Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Vilpitön ihailuni Visa ahkerasta raivaussahan käytöstä. Minäkään en ole koskaan oikein mieltänyt jotakin pururadan kiertämistä mielekkääksi. Paljon paljon mielekkäämpänä pidän vapaassa luonnossa liikkumista ja jostakin ”hyödyllisestä” puuhastaelusta. Sopiva raivauskohde on erittäin mielekästä ja kaikella tavalla palkitsevaa ja suorastaan koukuttavaa. Aikanaan ne tietysti pitäs ehtiä aina tehdä, varsinkin rehevissä kohteissa, ettei mielekkyys saa kolausta. Minulle paremmin soveltuu nuo laiskan miehen metsät, kun pinta-alaa on enemmän.
Ahkeruudella ylensä menestyy taloudellisestikin.
Miksi ihmeessä Timppa hyvä meillä muutettiin lainsäädäntöä siten, että jatkuva kasvatuskin on hyväksyttävä menetelmä, jos se on niin päätöntä kuin sinä annat ymmärtää? Metsäyhtiöilläkin on asian kanssa iso ongelma markkinoiden hyväksyttävyyden näkökulmasta ja se koskettaa viimekädessä myös alkutuottajaa. Siksi pidän tällaista kiihkoilua asiassa metsänomistajankin näkökulmasta ongelmallisena, jopa vahingollisena.
Siellä Tapiossakin kamppaillaan näiden ongelmien kanssa – viitaten AJ:n laittamaan linkiin metsätalouden tunnusluvuista. Heillä on tällainen dilemma ongelmana, että pitäiskö pyrkiä vain kasaavirtaan, vaiko ottaa taloudellinen lainalaisuus enemmän huomioon. Ongelma on sama kuin harakalla tervatulla sillalla. Sinusta vaihtoehtoisia sijoituksia ei pidä mitenkään ottaa huomioon metsiin investoitaessa, vaikka sinunkin metsiesi tuotto on vain runsaat 2 %.
En Visa ottanut paljaan maan hinnalla sellaista kantaa, etteikö metsiä tule uudistaa. Paljaan maan arvo vain kertoo toimen kanttavuudesta ja markkinoidenkin käsityuksen siitä. Hyväksyn esimerkilliset metsänhoitotoimesi täysin. Minunkin pitäisi sitä raivurin bensiinin kulutusta lisätä huomattavasti. Paljonko muuten maksaa vieraalla teetettynä yhden litran kulutus bensiiniä, euroa / litra? Sinullahan sitä kului aika tavalla, jos oikein muistan.
Jos omistaa elinkelpoisen metsätilan ja se siirtyy aina seuraavalle 30 vuoden välein, niin se tarkoittaa että perintöveron maksamiseksi on neljäsosa puista aina hakattava aina 30 vuoden välein, jos ja kun perintövero maksetaan aina osalla, josta puunmyynivero on ensin maksettu. Voi tietysti olla, että vähän jää vielä hiluja itsellekin, ainakin hyvillä kasvupaikoilla. 25% x 0,7 on noin 17%, eli noin elinkelpoisen metsätilan perintöveroprosentti. MTK on toki huolehtinut siitä, että ongelma ei koske maatalousyrittäjiä, metsätalousyrittäjien ei ole mitään väliä. Verojen vaikutuksen ymmärtäminen ja verosuunnittelu on aivan oleellinen osa metsätaloutta.
Aivan hyviä linkkejä nuo AJ. Laskentakorkokin 2-3%. 3% on 50% enemmän kuin 2%. Näitä tunnuslukuja olen kaivannut mm. päätehakkuuta ehdotettaessa.
En Timppa hyvä uudistamattomuutta tietenkään tarkoita. On vain otettava olosuhteet huomioon investoinnin suuruudessa. Uudistusinvestointi on ongelmallinen pitkän tuloutumisajan vuoksi ja siitähän kenkä puristaa jk:ssakin.
