Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Järkevät päätökset edellyttää, että ymmärtää mistä on kysymys. Kuten UPM:n etinen päällikkö Matomäki totesi, että asiat pitää käydä omassakin päässä.
Kuten isäni joskus opetti, että neuvontaa pitää kyllä kuunnella, mutta niistä pitää osata ottaa se oikea ja LOPUT JÄTTÄÄ!
Puuki: ”Korkotekijästä: laskentakorko pitää olla realistinen eikä luulla että, kun laitan laskentakoroksi vaikka 8 % ,niin se saavutetaan , kun menoja vain vähennetään sopivasti. Se on ollut ilm. monella vaikea käsittää miksi lopputulos ei parane vaikka paperilla %-tuotto olisikin huippuluokkaa.”
Mitä, mitä, mitä! Tuosta kirjoituksesta saa kummalisen käsityksen Puuki sinun korkoajattelustasi metsätaloudessa. Mikä realistinen korko? Toiselle se on pikavippikorko ja toiselle nolla.
Metsänomistajan kannattaa pitää metsässä pääomaa, joka tuottaa vähintään sen suhteellisen tuoton, minkä vastaavalla riskillä saisi muualta tai joutuu masamaa velan korkoa jne. Realismi on aika erilaista eri omistajille.
Se on itsestään selvää, että tuotto euroa/ha vuodessa pienenee jos laskentakorko on korkea, mutta näin voidaan silti saadaan kokonaistaloudellisesti huomattavastikin parempi tulos.
Tein aikanaa KHO:lle taulukon ja käppyrät kuinka metsästä saatava varallisuuteni kehittyy eri metsänkäsittelyvaihtoehdoissa. Tapauksessani minun olisi pitänyt edelleen kasvattaa prosentin tuotolla olevaa vanhaa männikköä edellee 30 – 40 vuotta. Yksinkertaisella matematiikalla oli osoitettavissa, että järkevällä tavalla toimien varallisuus voi olla kymmenkertainen metsään edelleen kasvattamiseen verrattuna. Tai hakuusta saatavissa oleva tulo lainaamalla, metsävarallisuus olisi syöty kokonaan ja jäljellä oleva velka huomattava, kymmenien vuosien päästä tehtävän hakkuun jälkeen. Heti hakatussa vaihtoehdossa olisi lisäksi 30 – 40 vuotias uusi metsä ja toisessa vaihtoehdiossa paljas maa.
Metsä on osa kokonaisuutta ja se on taloudellisesti ajattelevan otettava huomioon. Yksin metsää tuijottamalla ei voi tietää, miten olisi taloudellisesti järkevä toimia.
Kyseessä on AJ loputon suo. Kestävä metsätalous on hieno ilmaisu, mutta, mutta. mutta … Se siitä ja sen kestävyydestä. Paljon, paljon tyhjiä sanoja, joiden sisältöä ei tiedä oikein kukaan. Siinä sitä riittää tutkimista tutkimisen jälkeenkin. Käsite on avara kuin Pohjanmaan lakeus, jossa siellä perimmäisen ladon takanakin on vielä lato.
Puuki: ”Omalla tavallaan Pukkala on oikeassa, että metsien kasvua ei voi enää lisätä. Jos siirrytään avohakkuukieltoon ja jk:n harveikkohakkuisiin,niin puun kasvu (ja tuottokin) laskee taatusti.”
Kasvua voidaan lisätä. Siitä ei ole epäillystäkään, mutta onko se taloudellisesti kannattavaa ja millä ehdoilla.
Jos Puuki puhut tuotosta, niin aina olisi myös mainittava se, millä ehdoilla tuotto on sitä tai tätä. Muuten kannanotto on kuin lammas kakkis päreelle.
AJ : ”Kysytään pitäisikö avohakkuista luopua, mutta sen sijaan pitäisi kysyä, miten hakkuut yleensä pitäisi tehdä niin että niiden haitat jäisivät mahdollisimman pieniksi. ”
Mitkä haitat? Mitä ne haitat mielestäsi ovat? Ajatko kaksilla rattailla? Vai käykö kuten harkan tervatulla sillalla. Nokka tai pyrstö tarttuu.
Puu varmaankin kasvattaa runkoa sinne, missä se sitä missäkin olosuhteissa tarvitsee – pysyäkseen pystyssä jne. Esim. siemenpuuhakkuissa sen hyvin huomaa – tyvi laajenee nopeasti.
Motomitan aineistoista varmaan saisi hyvää tietoa siitä, kuinka runkomuoto kehittyy missäkin olosuhteissa.
Pysyykö runkomuoto pyöreänä, jos esim. tuulenpaine pääsee vaikuttamaan vain tietystä suunnasta ja mikä vaikutus ilmansuunnilla on, oksien sijainnilla jne. ? Joskus keskusteltiin motomittaa tarkastaessa, että pitääkö pölkystä ottaa ristimitta tarkkaan tulokseen päästäkseen?
Olen kovin aina kaivannut lukua suhteellisesta arvokasvusta metsään.fi aineistoissakin, koska se kertoo taloudellisesta kannattavuudesta, jos puuntuotannon ymmärtää olevan taloudellista toimintaa.
Laurihääri:
”Tällaistahan se tieteenteko parhaimmillaan ja pahimmillaan on: käytännölle täysin vieras ihminen asettaa tutkimukselleen tavoitteen, hakee siihen sopivat premissit ja tekee työnsä kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Tätä ja vain tätä se opinahjo odottaa ja vaatii.
Lopputulos saa olla mitä tahansa puppua, kunhan se on saatu loogisen ja tieteenteon hyviä pöytätapoja noudattaen. Ja näitä sitten joku lukee, uskoo lukemansa ja levittää ilosanomaa eteenpäin.
Ei hyvältä näytä.”
Erinomainen kommentti!
Teoria ja käytäntö ovat välillä kovin kaukana toisistaan.
