Samaa on tullut itsekin harrasteltua lahokohteilla ja soveltuvin osin muuallakin. Mänty kasvaa todella hyvin ja laatuakin löytyy rehevän maan sekapuuna jos on muuta seassa. Tosin en noille kohteille ole mäntyä juuri istuttanut vaan se tulee yleensä luontaisesti siemenpuiden ja jättöpuiden kautta. Taimikonhoidossa voi sitten yleensä valita rehevyyden ja laadun mukaan mitä jättää enemmän. Joskus oikein reheviin paikkoihin tulee koivuakin jätettyä. Teen pääosin taimikonhoidot itse. Tosin ei metsurikaan valittanut yhdellä kuviolla kun idean selitin ja hyvä tuli. Ensiharvennuksia teen myös itse, mutta osa tehdään isoilla koneilla. Kasoja tietenkin tulee ja tavaralajikohtainen hehtaarisaanto pienempi. Se taas tarkoittaa, että tällä mallilla kasvatettaessa motolla harvennettavan kuvion koko tulisi olla vähintään kolme, mielellään neljä, hehtaaria.

Omistuksessani on vajaa 10 toisistaan erillään sijaitsevaa erikokoista ja erilaista metsätilaa. 150 hehtaarista aina vajaan 10 hehtaarin paloihin. Lisäksi vastaan kahden sukulaistilan metsätaloustoimien suunnittelusta ja toimenpide-ehdotuksista kirjoituspöydän äärellä. Lähitilojen, joilla enemmän tulee liikuttua, ”suunnitelma” menisi nätisti päässä lokeroituna. Sen sijaan suuremmalla tilamäärällä ja varsinkin kauempana olevilla tiloilla ehdottomasti on hyvä olla sähköisesti eikä vaan päässä. Ei muista kaikkea.

Itse aiemmin pelannut exelin kanssa, mutta nyt olen todennut metsäpaikan hyväksi, monipuoliseksi ja tarpeelliseksi.

Ainakin itse olen ML:n paketin kokenut omilla asetuksillani helpoksi ja kilpailukykyiseksi. Varsinkin korko on hyvä. Silti toki kilpailutan aina pieniä isommat kaupat. Yhteen isoon on oltava suhteet kunnossa, jotta myrskypuut ja mahdolliset liian pienet leimikot saa tarvittaessa dumpattua jollekin hinnasta riippumatta, mikäli hankinta ei osottaudu kannattavaksi/kiinnostavaksi.

Nyt kansallispuistoon päätyvät alueet lienevät olleet jo pidemmän aikaa tehokkaan metsätalouden ulkopuolella. Iso osa on tainnut olla suojelualuettakin, joten se ei ole puun hakkuumääristä pois. Varmasti iloinen uutinen noille nurkille. Joskus oli jossain juttua kansallispuistojen kerrannaisvaikutuksista paikallistalouteen… Puistoja ei vaan tulisi liikaa perustaa, ettei niiden hohdokkuus ja merkitys haalistu. Siitä olen jeessin kanssa täysin samaa mieltä, että ainakin matkailun kannalta vilkkaimpia puistoja tulisi hoitaa enemmän maisemien ja käyttöarvojen malliin, kuten Keski-Euroopassa, kuin totaalisuojelun nimissä. Umpeenkasvaneet maisemat ja kuusiryteikkö ei kiinnosta muutamaa ekologia lukuunottamatta ketään vaikka 30 vuoden kuluttua.

Eilen laitettiin nimet paperiin reilun tuhannen kuusikuution + 300 mäntykuution päätehakkuusta hyvän tien varressa. Kelirikkoleimikko ainakin tuntui kelpaavan ihan mukavasti yli kuudenkympin hintaan.

Sen sijaan alkusyksystä kovassa vedossa oleva koivutukki oli tullut jonkin verran alaspäin syksyn huippukaupasta, joten peltokoivikon nurin laitto laitetaan sivuun odottelemaan parempia aikoja.