Käyttäjän raivuri kirjoittamat vastaukset
-
Tässä on erotettava kaksi eri kasvatusmallia, joista ketjussa puhutaan. Kuusen istutustaimikoissa kaksivaihekasvatus ei yleensä toimi ja ole kannattavaa. Sen sijaan taimikko, joka on luontainen sekoitus tai jo epäonnistunut kuusen istutus sopii kaksivaiheiseksi. Niistä ne vanerit kannattaa ottaa. Pääsääntöisesti kaksivaihekasvatus onnistuu sillon, kun kuusikko syntyy lehtipuuston alle luontaisesti siis toisin sanoen kuusen ja koivun pituuseron ollessa riittävän suuri.
Taimikon hoitoa ja kasvatusmallia tulisi aina miettiä senhetkisen tilanteen mukaan. Ei ole järkeä lakaista kuusen taimikon yli reilusti päässyttä koivikkoa keskenkasvuisena nurin, koska näissä tapauksissa vahinko on jo päässyt tapahtumaan. Se, että on joskus jotain istutettu ei mielestäni pitäisi olla perustelu millekään hoitotoimenpiteelle
Vaihtoehto 1 ehdottomasti järkevin ja helpoin. Tehdään se metsä siitä mitä on tarjolla kun ei kuitenkaan isosta kuviosta kyse ole. Siinä on hoitoakin paljon vähemmän kuin uuden perustamisessa.
Itsellä näitä sekapaloja täällä Hämeessä kanssa löytyy. Kasvu valtavan nopeaa ja kaikkea turhaakin sekaan kasvaa. Edellisten omistajien, parin eläkeläisen ja perikunnan, jäljiltä noita on tullut siivoiltua kuntoon. Kaikkea on koitettu ja todettu koivun jatkokasvatuksen olevan se helpoin ja mukavin tie.
Varmasti voikin olla tulevaisuutta tuo. Ja muutama tuhoutunut taimi ei paina missään, liikaa niitä kuitenkin jää joka tapauksessa. Sen sijaan nykyisellään homma ei toimi. Tai toimii jos urakoitsijoille maksetaan niin paljon että homma on kannattavaa. Ja se lienee paljon enemmän kuin metsurille. Metsurityön hinta tulee nimittäin laskemaan reilusti nykyisestä. Mikäli sikäli kun homma ei suomalaisille enää kelpaa, niin ala muuttuu vahvasti maahanmuuttajavaltaiseksi. Vrt. siivous
Turhaa valitusta. Kerran metsätalous ei kannata, niin myykää jollekin tyhmälle joka on halukas maksamaan. Ja jos logistiikka tuottaa paremmin, perustakaa alan firma. Näinhän se on, että saman toimialan sisällä toisilla kannattaa hyvin ja osa tekevät tappioita.
Omalla reseptillä, johon kuuluvat monipuolinen puulajijakauma, myyntien onnistunut ajoitus, kilpailutus, vähintään kohtalaisen kokoiset kuviot, perusteellinen uudistaminen istutuksen/kylvön ja yleensä yhden joskus kahden taimikonhoidon kautta ja aktiivinen alihinnoiteltujen myyntipalstojen etsiminen on vuosittainen tuotto ollut 4-10 prosenttia omalla työllä, jonka hinnan olen laskenut. Toki omistan keskimääräistä rehevämpiä pohjia. Hehtaarikohtainen puumäärä on samaan aikaan kasvanut.
Ei sille kuitupuulle juuri pieniä ostajia olekaan joten se mitään sulje pois. Ehkä energiaksi, mutta sekin on pientä ja varsin paikallista. Ja loppujen lopuksi yksikään yksikkö, joka metsänomistajalta puuta todella ostaa jotakin polttopuuntekijää lukuunottamatta ei varmastikaan koe alle 10 000 mottia liian suureksi eräksi.
