Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Juuri näin Aarniukko.
Mehtäukko kirjoittaa nyt aivan eri asiasta, mitä edellä yritin kertoa.
Hinta muodostuu markkinoilla, eihän sitä kukaan kiellä. Metsänostossahan on kyse siitä, mitä minun kannataa metsästä maksaa. Et voi ostaa, jos markkinat hinnoittelevat syystä tai toisesta sen liian kalliiksi. Aikanaan metsiä ostettaessa hinnanmuodostus heitteli tavattomasti. Joskus joku osti sellaisella hinnalla, mitä itse en olisi missään nimessä ollut valmis maksamaan. Toisinaan olisin voinut maksaa melkein tuplasti. Eikä niitä avuttomilta mökin mummoilta ostettu vaan pääsääntöisesti välittäjiltä.
Kun metsiä aikanaan muutamana vuonna, siirtymäkauden aikana, puoli työkseni ostin, niin aivan oleellista oli mahdollisimman tarkka tieto siitä, mitä minun kannattaa metsästä maksaa. Se teki kaupanteosta helppoa ja suorastaan hauskaa. Voi heti ostaa, jos hinta oli kohdalla jne. Nopeat syövät hitaat. En ikinä olisi ostanut ainoatakaan palstaa jonkun toisen antaman hinta-arvion mukaan.
Kauppias ostaa jonkun tuotteen ja myy sen edelleen. Edelleen myydessä kauppiaan pitää saada ostohinta, ostosta ja myynnistä syntyneet kulut ja oma vaivanpalkka sekä jos raha on ollut kiinni tuotteessa pitempään, niin tietysti joku korko, esim. lainankorko tavarassa kiinni oleelle rahalle. Eli hinnat muodostuu tuottojen ja kulujen erotuksesta.
Metsän hinnanmäärittely ei millään tavalla poikkea tästä. Se on tuottojen ja kulujen erotus. Riskit kukin hinnoittelee sitten omalla tavallaan. Kun metsässä tuotot ja kulut ovat kaukana toisistaan, korkoa käyttämällä hinnat on saatava yhteismitallisiski, että tuottojen ja kulujen erotuksen voi laskea.
No mihin metsänomistajan kannattaa taloudellisesti pyrkiä. Tulojen ja menojen mahdollisimman suureen määrään. Mutta tietenkin on otettava huomioon korko, kun kulut ja tuotot ovat kymmenien vuosien päässä toisistaan aivan samoin kun kauppiaankin.
Ei se velkainen kauppias voi myydä tavaraa eteenpäin ottamatta huomioon tavaran säilyttämisestä syntyväöä korkokulua. Kun on olemassa myös inflaatio, tavaran hinta on voinut nousta siellä varastossa. Siksi metsätaloudessakin käytetään reaalikorkoa, joka ottaa inflaation huomioon.
Tulevaisuutta emme kukaan tiedä, mutta on se nyt herra paratkoon hyvä tietää mistä se hinta muodostuu ja mihin kannattaa taloudellisesti pyrkiä.
En aegolius kirjoittanut mistään kiertoajan tuotosta vaan nuorien metsieni nykytilasta. Puumäärä kasvaa n. 5% vuodessa ja suurella osalla tullaan kohta parhaaseen arvokasvuvaiheeseen ja niiden osalla tuotto n. puolitoistakertaistuu tukille muuttumisvaiheessa. Pyrin tekemään ratkaisuja kulloisenkin tilanteen mukaan. En hirttäydy mihinkään yleispätevään ( en jatkuvaan, en jaksolliseen jne.), koska vain olosuhteiden muutos on varmaa. Metsäni ovat aegolius siinä vaiheessa, että uudistamiskysymyksien kanssa en juurikaan joudu painimaan, enää. Toisaalta, jos laskisin metsieni ostohinnat, niistä tuloutukset, aiheutuneet kulut ja niistä saatavan myyntihinnan nyt, niin tuotto olisi selvästi suurempi kuin 5%, vaikka laskisin palkan omalle työlle – usko tai älä. Lisäksi metsävähennystä on edelleen huomattava määrä käyttämättä jne. Rautaa on taottava silloin, kun se on kuumaa.
En millään muotoa Gla loukkaannu kovastakaan kritiikistä. Kirjoitin vain siksi, kun se ei ole ollut analyyttisille kirjoituksillesi (jota on ollut mukava lukea) tyypillistä.
Vanha sanonta kuuluu Suorittava, että sillä, jolla on paikka paikan päällä, on markka markan päällä. Kulkuneuvosta asian päättely ei taida olla oikein hyvä mittari metsänhoidon tai muustakaan talousosaamisesta. Eikö se ole enemmän niiden keino näyttää pätevyyttään, jolla ei sitä ole. Joten sellainen ajatusmaailmakin kuulostaa juuri siltä.
