Käyttäjän raivuri kirjoittamat vastaukset
-
Missä ei muka mät kelpaa?
Täällä ostetaan kaikki mikä tarjotaan. Itsekin toteutin juuri siemenpuiden keräilyoperaation kun nyt tuntui jopa mäntytukki kelpaavan hankintana oikein mukavastiKyllä rehevillä lehtomaisilla, varsinkin etelän puoleisilla rinteillä kuusenkin kanssa raivausta riittää. Itsellä näitä löytyy mukava määrä. Varhaisperkaus(joskus 2), taimikonhoito, mahdollisesti ennakkoraivaus ennen eh:ta, ennen kakkosharvennustakin voi joutua pahimpia paikkoja raivaamaan jos eh voimakas ja maa taimettuu hyvin. Kaikkein pahimpia/parhaimpia ovat entiset laidunalueet ja rehevät korpinotkot
Ei siellä montaa kuusta kasvakaan, suolänteissä jokunen, saavat olla siellä.
Suoritettu tällainen jo yksi. Hyvältä näyttää ainakin vielä, yhtään runkoa ei nurin koska ovat tottuneet tuuleen mäen päällä. Puita oli 600/ha ja vajaa 300/ha jätettiin kuitukokoisia+sitten jo syntyneet taimet. Kuvion koko on 2 ha ja aika sekalaista pohjaa paljaasta kalliosta aina reheviin suolaikkuihin. Ajattelin sen niin, että uudistaminen olisi ollut niin vaikeaa, epävarmaa ja epätasaista ettei kokeilussa mitään häviäkään. Puusto oli jo valmiiksi hyvin epätasaista isoista tukkimännyistä aivan pieniin luontaisiin taimiin.
Kauppa tehtiin mhy:n kanssa ja ”leimasin” poistettavat puut punaisella spray-maalilla, saadakseni haluamani lopputuloksen.
Ehkäpä ennen kun säästöpuistakin on päätetty, niin niiden tarve on ollut suurempi. Metsänhoito on ollut melko tehokasta suuremmalla pinta-alalla kuin nyt. Kuusikkona suojeltuihin suojelualueisiin alkaa pikkuhiljaa muodostua oikein kunnon lahopuureservaatteja ja lehtipuulaikkuja myrskytuhojen ja kirjanpainajien myötävaikutuksella. Hoitamattomiin metsiinkin syntyy lahoa lehtipuuta runsaasti
Aika samoilla mennään. Oikea puulaji oikealle pohjalle, ei kuusta saastuneen kuusikon jälkeen, kunnon taimikonhoito, riittävän aikaiset harvennukset.
Mäntyä koitetaan kasvattaa kaikkialla, missä mahdollista maapohjan suhteen, koska Etelä-Suomessa männyn kysyntä tulee jatkossa olemaan selvästi tarjontaa suurempi, niukkuusartikkeli. Se nyt ei toki liity ilmastonmuutokseen, vaan innokkaaseen kuusitaimikoiden perustamiseen.
Erikoispuu metsiköitä lisäillään pienessä määrin tässä lähitilalla, mutta se touhu on hankalaa pienten markkinoiden takia. Tervaleppä toimii hyvin ja menee kaupaksikin, sitä lisää. Tammea laitettiin myös 1 ha kokeiluun tänä vuonna.
Olen jonkun verran pohtinut ilmastonmuutoksen vaikutusta metsieni käsittelyyn. Ja todennut sekametsiköiden ja lehtimetsien olevan monessakin mielessä paras vaihtoehto. Joten todennäköisesti jatkossa perustan suuremmassa mittakaavassa lähinnä puhtaita koivikoita sekä havumetsiä istuttamalla, joissa kasvatetaan nykyistä enemmän rauduskoivuja vaneritukeiksi.
Metsän hoitoa kannattaa ajatella ensisijaisesti metsän kunnon/laadun ja kasvun kautta. Siinä vaiheessa paras tuotto usein karkaa käsistä, jos aletaan oikeasti rahan tarvetta varten metsää säästämään.
