Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Pitää ymmärtää, että päätöksiä joudutaan tekemään kulloinkin käytettävissä olevan tiedon varassa. Jälkeen päin lähes kaikki päätökset ovat ainakin jossain määrin vääriä, kun uutta tietoa on saatavissa. Metsäalallakin, kun investoinnit ovat niin kauaskantoisia, tämä on aika huomattava ongelma.
Tuo sinun periaatteesi Gla on kyllä perusteltu ja kannatettava, mutta kaikki on sen suhteen tämänpäivän todellisuudessa aivan toisin. Huomattava osa porukasta ajaa leppäluokalla, ellei valtaosa. Tasan ei todellakaan mene onnen lahjat tässä suhteessa. Nythän eletään tilannetta, jossa tulot ja menot eivät ole lähimainkaan tasapainossa, eikä mielikuvituskaan enää riittää siihen, kuinka tämä kaikki oikaistaan ja mihin tämä kaikki johtaa. Parin miljardin kantorahatulot eivät sitä paljon hetkauta. Jos alettaisiin laskea ihmisistä, mitä ne elämänsä aikana kuluttavat yhteiskunnan voimavaroja ja mitä ne tuottavat työllään yhteiskunnalle, niin erot olisivat todella huikeita.
Tiesuunnitelmien kannatavuutta lasketaan samalla NNA periaatteella ja jokunen vuosi sitten juttelin erään alan ihmisen kanssa ja hän totesi, että ihmishengen hinnaksi laskettiin silloin pari miljoonaa.
Minustakin hyvä kirjoitus Gla:lta, kuten yleensäkin.
Metsänomistajarakenne , kaupunkilaistuminen ja fyysisen etäisyyden kasvu metsiin, johtaa vääjäämättä tuollaiseen kehitykseen. Eikö eräs syy metsänkäsittelymenetelmien monipuolistumisen sallimisessa ollut juuri se, että metsät säilyisivät talousmetsinä ja niitä hoidettaisiin, kun mielipideilmasto avohakkuisiin on mikä on. Metsään on aivan toisenlainen suhde, jos on kasvanut metsässä.
Metsä olisi valtavan hyvä puuhapaikka ja vastapaino monessa mielessä useimmille nykyisille työtehtäville – vain kipinä puutuu. Itsekin koin sen jossakin kiireisessä elämänvaihessa aivan ratkaisevan tärkeäksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ajattelen, että metsistä pitäisi muodostua päätoimisia metsätalousyrityksiä, jotka keskittyisivät metsänhoitoon. Monitahoisia ja vaikeita kysymyksiä.
Parina viime kesänä metsäkamppeet, kalavehkeet ja tytärenpojat autoon ja Lappiin savotalle viikoksi pariksi. Olleet antoisia reissuja ymmärtääkseni kaikille. Nuorena se vitsa olisi väännettävä.
Älä Gla lue kaikkea hölynpölyä, niin ei tarvitse panikoida ja pahoittaa mieltään. Pitää ajatella omalla päällä, jos kokemusta ja tietotaitoa on ja toimia sen mukaisesti.
Minulle on tasan yhdentekevää kuinka joku yksityinen, kunta tai seurakunta metsiään kasvattaa. Metsätalous on kunnille muutenkin mitäänsanomaton tulonlähde, jos ollenkaan. Syntymäkuntanikin metsät valtio olisi ostanut hyvään hintaan, mutta ymmärrys ei riittänyt myyntiin. Taloudellinen hyöty kunnalle olisi ollut päivänselvä. Eräälle Lapin seurakunnalle MHY:n asiantuntija ehdotti avohakkuuta ja metsänviljelyä, jonka kulut olivat selvästi suuremman kuin mitä kantorahatuloja oli avohakkuusta tulossa. Homma olisi ollut raskaasti tappiollinen seuraavat sata vuotta, mutta kun…
Kuten aiemmin kirjoitin, markkinat tulevat viimekädessä määräämään kuinka mennään ja se ratkaistaan muilla areenoilla kuin täällä lintukodossa.
Ymmärsin Gla toki asiayhteydessä mitä tarkoitit. Erkin kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Minusta kettingillä itsensä koneesee sitoen on jo kauan sitten aktivistit hääränneet, joten se ei mitään uutta ole.
Olen ymmärtänyt, että selluteollisuuden ehdoilla täällä on metsäpolitiikkaa tähän saakka tehty. Ministeriön huippuvirkamiehen saunalausunto muutaman vuoden takaa sen osuvasti kertoo. Eli: ”SE pärjää ilman Suomea, mutta Suomi ei pärjää ilman SE:tä.”
Tarkoittamasi yliopistotason tutkimus jäi askarruttamaan. Mitä mahdoit sillä tarkoittaa? Jotain sormiharjoituksia – vai mitä?
