Käyttäjän raivuri kirjoittamat vastaukset
-
Menee taas aika pitkälle nämä scifikuvitelmat. Se on totta, että metsään tulee jossain vaiheessa kustannustehokkaita robotteja. Esimerkiksi istutus voisi olla hyvä kohde. Mutta moto ja raivaussaha tulevat ainakin pysymään pitkään. Motonkuljettajankin korvaaminen lienee melko vaikeata, koska huomioitavia tekijöitä on niin monia. Sekä puustossa että maapohjassa. Voisi onnistus jollakin tasaisella puuplantaasilla, mutta ei kivisissä ja mäkisissä suomalaismetsissä.
” Heikommat alueet, jos niitä on vähän ja sirpaleisesti, voi aivan hyvin jättää enemmän tai vähemmän pysyvään rauhoitukseen metsänkasvatuksen talouden siitä juurikaan kärsimättä. Omistaja toki päättää mitä tehdään!”
Toki jotkut pahimmat kivikot ja kalliot kannattaa jättää jo työläyden takia. Tarkoitinkin viestissäni lähinnä kuivia hiekkaisia mäentöppyröitä, joita en todellakaan jättäisi hoidon ulkopuolelle. Niillä voi kasvattaa laadullisesti erinomaista mäntyä.
Kuviokoko on tietysti tärkeä asia, mutta jos pystyy niputtamaan monia kuvioita ja työvaiheita samalle hakkuukerralle niin kuviokoon merkityskin pienenee merkittävästi. Itse ainakin pyrin isoon kuviokokoon, mutta toisaalta huomioin maapohjan uudistamisessa erittäin tarkkaan, joka toisinaan johtaa alle hehtaarin mäntykuvioihin välissä olevilla mäillä.
Mielenkiintoinen ideana, mutta ei taida toimia Suomessa. Vähäinen auringosta saatava energia kannattaa harvennuksin keskittää tukkirungoille. Ainakin ensiharvennus kannattanee puuston laadun takia tehdä. Kuuselle voisi hankaliin paikkoihin sopia, mutta männyn ja koivun osalta tuhoontuomittu idea oksien vuoksi. Toinen harvennus-varsinkin 50+ -kuusikoissa on melko turhaa riskipeliä.
Itsellä yksi niin kivinen mäki, että 25 vuotiaassa ensiharvennuskuusikossa laitettiin heti 650/ha tiheyteen, kun sinne koneen kanssa meno on niin hankalaa. Hassulta näyttää hetken, mutta melko nopeasti alkaa kasvutila hävitä.
Ei tiheikkökasvatukseen kannatakaan pyrkiä kuin männiköissä. Näen sen kuitenkin hyvänä vaihtoehtona totaalisesti epäonnistuneiden uudistusten kanssa alusta aloittamisen sijaan.
Ko. alalle haettiin ja saatiin korvaukset aikanaan. Täydennykseen en kuitenkaan ryhtynyt, koska entinen laidunalue, tuore kangas työntää heinää ja kaikkea muuta roinaa reilusti.
Ensiharvennuksen joutuu tekemään hieman aiemmin kuin normaalisti, koska muuten tulevien tukkikoivujen latvukset ohenevat liikaa. Kuitukokoista puuta en juurikaan raivaile maahan, koska ensiharvennuksen ensisijainen tehtävä ei ole voiton tuotto vaan oikeiden puiden ja tiheyden valinta. Tili tehdään myöhemmin
Osa tiheiköistä muuten aivan varmasti johtuu hirvistä. Jos hirvi tulee ja vie esim. puolet männyntaimista ja loputkin ovat vioittuneita kuituaihioita, niin ei se hoitointoa ainakaan nosta.
Omilta mailtakin yksi tällainen kohde löytyy. Kuvion männyistä 70% on kuollut tai vaurioitunut. En tehnyt taimikonhoitoa mäntyjen kannalta tuhojen jälkeen. Lopputuloksena on rauduskoivua, leppää, haapaa ja pihlajaa sisältävä lehtimetsä, runkoja 3000. Pienet vesat ja alle 5 metriset raivasin pois. Pituutta nyt noin 10 m. Muutaman vuoden sisään kokeillaan harventaa koivuja suosien. Motokuskin unelma 😉
Suorittava: ”Mitenkähän saisi karsittua joidenkin mielestä sen harhan , että tiheässä kasvattamalla puuston laatu paranee. Käytännössä ainakin 90 %:ssa tapauksista ei saavuteta riittävää elinkelpoisten puiden määrää , kun puut ovat kasvaneet liian tiheässä . Tiheikkökohtien runkotilavuudet ovat pahimmillaan vain 10 % normaali tiheydessä kasvaneiden runkojen tilavuudesta . Luonnontuhot ja liian kova kilpailu tilasta aiheuttavat merkittäviä kasvutappioita .”
Alkuvaiheessa tiheänä kasvattamalla ainakin männyn ja koivun laatu paranee. Alkuvaiheen tiheä kasvatus on kuitenkin tehtävä hallitusti raivauksen avulla eikä hallitsemattomana pusikkona. Tämä malli ei sovi työtä välttelevällä mo:lle.