M ja nuorempi urakoitsija olivat sitten panneet merkille että suojelijat eivät viitsineet pitää vahtia leimikolla vaan kuluttivat mieluummin aikaa leimikolle menevän pistotien varteen tuodulla isolla asuntoautolla.Se oli vanhahko kuorma-auto jonka lavan paikalla oli isohko parakin tapainen asumus.

Tämmöinen vetelehtiminen ei tietysti käynyt joten M ja urakoitsija lähtivät taas käymään Kukkurissa.M pysäytti auton ennen leimikolle menevän pistotien risteystä.Nuorempi urakoitsija otti lavalta sukset ja  lähti hiihtämällä oikaisemaan metsän läpi leimikolle.Hän hiihti harvesterille ja aloitti hakkuun.

M ajoi tälle Greenpeacen asumukselle ja jutteli näiden kanssa jonkin aikaa.Häntä ei ilmeisesti oltu päästetty ajamaan autolla edemmäksi  joten hän oli sitten lähtenyt kävelemään leimikolle seuranaan joukko suojelijoita joiden tehtävä oli pitää huoli ettei M pääse tekemään pahojaan eli esim. kaatelemaan puita.

Kun he olivat päässeet leimikolle he olivat havainneet että nuorempi urakoitsija oli katkonut levälleen pitkän laistin puutavaraa.Tämä oli herättänyt suojelijoissa ansaittuakin katkeruutta.He olivat tehneet M:lle selväksi että tämmöinen ei ole reilua peliä.

Seuraavaksi paikalle tuli suomalainen n.kolmikymppinen heppu jolla oli kamera hihnasta kaulassa.Hänellä oli henkisenä tukena semmoinen vajaa parimetrinen ja alle satakiloinen kaveri joka puhui vähän mutta englantia.(suojelijoita oli ainakin Ruotsista,Puolasta ja Australiasta).He kiertelivät ja tutkivat Hiluxia.Suunnitelma B (suunnitelma A oli siis tämä ruotsalaistyttö) oli ilmeisesti että jos banderolli olisi ollut irrallaan niin tämä iso suojelija olisi vienyt sen kuin karkin pikkulapselta.

Kun he huomasivat ettei  suunnitelma toiminut tämä kameramies näytti hermostuvan.Hän alkoi tivata että mikä minun nimeni on.Vastasin että A. Ankka.Hän arveli ettei sillä ole mitään väliä,he kyllä saavat sen selville muutenkin.Samalla hän alkoi räpsiä kuvia Hiluxin rekisterikilvestä.

Vaikutti siltä että näillä oli edelleen se käsitys että täällä tanssitaan heidän pillinsä mukaan joten otin eräänlaisen kravattiotteen kameran hihnasta ja ravistelin kevyesti.Tämä iso suojelija tuli apuun ja siinä oli hetken aikaa eräänlainen pattitilanne joka kuitenkin melko äkkiä rauhoittui.

Greenpeacet lähtivät kävelemään leimikolle.Odottelin vielä jonkin aikaa tämän sinihaalarisen kanssa vieläkö jotain tapahtuisi mutta kun ketään ei näkynyt lähdin ajelemaan kotiin.

Seuraavana päivänä M soitti koneelta ja selosti tilannetta.Leimikolla oli ollut jonkinlainen kriisipalaveri Metsähallituksen pomojen ja GP:n johdon kanssa.Operaatiota johtanut nainen oli ollut ilmeisen hurjana.Hän oli uhannut Metsähallitusta,pomoja ja etenkin minua poliisilla ja käräjillä jos banderollia ei heti palauteta.

Tämä hermostuminen johtui siitä että he eivät olleet vielä ehtineet ottaa kuvia leimikolta näiden banderollien kanssa.Greenpeacen operaatioiden tärkein vaihe on nimenomaan julkiseen levitykseen tulevat kuvat joissa täytyy olla isolla jokin iskulause ja Greenpeace- nimi.Lisäksi oli käynyt niin että olin sattumalta vienyt englanninkielisen julisteen ja heille oli jäänyt suomenkielinen.Ja suomenkielinen iskulause on suurimmalle osalle GP:n kannattajista yhtä ymmärrettävä kuin mandariinikiina.

Meidän pomot olivat ilmeisesti ottaneet uhkaukset todesta joten he olivat antaneet M:lle tehtäväksi välittää minulle käskyn luovuttaa banderolli heti takaisin.Hieman epäkorrektisti pyysin M:ää välittämään pomoille vastauksena että haistakaa p..ka.En ole ihan varma missä muodossa viesti meni perille mutta M yleensä sanoi asiat niin kuin ne on.

Levitin uteliaisuuttani banderollin pihamaalle.Se oli siinä pari metriä korkea ja ehkä kuusi metriä leveä,säänkestävää valkoista muovikangasta johon oli vihreillä kirjaimilla siististi painettu teksti.

SAVE THE ANCIENT FORESTS

GREENPEACE

Ensin olin ajatellut jopa pitää sen ”sotasaaliina” ja ripustaa sen traktoritallin seinälle.Sitten kun poliisikuulusteluihin joutuminen alkoi näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta piti vaihtaa suunnitelmaa.Vein banderollikäärön Kajaanin poliisiaseman alakerrassa olleeseen löytötavaratoimistoon.Toimistotyttö ei siellä  sen kummemmin ihmetellyt,täytti jonkun kaavakkeen ja vei käärön hyllyyn.

Ajatus oli että kun poliisikuulusteluissa siirryttäisiin ns.kolmanteen asteeseen,voisin sanoa että tuolla alakerrassahan se on ollut koko ajan.Sen kun käytte hakemassa.

Tämä suunnitelma meni kuitenkin mönkään kun banderollin olinpaikka pääsi vuotamaan omilta Greenpeacen tietoon.Tällä suojelusavotalla mikään ei oikein muutenkaan pysynyt salassa kummallakaan puolella.