Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
No on se nyt hankala, kun Visakallo tuottaa niin paljon puuta, että hinta on maailmanmarkkinoilla romahtanut!?
En mielestäni ole arvioinut henkilöön kohdistuvaa laskutaitoa tai arvostelukykyä. Anteeksi, jos joku on niin kokenut.
Sitävastoin olen moneen kertaan tuonut esiin sitä, että puuntuotannon maksimointi ja taloudellinen kannattavuus eivät ole synonyymejä. Korjatkaa nyt käsitykseni, jos jonkun mielestä niin on. Olisi kiva kuulla perustelut, kun olen kovin kiinnostunut siitä, mihin kannattavuus perustuu. Minäkin alan pyrkiä maksimaaliseen puumäärään, jos kuulen siihen järjelliset taloudelliset perustelut. Jotekin pitäisi yrittää laskea, eikä vain mututuntumalla edetä.
Eikö tämä vastavoima juuri tuonut metsänomistajalle vapauden valita, vain muutama vuosi sitten Gla. Aika näyttää mihin mennään.
Minulle metsänomistajana on täysin yhdentekevää, kuinka kukin toimija metsänhoitomenetelmiään esittelee. Ihmettelen suuresti sitä, miksi joku metsänomistajana näkee moista vaivaa. Vain kilpailevan yrityksen toimijana sen ymmärrän. Jos naapurini tuottaa vähemmän puuta, niin omat toimintamahdollisuuteni vain paranevat siitä eivätkä huonone. Mistä siis on kysymys?
Kuka ajaa metsänomistajan asiaa metsästysasioissa? Ei kukaan, paitsi yksityiset metsänomistajat puivat nyrkkiä taskussaan, kun kovalla vaivalla aikaansaatu taimokko on syöty ja kannattavuus seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Kannattavuus ei missään kestä monta uudistamista, kun ei oikein yhtäkään kalliilla.
Totuuden? Mikä se sellainen Puuki on ja kenen näkökulmasta missäkin paikassa? Vanhan lain aikana oli yksi totuus ja se oli mikä oli.
Etua on tainneet ajaa lähinnä yksityishenkilöt. Mhy-lakikin käytännössä yhden henkilön ajamana.
Niitä, jotka pyrkivät hyötymään metsistä voi luetella piiiitkän, pitkän rivin, mutta edunajaminen jää lähinnä jokaiselle metsänomistajalle itselleen, minkälaisena sen kukin sitten näkeekin.
Metsänomistajan etu – mitä se on? Metsäteollisuuden etu – mitä se puolestaan on? Entä kansantalouden etu, tai vielä laajempi yhteinen etu jne. Ei helppoja asioita. No kenen etua Suomi ajaa? Entä kuinka ristiriitaisia nämä edut ovat? No ovat!
Ainakin vanha metsälainsäädäntö puolusti mielestäni kirkkaasti ennen muuta teollisuuden etua. Siitä voi esittää kouriintuntuviakin esimerkkejä. Entä nykyinen metsälainsäädäntö? Varmasti se antaa ainakin metsänomistajalle enemmän valinnanvaraa, jota ilmeisesti kaikki eivät voi oikein sulattaa. Vanhat, kymmeniä vuosia jauhetut opit ovat syvällä.
Minua ei tuollaiset em. kirjoitukset juurikaan häiritse. Ne saavat jopa vähän ymmärrystä, kun ajattelen omaakin tarinaani metsätaloudesta. Se olisi hienoa, jos asioita keskusteltaisiin omalla nimellä, eikä puskista huudeltaisi. On aika vaikea käsi sydämellä löytää tahoa, joka ajaisi metsänomistajan etua. Aikanaan, kun vanhan lain aikana asiasta yritin vääntää ja löytää tahoa, joka puolustaisi metsänomistajan ilmiselvää etua, niin ainoatakaan en löytänyt – en ainoatakaan!
I
Ikävä homma, jolle tuollaainen tuho kohdalle sattuu. Voi tulla sieluun haavoja, jos on hartaudella kaikkensa panostanut metsänhoitoon. Muutamia kertoja on näpeille tullut. Viime vuonnakin metsäpalo, josta ei toki syntynyt mainittavaa vahinkoa. Joskus harratelun alkuaikoina yritin laittaa erästä palstaa viimeisen päälle iskuun ja kuinka ollakaan. Heti ensimmäisenä syksynä kovan tuulen kanssa märkää lunta taivaan täydeltä, joka tarttui puuhun ja puolet puista keskeltä poikki kuin tulitikut.
Silloin päätin, että luonnonvoimat on otettava huomioon ja panostettava niin, ettei mene yöunet. Otetaan se minkä luontoäiti helposti lahjaksi antaa. Vakuuttamista en ainakaan toistaiseksi ole edes harkinnut, kun varsinkin paikan suhteen hajautus on hyvä.
Kulut ja tuotot ovat tietysti jokaiselle erilaisia, mutta halusinkin vain kertoa periaatteen, mistä hinta muodostuu eli että metsän hinta on kaikkien tulojen ja kulujen nykyarvojen erotus.
Parhaan kannattavan hinnan kykenee tietysti maksamaan se, joka kykenee taloudellisimmin homman hoitamaan. Minä olisin tehnyt konkurssin, jos olisin antanut oston jälkeen metsänhoitoyhdistyksen hoitaa metsät. Homma olisi loppunut rahan ja luoton puutteeseen. Oman toiminnan keskiössä oli oltava talous eikä metsänhoitoyhdistyksen tavoittelema puuntuotannon maksimointi.
Minä kirjoitan Mehtäukko metsän ostamisesta ja ostotarjouksen hinnanmäärittelystä. En siitä, mitä markkinoilla mahtaisin jostakin metsästä tai jauhopussista saada. Siellä markkinat määräävät ja ostajia ja heidän peruiaatteitaan on vaikka minkälaisia.
Mikä nyt sitten on kenenkin logiikkaa mehtäukko? Hatusta vetäminen, markkinahintoihin luottaminen vai pyrkimys itse selvittää kuinka asiat ovat ja miksi.
Olen ollut ymmärtävinäni, että kaikessa kaupankäynnissä menestymisen ydin on tieto ”oikeasta” hinnasta.
Tuohon Timppa kysymykseen on helppo vastata. Siirtymäkauden aikana olisi pitänyt täyspäiväisesti ostaa metsiä ja tietysti pinta-alaverolle. Kaikki joissa oli kunnolla hakkuumahdollisuuksia ja käyttää ne täysimääräisesti. Oli kuitenkin juuri silloin eletty syvä lama ja tällaisella tyhjätaskulla oli vain omaan päähän tehtyä velkaa, joka tietysti rajoitti manhdollisuuksia. Tuollaista tilaisuutta metsän ostoon tulee tuskin koskaan enää. Olosuhteet olivat verotuksellisestakin syystä aivan poikkeukselliset.
Oma tuottovaatimus on Gla ehkä sittenkin vain pienehkö osa tuossa laskutoimituksessa. Mutta mitä korkoa olisi käytettävä taimikoiden ja nuorien metsien hinnoittelussa. 90-luvun laman aikana korot kävivät todella korkealla, eikä mielikuvituskaan ei oikein silloin rittänyt siihen, että kohta eletään negatiivisten reaalikorkojen aikaa ja pitkään. Jotain pientä ymmärrystä vai onnenkantamoinen?
Jos sen kauppiaankin pitäisi pitää tavaraa varastossa kymmeniä vuosia ennen myyntiä, niin rahan hinta olisi taatusti oleellinen kysymys.