Käyttäjän raivuri kirjoittamat vastaukset
-
On tämä aika touhua. On ole omilta luottokuskeilta tällaista kuullut. Eikä ole kukaan muukaan tästä kertonut. Taitaa olla pelkästään suorittavan ketjun ohjeistus?
Eikö Leevin mielestä kerro mitään tämä tulos? Se kertoo siitä että valtakunnan vihreän siiven arvostus on alkanut laskea. Suomalaiset ovat palaamassa järkiinsä viherbuumin jäljiltä. Vihreiden toilailut ovat liikaa. Kaikki eivät vielä julkisesti uskalla kertoa mielipidettään, mutta sekin tapahtunee kuluvana vuonna.
Suorittava vetää samaa linjaa. Ymmärrän motokuskin tyytymättömyyden ja turhautumisen leimikoihin ja nykyiseen metsänhoidon tilaan. Mutta sitä en ymmärrä että jos nimet on papereissa ja harvoin siellä ennakkoraivausta lukee. Ei se silloin ole suinkaan mo:n ongelma. Se on osto-organisaation ja suorittavien välinen ongelma silloin. Näitä kun lukee niin tulee väkisin mieleen, että loppujen lopuksi konehommat on palveluammatti. En kasvata puuta suorittavia vaan ostajia varten. Toki hyvien leimikoiden ”motivaatiobonuksesta” ja työjäljen paranemisesta saisi kokonaan toisen ketjun. Omalle kohdalle ei ole muuten kuin kerran osunut valittavaa suorittavaa…
Suorittava täysin oikeassa. Joissain paikoissa noita länttejä on pakko tehdä, mutta pääsääntöisesti ei tarvetta.
Ja Jesseltä kysyisin kuusikon päätehakkuista. Jos se kaikki on uudistamiskelpoista niin miksei kerralla? Parempi hinta, vähemmän säätämistä kaupan kanssa, saat ison kuviokoon joka on helppo hoitaa ja harventaa.
Vai onko sittenkin niin että sitä kuusikkoa tarvii säästää e-puun kaupaksi saamiseksi? Ja jos näin on niin silloin ollaan heikoilla jäillä. Pitäisi harvennukset muutenkin saada kaupattua.Mielenkiintoista, eipä ole tullut pohdittua. Syitä on varmasti monia. Ensinnäkin minut on kasvatettu omistamaan metsää. Isän mukana oon töissä pyörinyt pienestä asti. Tilan ostin vanhemmilta lähes normihinnalla, taisi olla 90%. Metsätilojen ostaminen ja kunnostaminen on myös varsin mukavaa. Työ näkyy. Varma työpaikka, jossa saa olla itsensä pomo. Kukaan ei tule sanomaan, että tee tuota ja tuota. Ja metsä on varma sijoitus. Arvostan toki lukuja tilillä, mutta metsässä on jotain paljon muutakin. On ihan erilainen tunne omistaa ja hoitaa metsää kuin lotota osakkeiden kanssa.
Loppujen lopuksi kyse on pienistä hetkistä ja muistoista. Tänäänkin koin hienon hetken raivausreissulla. Tuuli ulvoi korvissa kahvitauolla kun 4 kettua juoksi pellon toisella puolella. Olen yliopistossakin opiskellut, mutta teoreettinen homma ei tuntunut ollenkaan omalta. Onneksi valitsin metsänomistamisen ja maanviljelyn konttorirotan työn sijaan!
Toivottavasti omalle jälkikasvulle tarttuu sama ”tauti” ja haluavat jatkaa metsän omistamista edes osalla pinta-alalla.
Nimenomaan tästä tuloksen määrittelystä on kyse. Sinun mallisi on tuottavampi jos katsotaan vaikka 30 vuoden aikaa. Kunnon taimikonhoidolla laatuvauriot, korjuuvauriot ja kasvutappiot vähenevät. Tällä ”normi” mallilla metsä kasvaa myös kunnolla laadukasta tukkia myöhemmin. Toimintatapa kannattaa valita omien tavoitteiden mukaan. Kokemusta on jo omaltakin ajaltu nopeakasvuisista koivikoista. Toinen raivattu paljon heikommin ja harvennettu aikaisin tiheyden takia. Toisessa kunnon raivaukset ja myöhäisempi harvennus. Nyt molemmat noin 25 vuotta ja ero on merkittävä
No kyllähän se kuusi selviää, mutta ei se parasta tulosta tuo. Jos varhaisperkaus on tehty 3-5 vuoden ikäisenä niin taimikonhoito on nopeaa ja helppoa. Kuusi kasvaa vauhdikkaasti ja taimikonhoito voidaan paikasta riippuen jättää 7-10 vuoteen. Kuusia ei tarvitse varoa ja kaadettava alle parimetristä, jota voi vaan lakasta alas rsahalla. Hehtaari menee työpäivässä.
