Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Rane kyselee (NNA) laskelmia metsistäni. Kun otat vahvasti kantaa kannattavuuteen, sinun on täytynyt selvittää minkälainen operaatio ko. laskenta on ja mitä se perusteellisesti tehtynä edellyttää. Ellet ole selvittänyt, kuulut tikanheittäjiin. Karkeita laskelmia, korolla operoiden voi toki tehdä kuka hyvänsä.
Meillä on toki paljon tutkittu puuntuotosta runkolukujen funktiona ja johon metsänhoito-ohjeet ovat vuosikymmeniä aiemmin perustuneet. Sen tulokset eivät kuitenkaan kerro kannattavuudesta, vaan ne kertovat puuntuotoksesta. Huomattavan ratkaiseva tekijä eli korko on jäänyt huomioimatta.
Kun otatte täällä kantaa alan ammattilaisina tai esim. AJ tutkijana kannattavuuteen, teidän täytyy olla selvillä perusteista. Jos ei, niin kuuluu tikanheittäjiin kannattavuuden suhteen.
Sanotaan Tolopainen, että paras on hyvän pahin vihollinenen. Täydellisyyteen pyrkiminen johtaa usein huonoon lopputulokseen.
Timppa: ”En kyllä ymmärrä miten hyvä puutuotos ja taloudellisuus olisivat ristiriitaisia.”
En minäkään, jos korko on nolla.
Täälläkin on Gla paljon tikanheittäjiä, jotka osuvat aina napakymppiin. No, siitä saa tyydytyksen tunteen ja kannustaa eteenpäin ja hyvä niin. Itse olen kokenut tärkeäksi saada ymmärrys, mikä on se perimmäinen kysymys, mihin tekeminen perustuu. Kova yritys oli pohtia sitä itse aikoinaan metsiä ostettaessa. Kuinka määritellä nuoren metsän ja taimikon hinta, joissa tulonmuodostus on kaukana. Päätehakkuumetsissä sitä ongelmaa ei ollut. Olen erittäin otettu siitä, että olen voinut käsitellä asiaa henkilökohtaisesti huippuasiantuntijoiden kanassa. Vanha lainsäädäntökin lähti siitä, että puuntuotannon maksimointi on metsänomistajan edun mukaista, josta mm. perusrtuslakivaliokunta oli lausunut ja joka oli yksiselitteisesti osoitettavissa täysin virheelliseksi.
NNA:lla operoiminen ei ole mikään helppo nakki. Puhutaan tavattoman monimutkaisiata asioista. Me emme tiedä tulevaisuutta ja siksi ehdotonta totuutta ei ole olemassakaan. Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, oleellista on ymmärtää kuinka eri muuttujat vaikuttavat. (ja muuttujiakin on tavaton määrä)
Metsätaloudessa on ollut viimeisen 30 vuoden aikana poikkeuksellisen hyviä mahdollisuuksia saada kovia tuottoja. Menneisyys ei kuitenkaan tässäkään ole tae tulevasta.
Näin kirjoittaa ”metsäkoijari ja isämmaan parturi” pahimmasta päästä (ainakin aikanaan ypäristön mielestä), joka ikääntyessä ymmärtää jo Linkolaakin. ”Kun matkaat tuonelaan, lipuu purtesi viimein myötävirtaan.”
Jos tavoitteena on puuntuotos, niin silloin kasvu on kaiken ratkaiseva tekijä.
Jos tavoitteena on taloudellinen kannatavuus, niin se tarkoittaa nettonykyarvoilla operoimista (vaihtoehtoja ei ole, ja johtopäätöksien tekeminen vaikeutuu huomattavasti) ja jossa kasvun ohella korko näyttelee aivan ratkaisevaa roolia. Jos laskentakorko on nolla, niin kaikki investoinnit näyttävät erittäin kannattavilta. Jos taas laskentakorko on korkean niin ivestoinnit ovat kannattamattomia jne.
Tavoitteena voi tietysti olla mitä muuta tahansa, maisema, luontoarvot, hiilensidonta, tunnearvot jne. jne. Tai sitten kaiken mahdollisen vaikuttavan tekijän yhdistelmä.
Tärkeintä on, että keskustelijat puhuvat samasta asiasta. Tällä asiat sotkeutuvat ihanasti keskenään ja mitään järkevää keskustelua ei synny. Ei ole mitään järkeä kiistellä, jos toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Sillä, mikä jonkun taloudellinen asema on, on kovin vähän tekemistä sen kanssa, kuinka kannattavaa metsänhoito henkilöllä on ollut ja on.
En minä tiedä mihin Visan metsätaloudellinen ajattelu perustuu? Onko sinulla joku oman teoreettinen laskentamalli ja mikä se on? En ole mielestäni sinun kuullut nettonykyarvoista haastavan.
Se on jokaisen oma asia, mihin metsänhoitonsa perustaa. Haluaako itse ymmärtää teoreettisen perustan vai hyväksyykö valmit mallit jne.
Visa: ”R.Ranta on kyllä aina ollut valmis arvioimaan muiden metsiin liittyvää talousosaamista”
En ottanut edellä mitään kantaa kenenkään metsänhoitoon. Vaan siihen, että kannattavuus on kokonaan eri asia kuin puuntuotos. Minua häiritsee tavattomasti se, miksi sen ymmärtäminen on näin vaikeaa.
