Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärsin Gla toki asiayhteydessä mitä tarkoitit. Erkin kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Minusta kettingillä itsensä koneesee sitoen on jo kauan sitten aktivistit hääränneet, joten se ei mitään uutta ole.
Olen ymmärtänyt, että selluteollisuuden ehdoilla täällä on metsäpolitiikkaa tähän saakka tehty. Ministeriön huippuvirkamiehen saunalausunto muutaman vuoden takaa sen osuvasti kertoo. Eli: ”SE pärjää ilman Suomea, mutta Suomi ei pärjää ilman SE:tä.”
Tarkoittamasi yliopistotason tutkimus jäi askarruttamaan. Mitä mahdoit sillä tarkoittaa? Jotain sormiharjoituksia – vai mitä?
En ole ollenkaan varma, onko oikea lähestymistapa metsänomistajan kannalta sellaisen vastakkainasettelun lietsominen, mitä täällä ilmenee. Elämme mielenkiintoisia, arvaamattomia aikoja.
Gla: ”Sen sijaan runsaasti esiintyy jatkuvan kasvatuksen pakonomaista markkinointia, jonka ympärille on myös linnoittautunut metsänkäsittelymenetelmien laajaa rajoittamista vastustavia voimia.”
Vastustavia voimia?
Eikö pakonomainen markkinointi ole liioittelua, kuten tietysti omakin vanhan metsälain arvostelu (enää). Syy Erkin ”puolustamiselle” on yksiselitteinen ja vain se. Enkä edes tunne Erkin ajatusmaailmaa kovin hyvin. Syy puolustamiselle on se, että joku vastusti omistajan oikeuksia perusteettomasti riistävää yksipuolista metsänkäsittelyä. Yleensä, kun mennään äärimmäisuyyksiin, niin siitä seuraa, että mennään toiseen laitaan äärimmäisyyksiin.
En kritisoi nykyistä metsälakia, enkä ole törmännyt sen tulkintaongelmiinkaan. Sikäli asiat ovat kohdallaan. Lakikin on ollut voimassa vasta muutaman hassun vuoden.
Kun ala on täysin viennistä riippuvainen, niin markkinat on se voima, joka ratkaisee rajoitustoimet, jos sellaisia tulee. Siinä suhteesa elämme varsin kummallisia aikoja. Tästä pallosta on alkanut tulla huoli eikä ole helppo nähdä, mihin se johtaa. Se näke joka elää.
Eikä kenenkään pidä loukkaantua, vaikka puhun pikkuvirkamiehistä. Itsekin olen kloppina, kokemattomana noviisina, ollut pari lyhyehköä jaksoa.
Olen mettämiäs paholillani, että olin niin suorasukainen tuossa edellä, kun olet niin sydämistynyt. Ei kai nyt sentään kenenkään opetuslapsi. Toivon mukaan asiat käy joskus vähän omassakin päässä.
Joskus sitä on pohtinut niitä sodan jalkoihin jääneitä asutustilallisia, jotka yrittivät jotenkin saattaa ahtaista oloista lapsensa maailmalle. Siinä piti vähän isonpään kauttakin puita kaataa ja siitäkös pikkuvirkamies riemastui ja vei käräjille. Vanhemmat metsurit nauroi joskus makeasti, kun pikkuvirkamies oli tullut metsään tarkastamaan ja 45 senttisen kuusen kannolla huusi, että mitä, mitä, MITÄ vikaa tuossa on ollut, kun se on kaadettu. Metsäpuolella on aiemmin käytetty sumeilematta perusteetontakin valtaa. Siitähän tehtiin ruma parikymmentä vuotta sitten selvitys valtiontalouden tarkastusvirastollekin. Valtaosin on tietysti ollut aivan asiallista toimintaa, mutta tulkinnan ylä- ja alaraja on olut kaukana toisistaan ja metsä jos mikä, on antanut siihen erinomaisen mahdollisuuden. No onneksi ne ajat ovat takana päin.
Aikanaan, vanhan metsälain aikana minäkin soitin metsäasioista vastaavaan ministeriöön, lapsellinen kun olen. Kysyin: ”Minulla on tuolla metsäpalsta, mutta en tiedä mitähän puita sieltä saan kaataa, kun teidän nettisivuillakaan ei sitä kerrota.” Puhelu siirtyi varmaan viisi kertaa henkilöltä toiselle ja esitin aina saman kysymyksen. Viimein puhelimeen tuli nuorehkolta vaikuttava miesääni joka totesi, että niitä ei ole voitu sinne laittaa, kun ne ei ole oikein uuden perustuslain mukaisia.
Voi ERKKI!
Eihän se jatkuva kasvatus voi olla mistään kotoisin, kun Erkki teki sitä ja Erkki teki tätä!
Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa? Voi Erkki, kuinka lapsellista porukkaa.
