Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Älä toki Scientist lue kirjoittamaani, kuin pirui raamattua. Minulla ei ole mitään pienmetsänomistusta vastaan. Kirjoitin, että pakonomaionen takertuminen johonkin pienimuotoiseen perhemetätalouteen on juuri tällaista terveen järjen vastaista taistelua. Jos katsoo minkälaista ja kenellä metsäomistuus meillä on, niin sen ei parhaalla tahdollaankaan voi katsoa olevan kovin järkevällä pohjalla, ainakaan taloudellisessä mielessä. Esim. Etelä-Pohjanmaalla on palstat ovat lähes järjestään kilometsien pituisia ja muutaman kymmenene metrin levyisiä. Hoida niitä sitten järkevästi.
Se on tärkeää, että kylvö tehdään HETI maanmuokkauksen jälkeen, eikä mihinkään sateen tiivistämään maahan. Äestys on hyvä maanmuokkaus kylvölle, kun siinä sopivia paikkoja tulee paljon. Riesana tietysti vähän se, että raivattavaakin tulee, kun maata avataan paljon. Äestyksen voimakkuus on tehtävä olosuhteiden mukaisesti.
Hyvänlaatuisen männikön kasvattaminen vaatii riittävää tiheyttä taimivaiheessa. Muuten tulee vain oksaista räkämäntyä, jonka tyvitukki on järjestään pilalla.
Parasta oppia saa, kun käy tutkimassa kylvettyjä alueita samana ja seuraavan vuonna kylvöstä. Siitä nopeasti näkee sen, missä sirkkataimi kehittyy ja pärjää parhaiten – roustettakin vastaan. Aivan oleellista on, minkälaiseen kohtaan ne siemenet laitetaan. Kolme tärkeää tekijää, kuin talon ostossa. Paikka, paikka ja paikka. Mitää lapsellisia viiruja tai pettelyjä ei tarvita.
Ongelmia tulee, kun yritetään pitää kiinni rakenteista, joista aika on jo ajat sitten jättänyt. Jossain vaiheessa tästä aiheutuvat paineet purkautuvat tavalla tai toisella. Pakonomaionen takertuminen johonkin pienimuotoiseen perhemetätalouteen on juuri tällaista terveen järjen vastaista taistelua. Aika on ajanut ohi tällaisesta rakenteesta jo heti hevosaikakauden jälkeen.
Omistajatiedon avoimuudesta olen täysin samaa mieltä edellisten kanssa. Maanmittauslaitos on eräs monopoli, joka vaatisi huomiota, vaikka onhan siellä kehitystä sentään tapahtunut.
En oikein ymmärrä, mitä lisäarvoa ns. perhemetsätalous tuo. Parempi olisi, että metsät olisivat metsätalouteen keskittyvien metsätalousyrittäjien omistuksessa riittävän suurina kokonaisuuksina. Pirstoutunut metsänomistus on iso käytännön ongelma, joka vaatisi aivan erityistä huomiota.
MTK ajaa perhemetsätaloutta puhtaasti rahastussyistä. Maksajiata pidetään kiinni kynsin ja hampain. Muu on sivuseikka. Perintöverotuksen iso epäoikeudenmukaisuus on kuvaava esimerkki siiträ, mitä se ajaa.
Mitä ihmeen tekemistä mehtäukon autokaupoilla on tämän asian kanssa?
Täällä ne metsät pysyy. Ei niitä mihinkään voi viedä ja valtio voi säännellä niitä halunsa mukaan.
Tietenkin voitaisiin laittaa rajat kiinni ja valjastaa liuta virkamiehiä paimentamaan kuka saa ostaa mitäkin ja millä hinnalla. Hyväveliverkosto kukoistamaan jne. Aika kepulia touhua, vai kuinka.
Olen ymmärtänyt, että Suomi jos kuka on hyötynyt avoimesta kaupankäynnistä, viennistä hyvinvointia ammentavana taloutena.
Kauppa on kauppaa mehtäukko. Myyjä yrittää saada mahdollisimman kovan hinnan ja ostaja pyrkii ostamaan halvalla. Se ostaa, joka kykenee maksamaan parhaan hinnan ja pulinat pois. Se pystyy maksamaan parhaan hinnan, joka osaa metsäTALOUDEN.
Tuo sama poru on ollut taitamattomilla aina. Aikanaan maanhankinalain aikana, ne olisi pitänyt lain varjolla kenkätä jollekin lähellä asuvalle maajussille. Metsätalousyrittämistä katsottiin kieroon ja parjatttiin kaikin mahdollisin sanankääntein (tanan koijarit ja isänmaanparturit). Siksi jokaisen metsätalousyrittäjän pitää kiertää kaukaa MTK, eikä ainakaan ruokkia kyytä povellaan.
Kovia poikia täällä … ja vähän tyttöjäkin.
Saarnaaja: ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän rasittaa itseään auringon alla. Sukupolvi menee ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.”
Saarnaajan kirjan kannattaa lukea, ettei halkea itsetyytyväisyydestä. Ihmisen ongelmat ovat tänään aivan samoja kuin tuhansia vuosia sitten.
”Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää” jne.
Laskentakorolla ei ole mitään tekemistä metsästä saatavan tuoton kanssa. Se keroo siitä, mitä muualata vastaavalla riskillä on saatavissa. Emme kasvata korkoa, vaan puuta vastaavalla riskillä muualta saatava korko huomioiden.
Kai nyt jokainen taloudellisesti ajatteleva pyrkii pitämään varansa siellä, missä ne näyttävät riski huomioiden tuottavan parhaiten.
En ole Gla keksinyt yhtään mitään, enkä syytä ketään täällä mistään. Ei ole asennevamma, jos itse teet niinkuin parhaaksi koet. Niin pitääkin jokaisen tehdä.
Mutta, jos väität tietäväsi, kuten olen ymmärtänyt, että jaksollinen kasvatus on olosuhteista riippumatta aina kannttavampi vaihtoehto, niin se on mielestäni asennevamma. Varsinkin, kun selvästi tiedostat mistä puhutaan, jota käsitystä ei monesta keskustelijasta saa.
Jos ei ole käsitystä, mikä ero on kannattavuudella ja puuntuotoksella, niin keskustelu ei johda mihinkään. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Ymmärrän toki hyvin ongelman, eikä tämä kaikille aukene koskaan. Meillähän vähintää kaksi sukupolvea on näin opetettu ja lainsäädäntökin lähti tästä oletuksesta vielä kymmenen vuotta sitten.
Jos verrataan eri kasvatusmenetelmien kannattavuutta toisiinsa, niin tämä kysymys on aivan ratkaisevassa roolissa. Siitä emme pääse mihinkään.