Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kirkkoherra ajeli kirkonkylällä pyhäaamulla ajatuksissaan polkupyörällä vähän holtittoman näköisesti. Saarnan valmistelu oli jäänyt vähän viimme tippaan. Nimismies pysäytti toruen kirkkoherran ja kysyi, että kuinka te tuolla tavalla ajelette. Kirkkoherra: ” No kun minä vähän juttulelin tuon yläisän kanssa. Siihen nimismies tokaisi, että minä annan teille sakon. ”Ei kahta raavasta miestä saa ajaa samalla polkupyörällä”
Tarina kertoo. että Isojoella oli aikanaan tällainen ankara nimismies. Ei hän ”laittomuuksia” tehnyt, mutta hän meni lain kirjaimen ylärajaa.
Voisin kertoa sinulle mettämiäs runsaasti esimerkkejä, omakohtaisiakin, kuinka valovuosien päässä toisinaan tämä lain kirjaimen ylä- ja alaraja on. Jos sinun hermot kestää, niin jatkan vähän vielä aiheesta paremmalla ajalla.
Yksinkertaisilta näyttävät asiat ovat syvällisesti tarkasteltuna usein tavattoman monimutkaisia. Mitä enemmän tietää, sen enemmän tietää, mitä ei tiedä. Kuinka paljon me lopulta tiedämme puiden sielunelämästä. Rippuu varmasti tarkastelun tasosta.
Erkki on lähinnä nimi tälle ns. jatkuvalle ksavatukselle. Syyt ja henkilöt taustalla ovat huomattavasti moniulotteisempia. Tiukkaa tekee ns. mettämiähille – voin vain ihmetellä.
Menninkäisistä ja ilmastonsaasteiden vaikutuksesta saa olla mitä mieltä tahansa. Se, että meillä yksipuiolistettiin metsänhoito, kieltämällä jatkuvaan kasvatukseen perustuvat menetelmät, on ANTEEKSIANTAMATON häpeä Suomen metsähistoriassa. Paskantärkeät aivottomat pikkuvirkamiehet sitten laittoivat lukkoon niiden metsiä, jotka näkivät asian toisin. Täällä vielä joku KEHTAA PUOLUSTAA tällaista menettelyä – HÄVETKÄÄ!! Eikä tämä kannnaotto ole mitään menetelmää vastaan tai sen puolesta!
Erkistä ja hänen motiivestaan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on erinomaista, että on niitä, jotka uskaltavat oman asemansakin uhalla kyseenalaistaa. Eikä se ole ollut tässä tapauksessa aiheetonta! Maailmalla on runsaasti nytkin esimerkkejä valtioista, joissa takapuolen nuolijat eivät uskalla kyseenalaistaa – ne jäljet ovat pelottavia.
Siinä veljekset kuin ilvekset selittävät. On se niin väärin, kun käsitykset ovat metsänhoidossa muuttuneet. Maksimaalista puumäärää on tuotettava maksoi mitä maksoi. Ei pitäisi leikkiä ekonomistia, jos ei siitä mitään ymmärrä. Nyt vtuttaa kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä ja oksa liukas, eikä ole ENÄÄ yhtään hammasta.
Vaikka en vanno minkään menetelmän nimeen, niin nostan Ekille korkealle hattua. Ennustukset metsäkuolemasta ei muuta sitä millään tavalla.
Leivän tekemiseen tarvitaan viljaa aika vähän, joten leipäviljan puuttumisella huonona aikana massiivista ja kannattamatonta viljanviljelyä ei voi perustella. Kepulia perusteluja. Karjanhoitajan tuet työtuntia kohti ovat pieni murto-osa viljanviljelijän vastaavaan verrattuna. Mutta kun …..
Arkkitehtooninen taideteos? Ei kai nyt sentään Gla. Kokoelma erilaisia (muoti)virtauksia, kovin vaihtelevalla menestyksellä yhdisteltynä ja lopputulos, rohkenisko sanoa brutalli.
Ala on sellainen, että innostus tuppaa välillä olemaan suurempi kuin taito.
Sanotaan, että ihminen näkee sen, mitä hän tietää. Jos piirtää jonkun käppyrän ja kysyy, että onko tämä ruman vai kaunis, niin siihen on vaikea ottaa kantaa. Mutta jos sanoo, että kuva on kirvesvarresta, niin jokainen osaa antaa vastauksen.
Toisaalta uusia luomuksia pitäisi arvioida vasta kun aikaa on vähän kulunut – em. syystä. Aikanaan Temppeliaukion kirkko oli valtavan arvostelun kohteena. Oli viedä suunnittelijatkin syvän masennuksen partaalle. Ja kuitenkin lopputuloksena on loistava taidonnäyte, jota käydään ympäri maailmaa ihastelemassa.
Kuulostaa tamperelainen tarkoitushakuiselta liioittelulta. Kun aikoinaan Ruotsiinkin myytiin puuta Lapista, niin siellä tukin laatuvaatimus oli aivan eri kuin Suomen puolella. Jos jostain leimikosta Metsähallitus teki tukkeja, niin tukkiprosentti oli 30. Samasta leimikosta yksityinen sai tänne sahalle myydessä tuukiprosentiksi 50. Ruotsiin myymällä tukkiprosentti samasta leimikosta oli 70.
Jos ensiharvennusvaiheessa rungot ovat 15 senttisiä ja niissä on tyvelle saakka paksut kuivat oksat, niin luulsi olevan helppo ymmärtää minkälaista sahatavaraa tyvitukista saadaan.
Aika pitkälle samoin ajatuksin kuin ollikolli. Tuo hirvittävä huoli tuntuu niin perin juurin kepulilta. Yritetään pitää kiinni rakenteista, joista aika on ajat sitten jättänyt. Tervan poltto on sentään jo unohtunut. Tavaton huoli on siitä, kuinka toisten tulisi metsiään hoitaa ja kenelle niitä pitäisi vain voida myydä ja mistä hinnasta.
Keskittykään omien metsienne hoitamiseen parhaaksi kokemallanne tavalla. Sitä työsarkaa riittää lähes jokaisella metsönomistajalla ja nauttikaa siitä tekemisestä – hienoa hommaa.
Päinvastoin, juuri sen koron takia.
Jos istutat männikön, niin tuhoat suuressa osassa Suomea jo siinä vaiheessa kannattavuuden kohtuullisellakin korolla laskettuna. Mänty lähtee erittäin hyvin siemenestä kasvamaan ja voit saada laatupuuta, eikä räkämäntyä. Sellaisella paikalla, jossa mänttyä yleensäkään kannatta kasvattaa.
Puuki: ”Kun nykyään ei makseta laadusta mitään lisää, niin männyn taimikoissakin kannattaa kasvattaa pääasiassa parhaiten kasvavia taimia jotka juuri ja juuri täyttää vaaditun min. laatulk:n kun ovat tukkipuukoossa, jos halutaan optimoida tuottoa.”
Tuo ajattelutapa on juuri johtanut räkämänniköihin ja mäntytukin heikkoon laatuun ja hintaan. Muuta kun ei ymmärretä muusta kuin kasvusta. Voimme vain aavistella, mistä ja kuinka paljon viidenkymmenen vuoden kuluttua maksetaan.
Kun katsoo istutusmänniköitä, niin ne on järjestään ensiharvennusvaiheessa tyvelle asti paksujen kuivien oksien peitossa. Ei niistä mitään arvotavaraa sahata.
Laulussa sanotaan: ”Jos elää kuolla aiotaan, puuseppää silloin tarvitaan.”