Gla: ”Jos laskentakorkosi on korkea ja sen seurauksena keinollinen uudistaminen ei ole kannattavaa, on haettava vaihtoehtoja. Joko käyttää halvempia eli tässä tapauksessa luontaisia menetelmiä, siirtää päätehakkuuta tulevaisuuteen tai luopua metsätaloudesta.”
Poikkeat Gla hieman nyt totutusta lähestymistavastasi ja menet jo vähän henkilökohtaisuuksien puolelle.
Jos reaalituotto on 5%, niin metsien myynti veroseuraamuksineen ei kuulosta hyvältä. Voisko ajatella myös hakkuita vähän isopää edellä. Pienen puun ja suuren puun suhteellisella tuotolla on tavattoman iso ero.
Toisaalta ikääntyessä ymmärtää jo paremmin Linkolaakin. Korkeakulttuurit ovat aikojen saatossa hävinneet mikä milläkin tavalla. Eikä taida olla pysyvä onnen tila tämäkään.
En tavoittele mitään aegolius. Nuoret puustot kaiketi kasvavat luokkaa 5% ja niissä suurin arvokasvuvaihe on odotettavissa. En tiedä mitään muuta ohjetta kuin että sijoitan metsään, jos se näyttää tuottavan siellä paremmin, kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa ja hakkaan jos saan näin paremman tuoton. Olla aegolius tekemättä sitä, mikä on kannattamatonta. Oma metsäsijoittamiseni on tietysti ollut pitkälle olosuhteista (esim. veromuutos) johtuva onnenkantamoinen.
Kirjoitin MaalaisSeppo, jos korko on korkea.
Suorittavan kannattaa kiireesi hankkia kaikki myynnissä olevat tyhjät pohjat, kun tuollaista osaamista kerran on runsaasti siunaantunut.
Vanha viisaus sanoo, että pitää keskittyä asioihin, hoihin voi itse vaikuttaa, hyväksyä ne tosiasiat, joihin ei voi vaikuttaa ja erottaa nämä kaksi toisistaan.
En Gla mahda mitään sille varsin yksinkertaiselle tosiasialle, että keinotekoinen metsänuudistaminen ei näillä hinnoilla ole kannattavaa, jos korko on korkea, eikä hintakehitys (ilman sorkkaeläimiäkään) näytä ainakaan parantavan tilanetta – päinvastoin.
Ei minun ole tarvinnut mitään valita Rane – ainakaan vielä. Toiset on tehneet sen puolestani. Jos tyhjätasku osti viime vuosituhannen loppuvuosina metsää, niin sieltä oli hakattava, kaikki mitä laki sallii ja lentokenttiähän siitä oli seurauksena. Laki velvoitti uudistamaan (pienaukotkin) ja pinta-alaverolla sai uudistamisesta vähennyksen, joka korvasi käytännössä järkevät uudistamiskulut, kun männikön uudistaminen on helppoa ja halpaa. Jos pinta-alavero olisi jatkunut, se olisi ollut iso ongelma näin toimien. (veronmaksua ilman tuloja)
Mitä siis voisin valita männikön ensiharvennuksissa? No en raivaa alatraivauksessa järjestelmällisesti pois kuusen taimia, jos männikkö on uudistettu vähääkään liian rehevälle paikalle jne. Tiedämme varmaan kumpikin, että mänty ei oikein taimetu tukkimetsän alle eli tarvitaan avoimempi vaihe – siemenpuusto jne. jos luontaisesti uudistetaan. Olen ollut havainnoivinani, että hyvin vanha männikkö taimettuu paremmin allekin.
Vaivaako Ranea jotenkin NNA. En minä tiedä mitään muuta tapaa, jolla kannattavuutta voisin arvioida – tiedätkö Rane sinä.
Minä pyrin ajattelemaan ennen muuta omalla päällä asioita. En lue Gla ollenkaan tuollaisia kannanottoja joihin viittaat – älä sinäkään, niin et pahoita mieltäsi. Miksi sellaisella pahoitat mielesi? Minulle on täysin yhdentekevää, vaikka joku väittäisi, että voi ensiharventaa vasta sadan vuoden kuluttua. Lapissa minäkin olen ensiharventanut monta kohdetta 30-vuotiaana.
Minulle on tasan yhdentekevää, mitä Visa kirjoituksestani löytää tai on löytämättä. Korkomatematikka on mitä on, pidän sen kiistämistä todella outona. Biologiasta voi olla montaa mieltä ja todellisuuksia ja olosuhteita on vaikka minkälaisia.
Gla: ” Ei ole mitään, mitä laskea.”
Tuo kertoo kaiken mielipiteestäsi, joka erottaa sen omasta käsityksestäni. Hyväksyn mutta jos, en mutta kun. Mutta kun viittaa edottomaan käsitykseen totuudesta, joka ei pidä paikkaansa.
No ei ollut ”vanhaan aikaan” hirviä kuin nimeksi nykyisestä kannasta.