Reima Ranta puhuu ekonomiaan tutustumisesta. Tässä yhteydessä ei tarvita edes erityisesti metsäekonomiaa. Omaisuudella on aina vaihtoehtoiskustannus. Ts. jos uskoo saavansa enemmän metsäyhtiöiden talletustileiltä, osakkeista tai jostakin muusta omaisuuserästä kuin metsikön kasvu tuottaa, kannattaa metsä uudistaa. Toki jos pankkitilillä niitä rahoja makuuttaa, niin silloin ei kannata hakata risun risua, mutta se nyt on melko teoreettisesti ajateltu, koska talletuskorkoa parempaa korkoa saa melko pienellä riskillä tällä hetkellä.
Päätehakkuulla välttää lisäksi päätehakkuukypsään metsään sitoutuneen pääoman merkittävää riskiä. Samalta pohjalta voidaan miettiä myös metsänkasvatuksen järkevyyttä, mutta siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin korko. Esim. riskien jakaminen ja metsänkasvatuksen pitkäjänteisyys
Periaatteessa sijoitustoiminnassa koron vaikutus on suuri. Metsään sitä ei kuitenkaan voi pitkän kiertoajan vuoksi kunnolla soveltaa. Vrt. Osakkeen voi myydä nopeastikin, mutta metsässä sijoitusjänne vuosikymmeniä. Metsässä kannattaa jättää tuoton ennenaikainen arviointi vähemmälle, koska jo kasvuun vaikuttavia tekijöitä on niin monia. Yleisesti ei pitäisi mennä pahasti pieleen jos pyrkii tekemään toimenpiteet ajallaan tai ajoissa ja kasvattamaan mahdollisimman paljon tukkia kohtuullisella kiertoajalla.
Mutta se ei kuulu tähän ketjuun, joten se siitä aiheesta.
Moneen eri osoitteeseen. Erikoispuun ongelma on juurikin hajaantunut kysyntä.
Osasta sahataan tarpeet kolmen vuokramökin uusiksi lauteiksi. Osa menee eräälle yritykselle, joka tekee ja remontoi saunoja sekä sisustaa. Osa tukeista puolestaan meni kahdelle eri puusepälle. Tukeiksi kelpaamattomat huonolaatuiset sekä järeydeltään riittämättömät kuidut energiapuuksi. Erikoispuiden kasvattaminen on verrattain helppoa, mutta niiden hyvään hintaan myymiseen tarvitsee olla hyvät ja moninaiset kontaktit puualan yrittäjiin, koska ostajat ovat pieniä ja ostettava määrä vaihtelee suuresti.En mainitse nimeltä, koska en koe olennaiseksi ja asiaan kuuluvaksi yksityiskohtien tai hintojen levittelyä yritysten ollessa melko pieniä pk-yrityksiä eikä metsäalan jättiläisiä.
Toki erikoispuuhun liittyy tuo suojelun riski olennaisesti. Sitä voi kuitenkin välttää metsänhoidon suunnittelulla. Kuviot tulee pitää niin tarkasti hoidettuina ja nuoltuina ettei pinttynein vihreinkään voi väittää kohdetta luonnontilaiseksi. Toisin sanoen erikoispuuviljelmän tulee näyttää puupellolta ja suhteellisen tuoreita kantojakin on hyvä olla näkyvillä. Kuusialikasvosta en päästäisi juurikaan alle ettei vaan satu näyttämään citysuojelijan mielestä ”luonnontilaiselta”.
Omalla tilalla noita on sopivilla paikoilla, lähinnä vanhoilla pelloilla, niityillä ja rannoilla, kasvateltu jo pitkään jonkin verran. Ei ole vielä yhtään suojeluun joutunut. 45-vuotiaasta hehtaarin tervalepiköstä tosin keskusteltiin koska näytti liian luonnontilaiselta. Laitoin nurin keskustelua seuranneena viikkona. Tästä viisastuneena tulen nuo pienet kuviot pitämään tarkemmin hoidetun näköisenä ja kantoja näkyvissä. Homma on siis melkoista puuhastelua ja puutarhanhoitoa pienien kuvioiden kanssa, mutta onnistuessaan hintakin on kohdillaan.