Regulaatio on oleellinen osa metsätaloutta – vieläkin. Yhteiskunnan pitäisi ymmärtää asettaa regulaatio sellaiseksi, että se johtaa haluttuun tavoitteeseen, kun markkinaehtoisesti toimitaan. Jos esim. halutaan puustopääomaa kasvattaa metsiin, niin viisasta olisi, että vero maksetaan vasta, kun tuloa metsästä realisoidaan. Varsinkin metsätaloudessa, jossa ajat ovat niin tavattoman pitkiä, ylisukupolvisia. Vertaa osakesäästötili. Jos regulaatio on sellainen, että seuraavan sukupolven kannatta myydä metsät pois ja minun kannatta varoa kaikkea yli-invertointeja tässä tilanteessa, niin sitten niin toimitaan.
Vakavasti auktoriteettikammoisena ratkaisevan tärkeää on, että asiat pitää käydä omassakin päässä, eikä syödä kädestä mitä toiset tarjoaa. Harhalaukauksetkin, joita kaikille tulee, on helpompi kestää, kun päätös on omaehtoinen.
Ja siltikin Timppa, mitä edellä kerrot, pääomalle vain se sinun karvan yli 2% Keski-Suomessa, joka on keskimääräistä parempaa aluetta Suomessa.
Sinun pitää perehtyä metsäekonomiaan, jota metsänhoitajille opetetaan, eikä keksiä omia juttuja. Sinulla on hyvä pankki, josta saa korotonta rahaa – minulla ei sellaista ole.
Enkä minä tiedä, kumpiko missäkin on parempi. Männiköitäni kasvatan jaksollisesti, kun se ei tiheässä metsässä uudistu, mutta investoinnit pitää olla sellaisia, että saan ne korkoineen takaisin. Puun olosuhteista johtuva kohonnut hinta toki parantaa jaksollisen kannttavuutta.
Uskonsa kutakin auttakoot.
Älkää nyt vain kesken lopettako tätä ketjua. Minuakin jäi vielä vaivaamaan tämä paljaan maan arvo, etten vain maksa siitä liikaa.
Edellä kirjoitin kahdesta tapauksesta aukon uudistamisen kannttavuuden suhteen. Toinen oli hakannu aukiostaan tukkimetsän ja toinen osti paljasta maata.
Timppa ja mehtäukko kun ovat hyvin perillä asiasta, niin paljonko siitä uudistamattomasta aukosta kannattaa maksaa ja paljonko te olisitte siitä valmiit maksamaan?? Oletetaan, että edellinen omistaja on juuri siitä hakannut tukkimetsän.
Timppa hyvä, älykäs kauppias hankkii myytäväksi sellaista tavaraa, jonka myyntikate on riittävä. Vieläpä, jos kauppias on jo eläkeläinen, eikä jatkajan verotussyistä kannata enää jatkaa kauppan pitoa, niin ei kauppiaan ole mitään mieltä täyttää varastoaan tavaralla, jonka kate on huono ellei jopa olematon ja myyntiaika on kymmeniä vuosia ja josta kauppias koko kaupan myymällä ei saa edes tavaran ostohintaa.
Minäkin olen investoinut metsiin seitsemännumeroisen euromäärän, enkä millään tavalla väheksy metsiin investointeja – päinvastoin nostan korkealle jokaiselle hattua innostuksesta metsänhoitoon – jopa vähän itsellenikin. Nytkin on tarkoitus lähteä tyttärenpoikanai kanssa Lappiin pariksi viikoksi raivaussahojen kanssa. Mikä etuoikeus ja nautinto katsella myöhemmin itse tehtyä taimikonhoitoa jne. Jopa yläharvennuksia olen ollut, toki vuosia sitten, manuhaakkuuna metsurikaverini kanssa tekemässä. Silloin, kun sen tekeminen oli melkeinpäkiellettyä, eikä motomiehistä siihen silloin vielä ollut ja Lapissa oli hyvin paljon kakkos-nelos metsiä.