Isänällä oli huomattavasti nuorempi emäntä, niinkuin Tolopaisellakin. Isänällä oli kova huoli siitä, että ottaako emäntä uuden kumppanin, jos hän kuolee ennemmin.
Isäntä tivasi emmännältä, että lähtisitkö sä etsimään uutta miestä? Emäntä selitti, että eihän se yksinäisyys ole mukavaa. Isäntä jatkoi, että ottaisitko sinä uuden oikein tänne meidän yhteiseen kotiinkin? Emäntä selitti, että kyllä kai, kun olen vielä näin nuori ja kauniskin. Isäntä jatkoi kysymistä edelleen ja edelleen ja sanoi viimein, että ottaisitko sinä sen meidän yhteiseen aviovuoteeseenkin ja emäntä perusteli edelleen, että kun hän on vielä niin intohimoinenkin. Isäntä oli jo kovin vaivautunut ja tokaisi: ”Antaisitko sä sitte sen ajaa tuolla mun MERSULAKIN?!”
Johon emäntä: ” EI EI, sillä on jo OPPELI!”
Kirkkoherra ajeli kirkonkylällä pyhäaamulla ajatuksissaan polkupyörällä vähän holtittoman näköisesti. Saarnan valmistelu oli jäänyt vähän viimme tippaan. Nimismies pysäytti toruen kirkkoherran ja kysyi, että kuinka te tuolla tavalla ajelette. Kirkkoherra: ” No kun minä vähän juttulelin tuon yläisän kanssa. Siihen nimismies tokaisi, että minä annan teille sakon. ”Ei kahta raavasta miestä saa ajaa samalla polkupyörällä”
Tarina kertoo. että Isojoella oli aikanaan tällainen ankara nimismies. Ei hän ”laittomuuksia” tehnyt, mutta hän meni lain kirjaimen ylärajaa.
Voisin kertoa sinulle mettämiäs runsaasti esimerkkejä, omakohtaisiakin, kuinka valovuosien päässä toisinaan tämä lain kirjaimen ylä- ja alaraja on. Jos sinun hermot kestää, niin jatkan vähän vielä aiheesta paremmalla ajalla.
Yksinkertaisilta näyttävät asiat ovat syvällisesti tarkasteltuna usein tavattoman monimutkaisia. Mitä enemmän tietää, sen enemmän tietää, mitä ei tiedä. Kuinka paljon me lopulta tiedämme puiden sielunelämästä. Rippuu varmasti tarkastelun tasosta.
Erkki on lähinnä nimi tälle ns. jatkuvalle ksavatukselle. Syyt ja henkilöt taustalla ovat huomattavasti moniulotteisempia. Tiukkaa tekee ns. mettämiähille – voin vain ihmetellä.
Menninkäisistä ja ilmastonsaasteiden vaikutuksesta saa olla mitä mieltä tahansa. Se, että meillä yksipuiolistettiin metsänhoito, kieltämällä jatkuvaan kasvatukseen perustuvat menetelmät, on ANTEEKSIANTAMATON häpeä Suomen metsähistoriassa. Paskantärkeät aivottomat pikkuvirkamiehet sitten laittoivat lukkoon niiden metsiä, jotka näkivät asian toisin. Täällä vielä joku KEHTAA PUOLUSTAA tällaista menettelyä – HÄVETKÄÄ!! Eikä tämä kannnaotto ole mitään menetelmää vastaan tai sen puolesta!
Erkistä ja hänen motiivestaan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on erinomaista, että on niitä, jotka uskaltavat oman asemansakin uhalla kyseenalaistaa. Eikä se ole ollut tässä tapauksessa aiheetonta! Maailmalla on runsaasti nytkin esimerkkejä valtioista, joissa takapuolen nuolijat eivät uskalla kyseenalaistaa – ne jäljet ovat pelottavia.
Siinä veljekset kuin ilvekset selittävät. On se niin väärin, kun käsitykset ovat metsänhoidossa muuttuneet. Maksimaalista puumäärää on tuotettava maksoi mitä maksoi. Ei pitäisi leikkiä ekonomistia, jos ei siitä mitään ymmärrä. Nyt vtuttaa kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä ja oksa liukas, eikä ole ENÄÄ yhtään hammasta.
Vaikka en vanno minkään menetelmän nimeen, niin nostan Ekille korkealle hattua. Ennustukset metsäkuolemasta ei muuta sitä millään tavalla.
Eli?
Leivän tekemiseen tarvitaan viljaa aika vähän, joten leipäviljan puuttumisella huonona aikana massiivista ja kannattamatonta viljanviljelyä ei voi perustella. Kepulia perusteluja. Karjanhoitajan tuet työtuntia kohti ovat pieni murto-osa viljanviljelijän vastaavaan verrattuna. Mutta kun …..