Kävelin autolleni ja laskostelin banderollin Hiluxin koppiin ja lukitsin oven.Aikaisemmin mainitsemani sinihaalarinen oli tullut samaa matkaa ja vaihdoimme siinä muutaman sanan.Sain sen käsityksen että oli utelias paikkakuntalainen.

Sitten siihen käveli leimikolta päin punaisessa Greenpeace-haalarissa arviolta vähän yli kaksikymppinen tyttö.Hän kysyi kohteliaasti englanniksi että olisiko mahdollista saada se banderolli takaisin.Vastasin huonommalla englannilla että ei ole mahdollista niin kauan kuin he omistelevat maidän harvesteria.

Kysyin sitten että voisinko minä kysyä jotain?Hän antoikin luvan.Sen verran sain huonolla englannilla selville että hän oli ruotsalainen opiskelija joka opiskeli Tukholman seudulla jotain biologis-ekologista.Kun suojeluhommilta kerkisi.

Myöhemmin kuulin että tämä ruotsalaistyttö oli hankkinut tälle reissulle uudet Norjan armeijan käyttämät talvisaappaat.Hän oli alkuun kehunut kaikille niiden lämpimyyttä.Ajan kanssa oli kuitenkin selvinnyt että niiden kuivaaminen oli vaikeaa eikä oikein onnistunut .Operaation loppuaika oli ollut hänelle vaikeaa jalkojen palelun takia.

Sitten Hyrynsalmen Kukkuriin josta tulee tänä talvena kuluneeksi 20 vuotta.Greenpeacen väki ei ole Kukkuria muistellut kuten ei oikein mitään muutakaan operaatiotaan.Varmasti porukka on lojaalia ja todennäköisesti työsopimuksessakin on vaitiolopykälä.

Kukkuri oli ihan metsätalousaluetta.Kyseinen leimikko rajautui arviolta useamman  kymmenen hehtaarin taimikkoon joten luonnonsuojelullinen vahinko oli tapahtunut jo aiemmin.Kaikki suojelijatkaan eivät pitäneet paikan suojeluarvoja merkittävinä.

Greenpeace pyrkii lyhyisiin ja mahdollisimman näyttäviin operaatioihin.Järjestölle jäsenmaksua maksaville ihmisille tulisi saada koko ajan todisteita että heidän rahoilleen saa vastinetta.Metsäsodat olivat 90-luvun lopussa jo rutiinia josta yleisö ja media ei enää jaksaneet oikein innostua.”Aktivistitkin”olivat  kuukausipalkalla työsuhteessa järjestöön joten heitä ei haluttu seisottaa pitkään kainuun korvessa. Kukkurissa GP:tä houkutteli siis myös se että siellä oli tuliterä harvesteri ja oli varmaa ettei sitä seisotettaisi siellä kauaa tyhjän panttina.Etukäteen tiedossa piti olla nopea ja helppo voitto.

Itse tein toista vuoroa urakoitsijan harvesterilla.Greenpeacen tulosta oli jotain huhua edellisinä päivinä.Ajankohta oli muistaakseni maaliskuun alkupuoli.

Tein iltavuoroa joten en ollut paikalla kun suojelijat valtasivat leimikon.Päivävuoroa tehnyt ”M” soitti koneelta ettei tarvitsekaan tulla illaksi.Heitä oli ohjeistettu keskeyttämään työt suosiolla.Metsähallituksen pomoja oli käynyt paikalla ja oli siellä käynyt poliisipartiokin.Poliisit olivat ottaneet henkilötietoja ylös ainakin osalta porukkaa, olivat sitten antaneet luvan jatkaa toimintaa ja olivat häipyneet paikalta.Sain sen käsityksen että mekin lähtisimme muille savotoille.

Lähdin kuitenkin uteliaisuuttani käymään Kukkurissa että minkälaista kuuluisan Greenpeacen meininki oikein on.Oli iltapäivä mutta vielä valoisaa.Ajoin kääntöpaikalle ja kävelin aukon keskellä olleelle nuotiolle jossa muutama suojelija poltti kuusenhavuja,itse polttelivat tupakkaa.Ketään muuta Metsähallituksen puolelta ei näyttänyt olevan enää paikalla vain punahaalarista Greenpeace-porukkaa.Tai oli siellä yksi sinihaalarinen,ilmeisesti utelias paikkakuntalainen ihmettelemässä.

Vaihdoin muutaman sanan näiden suojelijoiden kanssa.Sitten yksi heistä alkoi julistaa että heillä on kartat ja tarkat tiedot ja he suojelevat pohjois-Suomesta kaikki yli 100-vuotiaat metsät.Ihmettelin että taitaa siellä pohjoisessa 100-vuotias metsä olla juuri tulossa päätehakkuukelpoiseksi.Hän siihen totesi että valehtelet.

En viitsinyt enää kuunnella vaan lähdin katsomaan tilannetta kauempana olleella harvesterilla.Siellä tytöt istuskelivat teloilla ja taisivat olla vielä kettingillä kiinni .Miespuolisia suojelijoita oli siellä täällä ja he yrittivät luonnonsuojelutyyliin olla vähän kuin eivät olisikaan.

Huomasin maassa laskostettuna kaksi  isokokoista  banderollia.Sain siinä idean ottaa toisen niistä ”panttivangiksi”.Banderollihan oli heille samanlainen työkalu kuin harvesteri oli meille.Puolustuksena voi sanoa että mietin ideaa noin sekunnin verran.

Nostin käärön kainalooni ja huomasin heti että tätä olisi voinut harkita pitempäänkin.Kimppuuni hyökkäsi 5-7 kpl eri kansallisuutta olevaa suojeluammattilaista ja he alkoivat repiä banderollia ja yrittivät estää etenemiseni.Jos tytötkin olisivat päässeet apuun olisin todennäköisesti jäänyt toiseksi mutta he olivat onneksi sidottu teloihin.

Kumpikaan osapuoli ei lyönyt enkä muista että ainakaan kovin kovasti olisi tönittykään mutta ehkä minuutin verran pientä nahinaa vaati päästä heistä eroon.Banderolli oli edelleen mukanani.Sitkein suojelija roikkui parikymmentä metriä kiinnitysnarussa mutta kun käännyin ja nykäisin sen irti hänen otteestaan hänkin luovutti ja kääntyi takaisin.