Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajan etu – mitä se on? Metsäteollisuuden etu – mitä se puolestaan on? Entä kansantalouden etu, tai vielä laajempi yhteinen etu jne. Ei helppoja asioita. No kenen etua Suomi ajaa? Entä kuinka ristiriitaisia nämä edut ovat? No ovat!
Ainakin vanha metsälainsäädäntö puolusti mielestäni kirkkaasti ennen muuta teollisuuden etua. Siitä voi esittää kouriintuntuviakin esimerkkejä. Entä nykyinen metsälainsäädäntö? Varmasti se antaa ainakin metsänomistajalle enemmän valinnanvaraa, jota ilmeisesti kaikki eivät voi oikein sulattaa. Vanhat, kymmeniä vuosia jauhetut opit ovat syvällä.
Minua ei tuollaiset em. kirjoitukset juurikaan häiritse. Ne saavat jopa vähän ymmärrystä, kun ajattelen omaakin tarinaani metsätaloudesta. Se olisi hienoa, jos asioita keskusteltaisiin omalla nimellä, eikä puskista huudeltaisi. On aika vaikea käsi sydämellä löytää tahoa, joka ajaisi metsänomistajan etua. Aikanaan, kun vanhan lain aikana asiasta yritin vääntää ja löytää tahoa, joka puolustaisi metsänomistajan ilmiselvää etua, niin ainoatakaan en löytänyt – en ainoatakaan!
I
Ikävä homma, jolle tuollaainen tuho kohdalle sattuu. Voi tulla sieluun haavoja, jos on hartaudella kaikkensa panostanut metsänhoitoon. Muutamia kertoja on näpeille tullut. Viime vuonnakin metsäpalo, josta ei toki syntynyt mainittavaa vahinkoa. Joskus harratelun alkuaikoina yritin laittaa erästä palstaa viimeisen päälle iskuun ja kuinka ollakaan. Heti ensimmäisenä syksynä kovan tuulen kanssa märkää lunta taivaan täydeltä, joka tarttui puuhun ja puolet puista keskeltä poikki kuin tulitikut.
Silloin päätin, että luonnonvoimat on otettava huomioon ja panostettava niin, ettei mene yöunet. Otetaan se minkä luontoäiti helposti lahjaksi antaa. Vakuuttamista en ainakaan toistaiseksi ole edes harkinnut, kun varsinkin paikan suhteen hajautus on hyvä.
Kulut ja tuotot ovat tietysti jokaiselle erilaisia, mutta halusinkin vain kertoa periaatteen, mistä hinta muodostuu eli että metsän hinta on kaikkien tulojen ja kulujen nykyarvojen erotus.
Parhaan kannattavan hinnan kykenee tietysti maksamaan se, joka kykenee taloudellisimmin homman hoitamaan. Minä olisin tehnyt konkurssin, jos olisin antanut oston jälkeen metsänhoitoyhdistyksen hoitaa metsät. Homma olisi loppunut rahan ja luoton puutteeseen. Oman toiminnan keskiössä oli oltava talous eikä metsänhoitoyhdistyksen tavoittelema puuntuotannon maksimointi.
Minä kirjoitan Mehtäukko metsän ostamisesta ja ostotarjouksen hinnanmäärittelystä. En siitä, mitä markkinoilla mahtaisin jostakin metsästä tai jauhopussista saada. Siellä markkinat määräävät ja ostajia ja heidän peruiaatteitaan on vaikka minkälaisia.
Mikä nyt sitten on kenenkin logiikkaa mehtäukko? Hatusta vetäminen, markkinahintoihin luottaminen vai pyrkimys itse selvittää kuinka asiat ovat ja miksi.
Olen ollut ymmärtävinäni, että kaikessa kaupankäynnissä menestymisen ydin on tieto ”oikeasta” hinnasta.
Tuohon Timppa kysymykseen on helppo vastata. Siirtymäkauden aikana olisi pitänyt täyspäiväisesti ostaa metsiä ja tietysti pinta-alaverolle. Kaikki joissa oli kunnolla hakkuumahdollisuuksia ja käyttää ne täysimääräisesti. Oli kuitenkin juuri silloin eletty syvä lama ja tällaisella tyhjätaskulla oli vain omaan päähän tehtyä velkaa, joka tietysti rajoitti manhdollisuuksia. Tuollaista tilaisuutta metsän ostoon tulee tuskin koskaan enää. Olosuhteet olivat verotuksellisestakin syystä aivan poikkeukselliset.
Oma tuottovaatimus on Gla ehkä sittenkin vain pienehkö osa tuossa laskutoimituksessa. Mutta mitä korkoa olisi käytettävä taimikoiden ja nuorien metsien hinnoittelussa. 90-luvun laman aikana korot kävivät todella korkealla, eikä mielikuvituskaan ei oikein silloin rittänyt siihen, että kohta eletään negatiivisten reaalikorkojen aikaa ja pitkään. Jotain pientä ymmärrystä vai onnenkantamoinen?
