Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Se vain on valitettava tosiasia, että välikäsien kustannukset eivät lisää puustamaksukykyä, vaan syntyvien kulujen verran heikentää sitä. Yksittäisiä tapauksia on tietysti vaikka minkälaisia. Aika pimeää kauppahan puukauppa on, jossa luottamus ja osapuolen tunteminen on tärkeässä roolissa.
Kannanotot ovat yleensä omien intressien mukaisia, koska oma napa on yl. meillä kaikilla lähin napa. Siksi olen monesti kirjoittanutkin, että toistemme ymmärtäminen olisi paljon helpompaa, kun tietäisimme kirjoittajan lähtökohdat.
Aikanaan, kun metsiä hankittiin, niin eräällä yhdistyksellä oli oma ostaja. Tarjouskuoreen ei tarvinnut laittaa, mitä tarjous koski. Kun tarjoukset aavattiin, niin oma mies sai laittaa tarjouksen, jos hinta oli sopiva. Piti oppia, että ei kannata tehdä turhaa työtä ja tarjota. Ainakaan edullista kauppaa ei voinut saada. Tämä nyt vain on tällainen maailma, jossa hyväntahtoisia hölmöjä vedätetään.
Puutkin voidaan tuotta ulkomailta, ellei niitä ole kannattavaa täällä tuottaa ja tuodaankin. Kiinastahan meille tuodaan yhtä jos toista, jonka tuottamisessa emme täällä alkuunkaan pärjää ja jonka varaan taitaa vähän täällä hyvinvointikin perustua. Riisiäkin tietysti voitaisiin täällä tuottaa, mutta se taitaa olla perin kannattamatonta. Toisin sanoen me törmäämme viimekädessä markkinoihin ja kannattavuuteen. On tietysti perin kiusallista, jos alkaa näyttää siltä, että täällä ei mikään kannata ja sen korjaaminen on taas oma tarinansa – ehkä hieman kiusallinenkin. Varsinkin, jos mannaa ei sada taivaalta. Tai ehkä sitten painetaan kaikille taskut täyteen rahaa, kuten nyt tapahtuu. Kommunistithan ovat aina sanoneet, että rahaa on, mutta sitä ei vain anneta – kaikille. Saas nähdä ovatko sittenkin olleet oikeassa.
Gla:n kuvaa ajattelutapa on ongelma, joka on seurausta hyvinvoinnista. Sekin on varmasti totta, että aaltoliikettä hyvinvointi on. Historia sen osoittaa. Maalla se näkyi melkein säännönmukaisesti lyhyelläkin aikavälillä. Jos oli hyvin menestyvä ja vaurastuva talo, niin hyvin usein jo seuraava tai sitä seuraava sukupolvi hävitti edellisten sukupolvien aikaansaannokset. Liika hyvinvointi turmelee suuren osan porukasta, ellei kaikkia. Kuten kaverini tässä joku aika sitten totesi. ”Jo aikaa olisi oltu paratiisissas, ellei välillä mentäisi taaksepäin.”
Ehkä se sinulla Gla em. ogelma hiukan liikaa kohdistuu metsiin. Metsätalouden kannattavuus on heikentynyt ja suunta näyttää edelleen samalta. Kun tähän lisätään metsätilojen pirstoutuminen, metsistä etääntyvä omistus, tulevaisuuden monenlaiset epävarmuudet ja ristiriitaisuudet, hyvin kauaskanoiset investonnit jne., niin eikö lopputulos ole itsestään selvää.
Isännällä oli nuori poika kaivuuhommissa, kun lapiolla vielä kaivettiin. Poika kaivoi ja isäntä katsoi kädet plakkarissa vierestä. Poika sanoi: ”Kyllä järjestelmää pitäis muuttaa, kun sinä vain katsot ja minun pitää täällä kurassa kaivaa. Johon isäntä totesi, että oli poika järjestelmä sitten mikä tahansa, niin sinä kaivat ja minä katson.
Keturilla on samassa mallissa kuin Hietasella tuntemattomassa. Hänenkin mielestään maailmassa oli turhia asioita.
Toisaalta pitää ymmärtääkin lepuuttamista. Minäkin sain peritönä parikymmentä hehtaaria kuivaa kangasta ja on tällaisena isänmaanparturina tunnustettava, että sen avohakkuu teki kipeää. Monta vuotta oli vastenmielistä käydä sitä katsomassa vaikka aiemmin siellä liikkui mielellään usein.
