Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kaikilla elämänalauella tehdään laskelmia kannattavuudesta kun investoidaan. Aivan sama tilanne on kaikilla muillakin aloilla tulevaisuuden suhteen. On myös huomattava, että mitä kauempana tulevaisuudessa virhe on, sen vähäisempi sen vaikutus on nykyarvoon. Perustelusi on kelvoton.
Vaikka puun hinta on nyt nopeasti kohonnut melkein kuin Korean suhdanteen aikana aikanaan, se ei ole kuitenkaaan mikään tae taulevasta, vaikka itsekin oletan puun hinnan säilyvän ainakin toistaiseksi hyvällä tasolla.
Korean suhdanteen aikana puun hinta myös putosi niin nopeasti, että ostajat olisivat antaneet maksetun käsirahan kaupasta pitää, jos ei olisi tarvinnut hakata ostettua leimikkoa.
Olen moneen kertaan todennut AJ, että laskentakorko olisi syytä laittaa näkyviin ja jos ehdottaa päätehakkuuta johonkin, niin suhteellinen arvokasvu, johon metsänomistaja voisi sitten tilanteesa mukaan päätöksensä tukea.
Montako sataa vuotta sitten syntyviä tuloja ja niiden korkoja Tolopainen laskee, ja sen perusteella tekee päätöksia metsänhoidostaan. Mennyt on auttamatta mennyt Tolopainen. Nyt olemme kiinnostuneet vain metsien tulevasta nettonykyarvosta.
Kun nuo pörssimiehet pohtii oskkeelle oikeaa hintaa, niin ne diskonttaavat tulevia tuloja nykyarvoiksi ja siksi toisista osakkeista maksetaan jopa moninkertaisesti oma pääoma. Menneisyyden tuloilla ei ole mitään merkitystä hintaa pohdittaessa. Aivan sama on metsässä, pyrimme saamaan toimillamme mahdollisimman suuren nykyarvon tulevista, menneisuyys on mennyt. En lakkaa ihmettelemästä muita keksintöjä kannattavuuteen.
Enkä epäile hetkeäkään, etteikö meillä ole paljon paljon tutkittu puumäärän tuottamista runkolukujen funktiona ja etteivätkö Tapion suositukset ota sitä huomioon. Mutta jos tavoitteena on määrän tuottaminen, niin edellä juuri kerroin, että se ei ota huomioon muita kuin sieltä metsästä näkyviä tekijöitä ja sehän on kummallinen ajatus, jos kerran kannttavuudesta halutaan puhua.
Yriti sinulle AJ kertoa myös sen, mikä ongelma eittämättä suositusten tekijöillä on. Sitä on aivan turha kiistää. Toki aiemmin se oli nykyistäkin pahempi, jota yritin sillä Posion esimerkillä hieman valottaa. Riikilän kommentti tuolla edellä kertoo hyvin selvästi, että ongelma ei ole mihinkään poistunut. Eli joudun ottamaan sen nytkin huomioon ja käyttämään myös omaa päätäni.
Kun metsätalous ei suorittavan, omasta mielestään erinomaisialla tiedoillakaan ole kannattanut, niin kuinka sitten jollakin muulla. En sinun lähtökohdistasi kehtaisi antaa minkäänlaisia neuvoja kenellekään. Minusta sinulla ei ole metsätalouden kannatavuudesta mitään käsitystä.
Kyllä Timppa se käpyvuosi on ratkaisevin tekijä. Ei voi tulla taimia vaikka sataisi jatkuvasti, jos ei ole siemaniä. En ole satoja hehtaareja kylväneenä koskaan epäonnistunut jonkun kuivuuden takia.
Jos on routivaa maata niin kylväkää turpeen rajakohtiin, eikä siihen paljaaseen routivaan maahan. Siinä muutenkin taimet lähtevät huomattavasti rivakammin matkaan. Tutkikaa niitä kylvöksiä, niin siitä te opitte.
AJ ne Tapion metsänhoidon ohjeet yrittävät saada metsänomistajan syömään kädestä. Joudun suhtautumaan niihin varauksella ja katsomaan niiden taakse.
En toki kadehdi heidän tehtäväänsä. Ongelmat ovat vain lisääntyneet, monimuotoisuus, hiilensidonta jne. Valtava ojainvestointikin pitäisi jotenkin ratkaista, ettei turpeet lennä taivaan tuuliin.
Dilemma eli kumpi oli ensin, muna vai kana tai hankala vastaus kysymykseen, joko olette lakanneet pahoinpitelemästä vaimoanne.
Heillä on eräänlainen dilemma, kuinka saada metsänomistajat vapaaehtoisesti tuottamaan mahdollisimman paljon puuta teollisuudelle tämän helvetillisen ongelmavyyhdin keskellä. Pitäiskö pakottaa lailla, maksamalla avustuksia, keksimällä erilaisia oveliakin juttuja, vetoamalla tunteisiin esim. lasten edusta jne. vai miten. Metsäteollisuuskin on saatu osallistumaan kampanjaan bonuksilla, joka on tietysti heidän näkökulmastaan aivan järkevää.
Olen itsekin vähän yrittänyt ehdottaa tähän ongelmaan helpotusta. Kannattaisiko pyrkiä luomaan pitkäjänteiselle metsänkasvatukselle tukien sijata terveet olosuhteet. Esim. sukupolvenvaihdosjärjestely olisi siihen helppo yksi keino.
En lakkaa kunnioittamasta sitä Matomäen neuvoa, että kyllä asiat pitää käydä omassakin päässä.
Olen ymmärtänyt suorittava neuvosi niin, että myy metsät kiireesti pois. Kun näin on, niin hoidon neuvosi kuulostaa kummalliselta. Vanhanpiian neuvoilta lapsenhoidossa.
Tuo viimeinen viestisi kertoo juuri sen, että ei kannata vaivautua lukemaan. Olen vähän yrittänyt tätä dilemmaa helpottaa ehdottamalla, että sukupolvenvaihdokseen tulisi kiinnittää huomiota. Mutta tämä nykyinen sukupolvenvaihdossäädös kertoo karulla talvalla kuinka totaalisesti pihalla näissä piireissä ollaan.
Minkä ihmeen avun? Jäljet pelottavat vieläkin.