Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Nyt sen tiedämme, mihin metsäkiistat loppuvat!
Mehtäukko sen sanoi: ” Mo:n tehtävänä on ohjailla parhaan tiedon ja käytänteiden mukaan sadonmuodostusta kaikissa vaiheissa. Kiista loppuu siihen.”
Jokainen meistä ilman muuta tietää, miten tämä saldonmuodostus kaikissa vaiheissa lasketaan.
Gla: ”Sano sinä, kun otit asian puheeksi. Vai onko sinulla mielipidettä asiasta?”
En minä tiedä, kun en ole alan asiantuntija ja tieto vain lisäisi tuskaa.
Jos asuisin metsässä ja joku hävittäisi elinympäristöni, niin olisihan se tietysti katastrofi. Sitä en tiedä miten kusiainen tai änkyrämato sen kokee, kun en ole änkyrämato.
Hannelius tuolla AJ:n linkissä kirjoittaa kauniisti luonnon uudistumisvoimasta. Sitä tietysti on luonnolla, paitsi ”puilla”, ne on ihmisen toimesta istutettava, ne ei muuten uudistu – eikö niin Gla. Noh, ellei luonnnolla olisi uudistumisvoimaa, niin elämä olisi jo aikaa hävinnyt tältä tellukselta. Sekin lienee selvää, että ihminen voi hävittää luonnon monimuotoisuuden – ainakin joksikin aikaa ( 100 v, 1000 v jne.)
Jos ihmisen toimesta pyritään maksimoimaan puun tuottamista, keinolla jos toisellakin, niin minusta on itsestään selvää, että jotkut toiset lajit siitä kärsii. Mitkä ja kuinka paljon – en tiedä. Siitä varmaan voidaan kiistellä ”loputtomasti”.
Huolesi Gla on toki aiheellinenKIN, mutta käytkö nyt kuitenkin vähän liian kuumana aiheesta. Kun meillä mentiin menneinä vuosina toiseen ääripäähän metsien hoidossa, niin on hieman ymmärrettävääkin, että laine lyö nyt takaisin. Mihinkään panikoimiseen ei jatkuvan kasvatuksen suhteen ei minusta ole aihetta. Aika näyttää minkä osuuden se saa. Me emme kykene paljoakaan vaikuttamaan siihen, mitä ulkoa tulevat markkinat tulevauisuudessa päätyvät – se on kuitenkin ratkaiseva tekijä.
Kysyit monimuotoisuudesta. Jos avohakkaisimme sadantuhannen hehtaarin aukon, niin eikö se sinustakin olisi jo ongelma luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Jos on, niin missä se raja pinta-alan suhteen kulkee, jossa haitallisutta alkaa olla. Entä kenen mittakaavassa? Kusiaisen, änkyrämadon, ihmisen vai norsun?
Kiistaton taloudellinen ongelma on pitkä kiertoaika. Lähes poikkeuksetta metsänuudistajan nokka kasvaa horsmaa ennen päätehakkuuta – hyvässäkin tapauksesssa. Kuten aiemmin jo kirjoitin, jyrkkä kannanotto suuntaan tai toiseen kertoo valitettavasti (pakko sanoa) ymmärtämättömyydestä.
Tuotannon määrä ei ole kannattavuuden synonyymi – ei millään alalla. Puhumattakaan metsätaloudesta, jossa tuotantoajat ovat aivan poikkeuksellisen pitkiä.
Puuntuotos on eri asia kuin kannttavuus ja kun tähän vielä lisätään luonnon monimuotoisuustavoitteet, hiilensidonta ym. tulevaisuuden haasteet ja epävarmuudet, niin yhtälö on TIODELLA monimutkainen. Siksi ehdoton mielipide kertoo ymmärtämättömyydestä, eikä tiedosta.
Kun pohditaan kysymystä jaksollinen vai jatkuva, niin johtopäätös riippuu siitä, mitä tavoitellaan ja millä reunaehdoilla. Siksi ehdoton kannanotto kertoo enemmän keskustelijan ymmärtämättömyydestä kuin ymmärryksestä.
Kun kairaat siemenpita muutaman vuoden jälkeen hakkuusta, niin tyvellä on hirmu kasvu lustoissa, mutta vain tyvellä. Puu on viisas, se kasvattaa paksuutta sinne, mihin se sitä kulloinkin tarvitsee. Puu ei ole kiinostunut pätkääkään metsänomistajasta ja hänen tilinteostaan, vaan omasta elinmahdollisuudestaan. Siksi taulukoiden laatiminen on ongelmallista.
Puuki: ”Pitää olla pitkäaikainen suunnitelma ja noudattaa sitä.”
Mitään ihmisen suunnittelua ei nimenomaan tarvita, vaan luonto hoitaa niinkuin hoitaa.
Gla: ”Metsästä tulee ainakin rehevillä paikoilla ylitiheä varsinkin, jos puusto on kuusivaltaista.”
Nytkö siitä kuusikostakin tulee luontaisestikin ylitiheä? Aiemmin niitä ei syntynyt ollenkaan. Luonnontilainen metsä ei tarvitse ihmistä yhtään mihinkään. Se on kokonaan toinen asia, minkälainen luonnontilainen metsä on kenenkin mielestä se oikea. Minullakin on muutamia nuorien metsien kuvioita, jotaka ovat olleet koskemattomina ehkä 30 vuotta ja ne ovat erinomaisia luontokappaleiden suojapaikkoja. Olisivat sitä itsellenikin, ellei olisi kattoa pään päällä.
Hyvin ajateltu Urbo. ”Alkaa olemaan nämä ystävyys asiat kuin yya-aikaiset sopimukset, pakon edessä ollaan nöyriä ja ystäviä.)
Jos metsänomistaja ei kykene itse edes puitaan myymään, niin kiireesti kannataisi metsäomaisuudesta luopua. Ainakin taloudellisessa mielessä se olisi huomattavan järkevää. Kannattavuus perustuu hyvin pitkälle omaan osaamiseen. Jos kaiken pitää ostaa niin hommassa ei ole mitään mieltä.
Visa: ”Jos halutaan oikeasti luonnontilainen metsä, eihän silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa se aukosta, kuten jääkauden jälkeenkin tapahtui. Valmiiden metsien suojelu on enemmän tai vähemmän teeskentelyä.”
Erinomaista Visa! Juuri näin. Minultakin saa aivan kohtuu hinnalla vaikka joka aarin. No, tai ehkä jättäisin jonkun pienen puuhapalstan.
Niin, ja taimet pitää ehdottomasti olla pitkälle jalostettuja – eikö niin Seppo.
Vai luetko sinä Seppo nyt ko. ehdotusta hieman kuin piru raamattua. Minusta luonnontilainen metsä syntyy luontaisesti, eikä siihen tarvitse ihmisen sekaantua millään tavalla. Laithan eivät ole mitään luonnonlakeja, vaan ihmisten kulloisenkin päähänpiston mukaan säätämiä. Tänään sitä ja huomenna jotakin muuta. Aikansa kutakin.