä työntekoani niin saa turpaansa ihan kunnolla.

Tämä oli tietysti ihan bluffia.Meillä ei ollut ollut mitään puhetta tämmöisestä,eikä me tietenkään päätetty poliisien kutsumisesta.Ja itse olen todellisuudessa rauhaa rakastava henkilö.

Pojat tosin olisivat voineet innostuakin hommasta jos olisin sitä ehdottanut.Ainakin T valisti siellä nuorisoa että jätkä kun hermostuu niin silloin alkaa puukko heilua.Saattoi olla bluffia sekin.

Vaikea sanoa miten hyödyllistä tämä juilaus oli mutta ei siitä ainakaan mitään haittaa ollut.Nimittäin seuraavana päivänä Luontoliitto oli siirtänyt operaation ja porukat Kajaanin torille.He pitivät siellä mielenosoituksen ja lähtivät sitten kotiin.

Todennäköisesti siinä kävi tämmöisten projektien normaali kehityskulku,alkuhuuma haihtui ja homman tylsyys ja turhuus alkoi vaikuttaa.Kun kaikki metsurit oli saatu leimikolle joka puolella kaatui puuta ja aukkoa syntyi.Kun istut puussa takapuoli puutuneena ja puut kaadetaan ympäriltäsi niin se syö suojelijan motivaation.Varmaan opinnot odottivat ja vanhemmatkin soittelivat perään.Pieni väkivallan pelko oli toki mukava lisäkannustin opintojen pariin palaamiselle.

Eli varsinainen kähinä leimikolla kesti maanantaista torstaihin,vaikka tuntuikin pitemmältä.

Kun nyt saisi ensin tänne kirjoitetuksi.

Loppuviikosta johtoporras oli päättänyt että työmaalle tullut ajokone parkkeerataan illalla työmaalle vievällä tiellä olleen sillan kohdalle.Ajatus oli etteivät suojelijat pääsisi linja-tai muullakaan autolla ihan työmaan viereen.

Kockumi olikin pysäyttänyt suojelijat mutta muutama heistä oli sitten lukinnut itsensä ketjuilla koneen teloihin.Joten meidän Transitinkin matka tyssäsi siihen.Suojelijat olivat levittäneet banderollin koneen eteen tien poikki.Se oli sidottu molemmin puolin sillan kaiteisiin.Se oli tietysti toimittajia varten joten ekaksi katkoin kiinnitysnarut puukolla ja nakkasin mytyn puronuomaan.

Tilanne jäi minulle vähän epäselväksi mutta ajomiehellä oli ilmeisesti aggregaatti ja rälläkkä mutta meidän piti odotella poliisien saapumista koska Metsähallitus ei voinut tavallaan harjoittaa oman käden oikeutta.Poliiseilla oli kai aikomus tulla muutenkin savotalle joten heitä ei tarvinnut erikseen soittaa paikalle.

Siinä sitten hajauduimme suojelijoiden joukkoon ja odottelimme poliisien tuloa.Ensin paikalle ilmaantui kuitenkin tämä performanssiryhmä jota johti totutusti Tuuli Luukas.Koreografiakin oli tuttu eli he kävelivät hitaasti tahdissa jonossa ja kalisuttelivat kapuloita.Yllättäen Tuuli (joka oli siis suojelijaksi varsin näyttävä ilmestys) päätti  siirtyä lähitaisteluun.Hän tuli vuorotellen seisomaan meidän jokaisen metsurin eteen ja laittoi käsivartensa olkapäillemme,ikäänkuin halausasentoon,niin että pystyi sitten kilisyttelemään niitä kapuloita päidemme takana.

Ehkä hän siinä vertauskuvallisesti yritti takoa luonnonsuojeluaatetta koviin kalloihimme mutta perimmäinen tarkoitus jäi epäselväksi kun nämä esiintyjät eivät koko aikana puhuneet sanaakaan.