Toisaalta sen ymmärrän. Tapion miehille alettiin opettamaan tätä aihetta parikymmentä vuotta sitten ja tiukkaan se sielläkin otti. Palaveri toisensa jälkeen pidettiin, jossa talouden asiantuntija selvitti heille asiaa. Palaverin päätteeksi oltiin yhtä mieltä, että taloudellinen tavoite on nettotuoton nykyarvo. Kun seuraava palaveri pidettiin homa piti aloittaa taas alusta, puun tuotoksen kumajainen oli aina palaverien tauolla saanut voiton. Näin piti tehdä monta, monta kertaa, ennen kuin ymmärrys asiaan saatiin menemään jakeluun.
Puuntuotosta voidaan lisätä siihen investoimalla. Sitä ymmärtääkseni ei kukaan kiistä. Kokonaan toinen kysymys on, onko se kannattavaa.
AJ pohtii tuolla edellä kumpi jossakin tapauksessa on parempi. Sinun tutkijana täytyy olla selvillä, kuinka näitä asioita taloudellisessa mielessä lasketaan.
Perko: Kurki , mainio kysymys. Olen sen jo sanonut, että jos 30 vuotta oottelee aukon hoidosta ilman tuloa niin peli on hävitty. Se sama on siinä Tapion uudessa hakkuu ohjeessa. Useimmiten euroja ei saa alle 50 v ikäisestä puusta. Ihan Hyvää Pääsiäistä!
Tähän Kurki vastasi
Sitä samaa.
Jos metsää on 20 ha, niin siitä voi myydä 2 ha 5 …6 vuoden välein n. 60 vuoden kiertoajalla. Ei siinäkään tarvitse odotella 50 vuotta. Edellyttäen , että metsä on saatu tuohon ihanne ikäjakaumaan aukkoja tehden, että vanhimmat hehtaarit ovat 60 v.
Tällaista ajattelua Kurki sanotaan itsensä pettämiseksi! Eikä itsensä pettäminen ole kovin viisasta.
Vanhoissa metsäsuunnitelmissa oli teksti, että saat parhaan tuoton metsistäsi, kun kehitysluokkajakautuma on kuvan mukainen. Perustelematonta pötypuhetta! Metsämiehillä on ollut todella omaperäinen talousteoria aivan nähin päiviin saakka, eikä vanha kaartti pääse siitä koskaan eroon.
Taloudellinen tavoite on nettotuoton nykyarvo ja täälläkin suurella osalla ei ole pienintäkään käsitystä, mitä se tarkoittaa. Silti otetaan vahvasti kantaa metsänhoidon taloudellisuuteen.
Teen metsässä työtä vain taloudellisesta syystä, eikä se ole synonyymi maksimaalisen puumäärän tavoittelun kanssa.
Hyvää Pääsiäistä!
Tiedätkö ollenkaan Jovain, että se sinun moneen kertaan kommentoima Lauri oli vankkumaton jatkuvan kasvatuksen kannattaja.
En nyt ymmärrä, miten minä jaksollisena kasvattajana joudun maksamaan jonkun jatkuvasta kasvatuksesta. Koen asian olevan juuri päinvastoin eli hyötyväni naapurini jatkuvasta kasvatuksesta.
Jovain: ”En koe vapautena, jos optimaalisen kehittyvän metsän sijaan saa riukumetsän ja siitä on maksettava.”
Putosin kuin eno veneestä! Onkohan virkkeessä alvi mukana vai ei?
Kuinka pitkälle yhteiskunta voi mennä lisäämällä sääntelyä ja sitä paimentavia jarrumiehiä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät estää kaiken tuottavan työn. Kaverini sanoi 90-luvun laman loputtua, oli suuri vahinko, että lama loppui näin aikaisin. Jarrumiesten porukka jäi perkaamatta. On suorastaan pieni ihme, että tämä yhtälö näinkin hyvin on voinut toimia. Elintasoa on nostettu kehitysmaiden halpatyövoimalla.
Gla muistaakseni kovasti aikanaan puolsi tuota metsälain lyhytaikaista väliversiota, jolla pyrittiin pitämään älytöntä, aikansa elänyttä, sääntelyä pystyssä. Hienoa, että olet nyt omistajan oikeuksien kannalla.
Minullakin Lapissa iso porukka aikanaan päivästä toiseen pohti ja kairaili, milloin rinnankorkeudelta, milloin piparkakkutyveltä, että onko tuon muutaman hehtaarin puuston ikä 120 vuotta vai 125 vuotta. Sillä täysin älyttömällä työllä olisi hoitanut metsää kymmeniä, ellei satoja hehtaareja.
Voi pyhä yksinkertaisuus!
En ollenkaan ymmärrä jaksollisen kasvattajan huolta jatkuvasta kasvatuksesta. Erikoista paahtamista. Omistan monta pitkää ja kapeaa palstaa ja on ehdottomasti kannaltani vain hyvä, jos naapuri ei hakkaa aukkoa.
Taimituottajan jne. kannalta, joiden omaa intressiä se koskettaa, voi kritiikin ymmärtää.