Olen vain yrittänyt tuoda esiin sitä, miten asiat ovat metsäekonomian näkökulmasta. Kannattavuuden laskentaan ei ole monia erilaisia oikeita tapoja, jotka vieläpä johtaisivat erilaisiin johtopäätöksiin. Nettonykyarvoa taloudellisessa mielessä tavoitellaan ja vaihtoehtoja laskentaan ei ole.
Taloudellisessa mielessä minun kannatta tehdä vain sellaisia investointeja metsiini, jotka saan sieltä katsomallani vähimmäiskorolla takaisin. Se tietysti tarkoittaa sitä, että hyvällä kasvupaikalla kannattava investointi voi olla moninkertainen huonoihin olosuhteisiin verrattuna. Siihen olen yrittänyt ottaa kantaa ja rusinoista toki pidän maksalaatikossakin.
Nyt kun osa on huomannut, että ei niillä tukkimetsän tuloilla aikuisten oikeasti voida kattaa kannattamattomia tulevia investointeja, niin muka bonukset ratkaisevat ongelman. Minulla on kymmenkertainen määrä bonuksille käyttöä muutenkin. Se on metsäteollisuuden näkökulmasta tietysti hyvin perusteltua yrittää saada metsänomistajat investoimaan metsiinsä mahdollisimman paljon. Niinkuin UPM:n Jussi Pesonen totesi, että metsäteollisuuden näkökulmasta tämä on raaka-ainepeli. Peli, jossa Mustapekka on usein jäänyt metsänomistaja kouraan.
Tarkoitus oli jo osaltani jäädä tauolle, mutta tämä tuli nyt vielä kirjoitettua näin sadepäivänä. Tolopaisella oli tuolla edellä jossakin itsellenikin hyvin sopiva kommentti, että en anna metsieni orjuuttaa itseäni.
Perkolta mielenkiintoiset ja paljon puhuvat käppyrät.
Kuten olen moneen kertaan todennut, en laakka ihmettelemästä tätä jk panikointia. Aivan perusteltu vaihtoehto, jossa niin katsotaan perustelluksi, syystä tai toisesta.
Sekin on totta, mitä Tahvonen esityksessään keroo, että jos korko on korkea, niin aina käy niin, että jk on taloudellisestikin parempi. Hussenkin kertoma tuolla edellä, ei pahoin mene metsää.
Kaikki me kaiketi tiedämme, että panostamisella ja ahkeralla metsänhoidolla voidaan lisätä ja laadullisesti parantaa puuntuotantoa, mutta kun tuotannon määrä ei ole koko totuus kannattavuudestakaan millään alalla, ei myöskään puuntuotannossa.
Metsäekonomian perusteet olisi sikäli hyvä tuntea, että olisi joku käsitys siitä, mitkä tekijät ja miten ne kannattavuuteen vaikuttavat. Täälläkin olisi varsin helppo tehdä analyysi kirjoittajien metsäekonomian osaamisesta. Ne, jotka asia ymmärtävät, väittävät laskennan pohjalla olevan biologian vääräksi. Jotkut yrittävät väittää, että laskenta on turhaa, kun emme voi heidän mielestään riittävän tarkasti tietää tulevaisuutta. Se tarkoittaisi, että kaikki investointilaskenta olisi turhaa, joka sekin on käsittämätön väite. Joku on laskentaperusteista perillä, mutta jostaki syystä ymmärtää, että raha investointii tulee jostakin menneisyydestä, eikä sitä tarvitse kattaa tulevaisuuden tuloilla – todella kummallista. Sitten on iso joukko (ellei valtaosa), joilla ei ole alkeellistakaan käsitystä metsäekonomiasta.
Hyvää kesää kuitenkin kaikille.