Itse vaimon kanssa tehtävät:
-Uusien alojen raivaukset noin 5 työpäivää
-Taimikonhoitoa noin 28 ha. Naapurin pojan kesätöiksi voi tosin hyvillä mielin jättää vähintään 10
-Heinäystä ja RAIVAilua tarpeen mukaan
-Pystykarsintaa 2 ha, jos kelit suosii
-Metsäteille lisää soraa ja lanausta
-Istutukset: kuusi 3 ha, mänty 2 ha, koivu 2 ha, hybridihaapa 1 ha, tervaleppä 0,6 ha, saarni 0,4 ha. Muita apuna.
-Erikoispuutaimikoiden aitaamiset ja yms.Muilla teetettävät:
-Metsätien perusparannus 300m
-Uutta metsätietä 400m
-Ojituksen uusiminen noin 200m
-Mahdolliset harvennukset ja päätehakkuut
-Lannoitus 14 haTahti onneksi rauhoittuu hieman. Toisaalta on sitä siinäkin. Onneksi tykkään ja nautin työstäni äärimmäisen paljon!
Pitäisi ensin saada nuo talvileimikot, 4 kpl, korjuuseen. Puun hinta on hyvää vauhtia matkalla ylöspäin, toivottavasti ei ole kupla. Syksyn isoimmasta leimikosta, 900 m3 kantavalla maalla tien vieressä meni jo 60 rikki, vaikkei se ollut muuta kuin peruskuusikkoa.
Suurin ongelma on sijoittaminen. Osakelottoa en harrasta kuin pienimuotoisesti. Metsään niitä onkin laitettu. Lannoituksia, kauempien raivauksien teettämistä muilla, teiden parannusta ja vähän uusia teitäkin, ojituksien tarkistuksia.
Olisi niitä ehkä muutaman saanut samaan. Toisaalta aika hajallaan. Kaksi hakkuuta oli pakko tehdä sinänsä ihan hyväkuntoisilta palstoilta kirjanpainajariskin takia. Naapureiden puolella tosin. 65 vuotiasta metsää varmuuden vuoksi nurin. Nämä oli lähes 60 kilometrin päässä toisistaan.
Loput kaupat perintötilalta, jolla on melko hyvät kuviokoot, noin 2,5-5 ha. Valitettavasti nämä palstat monessa paikkaa erillään. Tilan edellisen omistajan isä omisti ilmeisesti reilusti yli sata hehtaaria, neljässä eri paikassa. Edellisen omistajan firma meni 90-luvun lamassa nurin. Myi sitten muille runsaspuustoisia päätehakkuukuvioita velkoihinsa. Aukot ja alle 30 v metsiä jäi jäljelle. Osaa on hoidettu hyvin, osaa ei ollenkaan. Edellinen omistaja alkoi kuitenkin uudelleen menestyä elämässä ja unohti metsän täysin. Nyt on sitten paikattava se mitä voidaan. Ja lisäksi siellä on kesä ja talvikorjuuta.
Toisaalta lähes kaikki leimikot ainakin 5 ha, joten ihan kunnon koko. Ei esimerkiksi tehnyt mieli laittaa huippua 55 vuotiaan männikön harvennusta samaan kauppaan viereisen tupsulatvakoivikon kanssa. Itse asiassa koivikkoon tehtiin aukko, josta ei 30 vuoden jälkeen tullut muuta kuin energiaa. Ja onneksi en laittanut, koska yhdessä eräs pienempi saha ei varmasti olisi tarjonnut siitä männiköstä hyvin.
Yleensä en ole juuri tehnyt pieniä kauppoja, eikä niitä jatkossakaan tarvitse tehdä. Tässä vaan on alkuun kunnostusta ja pelastusta. Kun se on tehty niin sitten vain satoa odottelemaan.