Ostopalstallani on käynyt juurikin näin, mutta ei haittaa koska sen ostohintakin oli sitten reilusti alempi+sijainti vanhan tilan rajalla. En halua yleistää, mutta kysymyksessä oli 85 vuotias kaupunkilaismetsänomistaja, joka säästi metsää lapsilleen. Heistä kuitenkaan kukaan ei halunnut jatkaa. Hyvin hoidetut nuoret metsät, lannoitettua, tiet ja taimikot kunnossa, mutta päätehakkuut tekemättä. 110-140 vuotiaat kuusikuviot olivat aika hurjassa kunnossa kun tuulenkaatoja ei ollut korjattu, koska niistä ei kukaan tiennyt.
Enpä usko puun hinnan olevan pysyvässä laskussa.
Teollisuusmaiden laman jäljiltä on rakennusrästejä niin paljon, että niiden purkautuessa kysyntä kasvaa ensin USA:ssa ja se taas vapauttaa Euroopan markkinoita avaten uusia mahdollisuuksia, mikäli sahateollisuutemme on edes lähellekään kilpailukykyinen Saksaa ja Ruotsia vastaan.
Kuusitukin hintaa painanee vielä joitakin vuosia riskialttiiden kuusikoiden nurin laittaminen, mutta sekin lienee väliaikainen ilmiö, koska aktiivisilla puunmyyjillä nuo kuusikot vähenevät kovaa vauhtia ja nukkuvilla ne lahoaa. Uskoisin tilanteen normalisoituvan.
Mäntytukin hinta tulee pysymään aikalailla aloillaan tai hieman nousemaan tulevaisuudessa, koska ainakin Etelä-Suomessa alkaa kunnon tukkimänniköt olemaan vähissä.Kuidun tilanne on myöskin mielenkiintoinen. Toteutuneet ja ilmoitetut investoinnit lisäävät kuitupuun menekkiä, mutta toisaalta vanhaa kapasitettia poistunee käytöstä. Energiapuun käytön lisäämisen paineet kasvavat. Siihen olisi hyvät valmiudet ja lisäykset alkavat olemaan kiinni lähinnä poliittisista päätöksistä, verotuksesta ja politiikan vakaudesta. Mikäli kaikki menee parhaalla tavalla, niin kuitupuun (varsinkin järeämmän) hinta nousee. Toisaalta jos politiikka menee surkeasti ja on ailahtelevaa sekä puun veroja nostetaan, niin kuitupuun hinta näyttää nopeasti kaakkoon päin.
Eipä tuota kantokäsittelyn hinnan jäämistä yrittäjälle kannata täällä valittaa. Jos ja kun se on sovittu, että se tehdään niin silloin se on tehtävä. Toki yrittäjän tekemä työ pitäisi kaíken järjen mukaan korvata, mutta se sovitaan metsäyhtiöiden ja hakkuuyrittäjien kesken. Ja toisaalta yrittämisessä on aina omat riskinsä.
”Jos vielä olet valmis tekemään MHY:n kanssa diilin, niin ainakin täällä etelässä MHY = UPM, muut eivät tee tarjouksia. Mitään valvontaa ei tapahdu MHY:n toimesta siellä maastossa, ostaja häärää mielensä mukaan, ongelmien ilmaantuessa saat taistella molempia vastaan.”
Kannattaisiko tehdä muutama isompikin kauppa niiden puolen hehtaarin hakkuiden sijaan ennen tällaisen arvostelun kirjoittamista? Mhy:n kautta kilpailutettuna täällä etelässäkin saat tarjoukset kahdelta/kolmelta isolta+ ehkä versolta ja muilta pienemmiltä sahoilta. Siis nimenomaan kunnon leimikoihin, tämä siis omaa kokemusta Hämeestä ja Uudeltamaalta.