Pitää ymmärtää, että päätöksiä joudutaan tekemään kulloinkin käytettävissä olevan tiedon varassa. Jälkeen päin lähes kaikki päätökset ovat ainakin jossain määrin vääriä, kun uutta tietoa on saatavissa. Metsäalallakin, kun investoinnit ovat niin kauaskantoisia, tämä on aika huomattava ongelma.
Tuo sinun periaatteesi Gla on kyllä perusteltu ja kannatettava, mutta kaikki on sen suhteen tämänpäivän todellisuudessa aivan toisin. Huomattava osa porukasta ajaa leppäluokalla, ellei valtaosa. Tasan ei todellakaan mene onnen lahjat tässä suhteessa. Nythän eletään tilannetta, jossa tulot ja menot eivät ole lähimainkaan tasapainossa, eikä mielikuvituskaan enää riittää siihen, kuinka tämä kaikki oikaistaan ja mihin tämä kaikki johtaa. Parin miljardin kantorahatulot eivät sitä paljon hetkauta. Jos alettaisiin laskea ihmisistä, mitä ne elämänsä aikana kuluttavat yhteiskunnan voimavaroja ja mitä ne tuottavat työllään yhteiskunnalle, niin erot olisivat todella huikeita.
Tiesuunnitelmien kannatavuutta lasketaan samalla NNA periaatteella ja jokunen vuosi sitten juttelin erään alan ihmisen kanssa ja hän totesi, että ihmishengen hinnaksi laskettiin silloin pari miljoonaa.
Pukut on ammuttu Visa ja lipas alkaa ammottaa tyhjyyttään. Uudet murheet jäävät seuraavien sukupolvien asiaksi.
Minustakin hyvä kirjoitus Gla:lta, kuten yleensäkin.
Metsänomistajarakenne , kaupunkilaistuminen ja fyysisen etäisyyden kasvu metsiin, johtaa vääjäämättä tuollaiseen kehitykseen. Eikö eräs syy metsänkäsittelymenetelmien monipuolistumisen sallimisessa ollut juuri se, että metsät säilyisivät talousmetsinä ja niitä hoidettaisiin, kun mielipideilmasto avohakkuisiin on mikä on. Metsään on aivan toisenlainen suhde, jos on kasvanut metsässä.
Metsä olisi valtavan hyvä puuhapaikka ja vastapaino monessa mielessä useimmille nykyisille työtehtäville – vain kipinä puutuu. Itsekin koin sen jossakin kiireisessä elämänvaihessa aivan ratkaisevan tärkeäksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ajattelen, että metsistä pitäisi muodostua päätoimisia metsätalousyrityksiä, jotka keskittyisivät metsänhoitoon. Monitahoisia ja vaikeita kysymyksiä.
Parina viime kesänä metsäkamppeet, kalavehkeet ja tytärenpojat autoon ja Lappiin savotalle viikoksi pariksi. Olleet antoisia reissuja ymmärtääkseni kaikille. Nuorena se vitsa olisi väännettävä.
Älä Gla lue kaikkea hölynpölyä, niin ei tarvitse panikoida ja pahoittaa mieltään. Pitää ajatella omalla päällä, jos kokemusta ja tietotaitoa on ja toimia sen mukaisesti.
Minulle on tasan yhdentekevää kuinka joku yksityinen, kunta tai seurakunta metsiään kasvattaa. Metsätalous on kunnille muutenkin mitäänsanomaton tulonlähde, jos ollenkaan. Syntymäkuntanikin metsät valtio olisi ostanut hyvään hintaan, mutta ymmärrys ei riittänyt myyntiin. Taloudellinen hyöty kunnalle olisi ollut päivänselvä. Eräälle Lapin seurakunnalle MHY:n asiantuntija ehdotti avohakkuuta ja metsänviljelyä, jonka kulut olivat selvästi suuremman kuin mitä kantorahatuloja oli avohakkuusta tulossa. Homma olisi ollut raskaasti tappiollinen seuraavat sata vuotta, mutta kun…
Kuten aiemmin kirjoitin, markkinat tulevat viimekädessä määräämään kuinka mennään ja se ratkaistaan muilla areenoilla kuin täällä lintukodossa.