Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Puu varmaankin kasvattaa runkoa sinne, missä se sitä missäkin olosuhteissa tarvitsee – pysyäkseen pystyssä jne. Esim. siemenpuuhakkuissa sen hyvin huomaa – tyvi laajenee nopeasti.
Motomitan aineistoista varmaan saisi hyvää tietoa siitä, kuinka runkomuoto kehittyy missäkin olosuhteissa.
Pysyykö runkomuoto pyöreänä, jos esim. tuulenpaine pääsee vaikuttamaan vain tietystä suunnasta ja mikä vaikutus ilmansuunnilla on, oksien sijainnilla jne. ? Joskus keskusteltiin motomittaa tarkastaessa, että pitääkö pölkystä ottaa ristimitta tarkkaan tulokseen päästäkseen?
Olen kovin aina kaivannut lukua suhteellisesta arvokasvusta metsään.fi aineistoissakin, koska se kertoo taloudellisesta kannattavuudesta, jos puuntuotannon ymmärtää olevan taloudellista toimintaa.
Laurihääri:
”Tällaistahan se tieteenteko parhaimmillaan ja pahimmillaan on: käytännölle täysin vieras ihminen asettaa tutkimukselleen tavoitteen, hakee siihen sopivat premissit ja tekee työnsä kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Tätä ja vain tätä se opinahjo odottaa ja vaatii.
Lopputulos saa olla mitä tahansa puppua, kunhan se on saatu loogisen ja tieteenteon hyviä pöytätapoja noudattaen. Ja näitä sitten joku lukee, uskoo lukemansa ja levittää ilosanomaa eteenpäin.
Ei hyvältä näytä.”
Erinomainen kommentti!
Teoria ja käytäntö ovat välillä kovin kaukana toisistaan.
Gla: ”Oliko sinulla mielipide siitä, onko jk vähemmän haitallinen kuin avohakkuu”
Jos rehellinen olen itselleni niin oli ja on. Sitä en osaa sanoa, kuinka merkittävä se on ja mille lajeille. Jos yleistä mielipidettä kysytään, niin tulos on minusta (jos Gla saan sanoa mielipiteeni ) 2/8. Siksi pidän kärjistystä ongelmallisena.
Gla: ”Kiinnostavaa on se, että valloillaan olevan ajatuksen mukaan avohakkuu on kuitenkin paha ja jk hyvä. Osaatko jo sanoa, mihin tämä käsitys perustuu vai toistatko vain kritiikittömästi ympäristöjärjestöjen hokemaa mantraa?”
En Gla tunnusta tuollaista näkemystä omakseni millään tavalla. Minusta vastakkainasettelun lietsominen vain pahentaa asiaa metsänomistajan näkökulmasta. Taimituottajana ymmärtäisin tuollaisen kiihkosi Gla.
Kuten aiemmin kirjoitin, en ole alan asiantuntija.
Enkä pyrin tieteellisesti osoittamaan asiaa. Toisin sanoen, että pysy tiukasti asiassa, etene johdonmukaisesti askel askeleelta ja ole kriittinen -itseäsikin kohtaan.
Kuitenkin minusta on itsestään selvää, että pyrittäessä edistämään viljelemällä jonkun kasvin kasvuedellytyksiä, sillä ainakin yleensä vähennetään muiden elinmahdollisuuksia.
Ehkä liitän tähän vielä riittävän rajun esimerkin siitä, miksi näin ajattelen.
Kun olin toisellakymmnellä, kotitilalla viljeltiin aktiivisesti sokerijuurikasta. Siihen aikaan ne piti harventaa käsipelillä, eli konttimalla harvennuskuokan kanssa rivi riviltä, taimi taimelta. Juuri tähän vuodenaikaan työ oli kiireimmillään ja jussiksi homma yleensä saatiin tehdyksi – multa tuli siinä hommassa tutuksi. Siihen aikaan harvennuskilpailut oli jokavuotinen pieni kansanjuhla ja itsellänikin on muutama pitäjänmestaruus ja maakuntatasolla pari kakkossijaa. Öhöm!
Viljellyltä sokerijuurikasmaalta pyrittiin hävittämään kaikki muut kasvit sokerijuurikkaan tieltä ja haitalliset hyönteiset ja siinä sivussa tietysti haitattomatkin, erittäin vahvoilla myrkyillä (Bladan). Nän jälkeenpäin pohtii sitäkin, että kumma kun ei tapettu niillä myrkyillä itseäkin.
”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asut.”
Eikö nyt Gla kuitenkin sovita, että sillä on pikku pikku riikkisen eroa monimuotoisuuden näkökulmasta, hakkaako hehtaarilta yhden, kymmenen, viisisataa vai kaikki puut kerralla. Siis aivan hitusen verran – eikö niin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, sanoi Paasikivi. Luulen hakanneeni ainakin yhtä paljon aukkoja kuin sinäkin Gla, enkä näe mitään syytä kiistää itsestään selvää tosiseikkaa.