Jos sen kauppiaankin pitäisi pitää tavaraa varastossa kymmeniä vuosia ennen myyntiä, niin rahan hinta olisi taatusti oleellinen kysymys.
Mehtäukko kirjoittaa nyt aivan eri asiasta, mitä edellä yritin kertoa.
Hinta muodostuu markkinoilla, eihän sitä kukaan kiellä. Metsänostossahan on kyse siitä, mitä minun kannataa metsästä maksaa. Et voi ostaa, jos markkinat hinnoittelevat syystä tai toisesta sen liian kalliiksi. Aikanaan metsiä ostettaessa hinnanmuodostus heitteli tavattomasti. Joskus joku osti sellaisella hinnalla, mitä itse en olisi missään nimessä ollut valmis maksamaan. Toisinaan olisin voinut maksaa melkein tuplasti. Eikä niitä avuttomilta mökin mummoilta ostettu vaan pääsääntöisesti välittäjiltä.
Kun metsiä aikanaan muutamana vuonna, siirtymäkauden aikana, puoli työkseni ostin, niin aivan oleellista oli mahdollisimman tarkka tieto siitä, mitä minun kannattaa metsästä maksaa. Se teki kaupanteosta helppoa ja suorastaan hauskaa. Voi heti ostaa, jos hinta oli kohdalla jne. Nopeat syövät hitaat. En ikinä olisi ostanut ainoatakaan palstaa jonkun toisen antaman hinta-arvion mukaan.
Kauppias ostaa jonkun tuotteen ja myy sen edelleen. Edelleen myydessä kauppiaan pitää saada ostohinta, ostosta ja myynnistä syntyneet kulut ja oma vaivanpalkka sekä jos raha on ollut kiinni tuotteessa pitempään, niin tietysti joku korko, esim. lainankorko tavarassa kiinni oleelle rahalle. Eli hinnat muodostuu tuottojen ja kulujen erotuksesta.
Metsän hinnanmäärittely ei millään tavalla poikkea tästä. Se on tuottojen ja kulujen erotus. Riskit kukin hinnoittelee sitten omalla tavallaan. Kun metsässä tuotot ja kulut ovat kaukana toisistaan, korkoa käyttämällä hinnat on saatava yhteismitallisiski, että tuottojen ja kulujen erotuksen voi laskea.
No mihin metsänomistajan kannattaa taloudellisesti pyrkiä. Tulojen ja menojen mahdollisimman suureen määrään. Mutta tietenkin on otettava huomioon korko, kun kulut ja tuotot ovat kymmenien vuosien päässä toisistaan aivan samoin kun kauppiaankin.
Ei se velkainen kauppias voi myydä tavaraa eteenpäin ottamatta huomioon tavaran säilyttämisestä syntyväöä korkokulua. Kun on olemassa myös inflaatio, tavaran hinta on voinut nousta siellä varastossa. Siksi metsätaloudessakin käytetään reaalikorkoa, joka ottaa inflaation huomioon.
Tulevaisuutta emme kukaan tiedä, mutta on se nyt herra paratkoon hyvä tietää mistä se hinta muodostuu ja mihin kannattaa taloudellisesti pyrkiä.
En aegolius kirjoittanut mistään kiertoajan tuotosta vaan nuorien metsieni nykytilasta. Puumäärä kasvaa n. 5% vuodessa ja suurella osalla tullaan kohta parhaaseen arvokasvuvaiheeseen ja niiden osalla tuotto n. puolitoistakertaistuu tukille muuttumisvaiheessa. Pyrin tekemään ratkaisuja kulloisenkin tilanteen mukaan. En hirttäydy mihinkään yleispätevään ( en jatkuvaan, en jaksolliseen jne.), koska vain olosuhteiden muutos on varmaa. Metsäni ovat aegolius siinä vaiheessa, että uudistamiskysymyksien kanssa en juurikaan joudu painimaan, enää. Toisaalta, jos laskisin metsieni ostohinnat, niistä tuloutukset, aiheutuneet kulut ja niistä saatavan myyntihinnan nyt, niin tuotto olisi selvästi suurempi kuin 5%, vaikka laskisin palkan omalle työlle – usko tai älä. Lisäksi metsävähennystä on edelleen huomattava määrä käyttämättä jne. Rautaa on taottava silloin, kun se on kuumaa.
En millään muotoa Gla loukkaannu kovastakaan kritiikistä. Kirjoitin vain siksi, kun se ei ole ollut analyyttisille kirjoituksillesi (jota on ollut mukava lukea) tyypillistä.
