Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jaksollisen kasvatuksen vannoutuneet kannattajat pitävät toisinajattelijoita vähintäänkin pikkurikollisina. Jos joku rikkoo lakia, niin pitää tehdä rikosilmoitus.
Pidän käsitykseni mukaan itseäni lähinnä jaksollisena kasvattajana. (jos nyt mitään edes ymmärrän näistä minusta joutavista määritelmistä – EVVK) Silti pidän jatkuvan kasvatuksen harjoittamista ja sen tutkimista hyvänä asiana. Saadaan komemusta ja tietoa, joka saattaa olla kullanarvoista, jos ulkoiset paineet johtavat avohakkuista luopumiseen. En alkuunkaan ymmärrä täällä aiheesta joidenkin valtavaa paheksuntaa.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Me tiedämme mitä talous on ja kuinka se on laskettava. Biologinen tieto, johon laskenta tietysti nojaa, on varmasti vajavaista jo siitäkin syystä, kun jk:n harjoittaminen on ollut vuosikymmeniä kiellettyä. Tutkimusta ja tuloksia siitä varmasti jatkossa saadaan ja laskentaperusteet paranevat.
Ongelmavyyhti on monitahoinen ja monimutkainen, eikä yleispätevää tietoa oikein voi olla olemassakaan, kun tulevaisuus on tuntematon.
Ei pidä ymmärtää väärin! Tarkoitin sitä, että ei ole taloudellisesti viisasta tavoitella yhtä, jos tekemällä toimenpiteitä saa kaksi. Viisi oli vain hatusta vedetty joku ykköstä suurempi luku aegolius.
Juuri kerroin, että tiedän varmuudella vain periaatteen, en varmuudella sitä, mitä se metsänhoidossa tarkoittaa missäkin olosuhteissa ja kenellekin – varsinkaan pitkällä aikavälillä.
Eli pyrin ottamaan vaihtoehtoiset korot huomioon. Jos en olisi metsää ostaessani 90-luvun laman aikana ottanut sitä huomioon, olisin tehnyt välittömästi konkurssin.
Metsästä ei voi nähdä, mikä taloudellisesti on kullekin viisasta missäkin olosuhteissa. Talous on kokonaisuus, josta metsä on vain yksi osa. Korko on jokaiselle erilainen. Ei ole mitään järkeä maksaa lainan korkona 5% ja pitää prosentin kasvavaa metsää pystyssä – EI. Aivan sama koskee metsään sijoittamista, tavalla tai toisella.
Tämä periaate on ainut mistä metsäpuolella olen varma.
En sitä Visa, vaan sitä, että koroilla ei ole mitään merkitystä. Sitä en kykene parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään.
Vanha, vanha Puuki, mutta metsänkäsittelystä olen kaikkea muuta kuin ehdottoman varma oikeasta menetelmästä. Siitä sen sijaan olen varma, että taloudellisesti on viisaampaa viiden prosentin tuotto pääomalle kuin yhden prosentin tuotto ja sitä olen pyrkinyt noudattamaan. Mitä se missäkin olosuhteissa metsänkäsittelyltä edellyttää, niin siitä en kykene sanomaan mitään ehdottoman varmaa, ainkaan pitkällä aikavälillä.
Minäkin olin toisellakymmenellä valtavan kiinnostunut metsäalasta. Jäljet johtivat kuitenkin aivan muualle. Olen monesti miettinyt, että olisivat tainneet metsät jäädä ostamatta, jos metsäopintoihin olisin lähtenyt. Vaikka sanotaankin, että ei oppi ojaan kaada. Pahoin pelkään, että olisi kaatanut. Niin kaukana oli oma arkijärki neuvonnasta metsiä ostettaessa.
Sitä usein ihmettelin, miksi alan ammattilaiset eivät käyttäneet hyväkseen aivan poikkeuksellisia olosuhteita metsävarallisuuden kartuttamiseen – rahattomanakin.
Metsänomistajat ovat eläkeläisiä ja niin ovat täällä ehdottoman oikeassa olevat kirjoittajatkin. Menneisyys mielessä – vielä – tulevaisuus hämärän peitossa. Valtava on oikeassa olemisen tarve – menneisyydestä.
Aika raju on ollut muutos miesmuistin aikana. Kuinka olemme sattuneetkin elämään tällaisen muutoksen aikana. Missä mennään seuraavan miesmuistin jälkeen, jos muutos on yhtä raju? Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen – sanotaan laulussa.
Vai onko niin, mitä eräs kaverini sanoi, kun häneltä kysyin maailman makaamisesta. Hän sanoi, että jo aikaa olisimme oleet paratiisissa, ellei välillä mentäisi taaksepäin.
Esko Valtaoja matkustaa tähtiin, josta lähin on vain neljän valovuoden päässä. Valo kiertää maapallon n. 8 kertaa sekunnissa eli aika kaakana kaakana tuo lähinkin tähti. Esko rakentaa Baabelin tornia. Linkolan mielestä jatkuvaan kasvuun pyrkiminen on hulluutta. Enemmistö ihmispolisista kaiketi mielipitessään jossakin näiden välimaastossa.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Mitä missä milloin Puuki? Minkälaisen ammattinimikkeen perään on noin kova tunku oli – metsäalalle? Entä mitä puuhaat särpimen eteen?
AJ: ” Yleensä ei mitenkään.”
Ei kai nyt sentään. Noh, kauneus on katsijan silmässä.
Sanonta AJ kuuluu, että riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
Korkolaskua ei opetella – vaan se kuuluu osata. Se kuuluu talouden alkeellisimpiin oppeihin ja yleissivistykseen. Se on tietysti jokaisen oma asia, laskeeko vai onko laskematta ja luottaa sokeasti siihen, mitä isot pojat ovat kertoneet.
Minulle sana Tapio herättää vastenmielisiä muistikuvia takavuosilta – käsittämättömistä perusteluista. Luottamuksen tahtoo voida menettää vain kerran. Noh, en toki tiedä, mitä tuo implisiittisyys käytännössä tänä päivänä mahtaa pitää sisällään – EVVK.
Pitää olla arkijärjen tuomaa kompetenssia sen verran, että on suunnilleen käsitys siitä, kuinka luonto toimii ja siitä, mitä siellä toimiminen taloudellisesti tarkoittaa ( jos katsoo metsätalouden olevan taloudellista toimintaa) Mitää varmaa tietoa sen enempää luonnosta kuin taloudellisistakaan seikoista meillä ei sadan vuoden päähän ole. Voi toki olla ylireakointia maailman makaamisesta, kun ei parhaalla tahdollakaan oiken enää uskalla edes veikata paljon mitään.
Taloudellinen periaate on selvä. Kannattaa sijoittaa metsään, jos se tuottaa siellä paremmin, kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessä. Jos puusto tuotta vähemmän, kuin mitä muualta saa vastaavalla riskillä, niin puita nurin. Sanoo Tapion ohjeet tai vaikka kuten vanhan metsälain perustuslakivaliokunnan tulkinta aivan mitä hölynpölyä tahansa.
Mistään rakettitieteestä ei ole kyse ja nythän jokainen saa toiomia parhaaksi katsimallaan tavalla, eikä perustuslakivaliokunta ja Tapio enää tiedä paremmin, kuten vanhan metsälain aikana, että prosentin tuotto on metsänomistajan edun mukaista, vaikka muualta saisi viisi prosenttia vastaavalla riskillä.
Paras on toimia niin, mitä oma arkijärki sanoo, eikä antaa toisten kusettaa itseään. Jos oma arkijärki ei sano mitään, niin on viisasta laittaa metsät myyntiin.