En ole ollenkaan varma, onko oikea lähestymistapa metsänomistajan kannalta sellaisen vastakkainasettelun lietsominen, mitä täällä ilmenee. Elämme mielenkiintoisia, arvaamattomia aikoja.
Gla: ”Sen sijaan runsaasti esiintyy jatkuvan kasvatuksen pakonomaista markkinointia, jonka ympärille on myös linnoittautunut metsänkäsittelymenetelmien laajaa rajoittamista vastustavia voimia.”
Vastustavia voimia?
Eikö pakonomainen markkinointi ole liioittelua, kuten tietysti omakin vanhan metsälain arvostelu (enää). Syy Erkin ”puolustamiselle” on yksiselitteinen ja vain se. Enkä edes tunne Erkin ajatusmaailmaa kovin hyvin. Syy puolustamiselle on se, että joku vastusti omistajan oikeuksia perusteettomasti riistävää yksipuolista metsänkäsittelyä. Yleensä, kun mennään äärimmäisuyyksiin, niin siitä seuraa, että mennään toiseen laitaan äärimmäisyyksiin.
En kritisoi nykyistä metsälakia, enkä ole törmännyt sen tulkintaongelmiinkaan. Sikäli asiat ovat kohdallaan. Lakikin on ollut voimassa vasta muutaman hassun vuoden.
Kun ala on täysin viennistä riippuvainen, niin markkinat on se voima, joka ratkaisee rajoitustoimet, jos sellaisia tulee. Siinä suhteesa elämme varsin kummallisia aikoja. Tästä pallosta on alkanut tulla huoli eikä ole helppo nähdä, mihin se johtaa. Se näke joka elää.
Eikä kenenkään pidä loukkaantua, vaikka puhun pikkuvirkamiehistä. Itsekin olen kloppina, kokemattomana noviisina, ollut pari lyhyehköä jaksoa.
Olen mettämiäs paholillani, että olin niin suorasukainen tuossa edellä, kun olet niin sydämistynyt. Ei kai nyt sentään kenenkään opetuslapsi. Toivon mukaan asiat käy joskus vähän omassakin päässä.
Joskus sitä on pohtinut niitä sodan jalkoihin jääneitä asutustilallisia, jotka yrittivät jotenkin saattaa ahtaista oloista lapsensa maailmalle. Siinä piti vähän isonpään kauttakin puita kaataa ja siitäkös pikkuvirkamies riemastui ja vei käräjille. Vanhemmat metsurit nauroi joskus makeasti, kun pikkuvirkamies oli tullut metsään tarkastamaan ja 45 senttisen kuusen kannolla huusi, että mitä, mitä, MITÄ vikaa tuossa on ollut, kun se on kaadettu. Metsäpuolella on aiemmin käytetty sumeilematta perusteetontakin valtaa. Siitähän tehtiin ruma parikymmentä vuotta sitten selvitys valtiontalouden tarkastusvirastollekin. Valtaosin on tietysti ollut aivan asiallista toimintaa, mutta tulkinnan ylä- ja alaraja on olut kaukana toisistaan ja metsä jos mikä, on antanut siihen erinomaisen mahdollisuuden. No onneksi ne ajat ovat takana päin.
Aikanaan, vanhan metsälain aikana minäkin soitin metsäasioista vastaavaan ministeriöön, lapsellinen kun olen. Kysyin: ”Minulla on tuolla metsäpalsta, mutta en tiedä mitähän puita sieltä saan kaataa, kun teidän nettisivuillakaan ei sitä kerrota.” Puhelu siirtyi varmaan viisi kertaa henkilöltä toiselle ja esitin aina saman kysymyksen. Viimein puhelimeen tuli nuorehkolta vaikuttava miesääni joka totesi, että niitä ei ole voitu sinne laittaa, kun ne ei ole oikein uuden perustuslain mukaisia.
Isänällä oli huomattavasti nuorempi emäntä, niinkuin Tolopaisellakin. Isänällä oli kova huoli siitä, että ottaako emäntä uuden kumppanin, jos hän kuolee ennemmin.
Isäntä tivasi emmännältä, että lähtisitkö sä etsimään uutta miestä? Emäntä selitti, että eihän se yksinäisyys ole mukavaa. Isäntä jatkoi, että ottaisitko sinä uuden oikein tänne meidän yhteiseen kotiinkin? Emäntä selitti, että kyllä kai, kun olen vielä näin nuori ja kauniskin. Isäntä jatkoi kysymistä edelleen ja edelleen ja sanoi viimein, että ottaisitko sinä sen meidän yhteiseen aviovuoteeseenkin ja emäntä perusteli edelleen, että kun hän on vielä niin intohimoinenkin. Isäntä oli jo kovin vaivautunut ja tokaisi: ”Antaisitko sä sitte sen ajaa tuolla mun MERSULAKIN?!”
Johon emäntä: ” EI EI, sillä on jo OPPELI!”
