Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Paljaan maan hinta on jaksollisen kasvatuksen kannattavuuden mitta.
On iso ristiriita kehua jaksollisen kannttavuutta, jos katsoo paljaan maan arvottomaksi tai vähäarvoiseksi. Paljaan maan hinta yksiselitteisesti kertoo jaksollisen kannttavuuden.
Älkää nyt vain kesken lopettako tätä ketjua. Minuakin jäi vielä vaivaamaan tämä paljaan maan arvo, etten vain maksa siitä liikaa.
Edellä kirjoitin kahdesta tapauksesta aukon uudistamisen kannttavuuden suhteen. Toinen oli hakannu aukiostaan tukkimetsän ja toinen osti paljasta maata.
Timppa ja mehtäukko kun ovat hyvin perillä asiasta, niin paljonko siitä uudistamattomasta aukosta kannattaa maksaa ja paljonko te olisitte siitä valmiit maksamaan?? Oletetaan, että edellinen omistaja on juuri siitä hakannut tukkimetsän.
Timppa hyvä, älykäs kauppias hankkii myytäväksi sellaista tavaraa, jonka myyntikate on riittävä. Vieläpä, jos kauppias on jo eläkeläinen, eikä jatkajan verotussyistä kannata enää jatkaa kauppan pitoa, niin ei kauppiaan ole mitään mieltä täyttää varastoaan tavaralla, jonka kate on huono ellei jopa olematon ja myyntiaika on kymmeniä vuosia ja josta kauppias koko kaupan myymällä ei saa edes tavaran ostohintaa.
Minäkin olen investoinut metsiin seitsemännumeroisen euromäärän, enkä millään tavalla väheksy metsiin investointeja – päinvastoin nostan korkealle jokaiselle hattua innostuksesta metsänhoitoon – jopa vähän itsellenikin. Nytkin on tarkoitus lähteä tyttärenpoikanai kanssa Lappiin pariksi viikoksi raivaussahojen kanssa. Mikä etuoikeus ja nautinto katsella myöhemmin itse tehtyä taimikonhoitoa jne. Jopa yläharvennuksia olen ollut, toki vuosia sitten, manuhaakkuuna metsurikaverini kanssa tekemässä. Silloin, kun sen tekeminen oli melkeinpäkiellettyä, eikä motomiehistä siihen silloin vielä ollut ja Lapissa oli hyvin paljon kakkos-nelos metsiä.
Olen vain yrittänyt tuoda esiin sitä, miten asiat ovat metsäekonomian näkökulmasta. Kannattavuuden laskentaan ei ole monia erilaisia oikeita tapoja, jotka vieläpä johtaisivat erilaisiin johtopäätöksiin. Nettonykyarvoa taloudellisessa mielessä tavoitellaan ja vaihtoehtoja laskentaan ei ole.
Taloudellisessa mielessä minun kannatta tehdä vain sellaisia investointeja metsiini, jotka saan sieltä katsomallani vähimmäiskorolla takaisin. Se tietysti tarkoittaa sitä, että hyvällä kasvupaikalla kannattava investointi voi olla moninkertainen huonoihin olosuhteisiin verrattuna. Siihen olen yrittänyt ottaa kantaa ja rusinoista toki pidän maksalaatikossakin.
Nyt kun osa on huomannut, että ei niillä tukkimetsän tuloilla aikuisten oikeasti voida kattaa kannattamattomia tulevia investointeja, niin muka bonukset ratkaisevat ongelman. Minulla on kymmenkertainen määrä bonuksille käyttöä muutenkin. Se on metsäteollisuuden näkökulmasta tietysti hyvin perusteltua yrittää saada metsänomistajat investoimaan metsiinsä mahdollisimman paljon. Niinkuin UPM:n Jussi Pesonen totesi, että metsäteollisuuden näkökulmasta tämä on raaka-ainepeli. Peli, jossa Mustapekka on usein jäänyt metsänomistaja kouraan.
Tarkoitus oli jo osaltani jäädä tauolle, mutta tämä tuli nyt vielä kirjoitettua näin sadepäivänä. Tolopaisella oli tuolla edellä jossakin itsellenikin hyvin sopiva kommentti, että en anna metsieni orjuuttaa itseäni.
Jos 0n kaksi saman laisen aukon omistajaa, joista toinen on juuri hakannut tukkipuuston aukostaan ja toinen on ostanut sen, niin kummassakin tapauksessa uudistamisen kannattavuus on juuri samanlainen – niin teoriassa kuin käytännössäkin.
EDIT
Perkolta mielenkiintoiset ja paljon puhuvat käppyrät.
Kuten olen moneen kertaan todennut, en laakka ihmettelemästä tätä jk panikointia. Aivan perusteltu vaihtoehto, jossa niin katsotaan perustelluksi, syystä tai toisesta.
Sekin on totta, mitä Tahvonen esityksessään keroo, että jos korko on korkea, niin aina käy niin, että jk on taloudellisestikin parempi. Hussenkin kertoma tuolla edellä, ei pahoin mene metsää.
Kaikki me kaiketi tiedämme, että panostamisella ja ahkeralla metsänhoidolla voidaan lisätä ja laadullisesti parantaa puuntuotantoa, mutta kun tuotannon määrä ei ole koko totuus kannattavuudestakaan millään alalla, ei myöskään puuntuotannossa.
Metsäekonomian perusteet olisi sikäli hyvä tuntea, että olisi joku käsitys siitä, mitkä tekijät ja miten ne kannattavuuteen vaikuttavat. Täälläkin olisi varsin helppo tehdä analyysi kirjoittajien metsäekonomian osaamisesta. Ne, jotka asia ymmärtävät, väittävät laskennan pohjalla olevan biologian vääräksi. Jotkut yrittävät väittää, että laskenta on turhaa, kun emme voi heidän mielestään riittävän tarkasti tietää tulevaisuutta. Se tarkoittaisi, että kaikki investointilaskenta olisi turhaa, joka sekin on käsittämätön väite. Joku on laskentaperusteista perillä, mutta jostaki syystä ymmärtää, että raha investointii tulee jostakin menneisyydestä, eikä sitä tarvitse kattaa tulevaisuuden tuloilla – todella kummallista. Sitten on iso joukko (ellei valtaosa), joilla ei ole alkeellistakaan käsitystä metsäekonomiasta.
Hyvää kesää kuitenkin kaikille.
Kysymys on Gla vähän samasta asiasta kuin osakesäästötilissäkin. Halutaan, että ihmiset säätäisivät osakkeisiin, joka on yrityksille tärkeää vakuuksetonta pääomaa. Eli vero maksetaan vasta sitten, kun rahaa otetaan käyttöön.
Olen ymmärtänyt, että metsiin pitäisi panostaa ja puustoa pyrkiä lisäämään ilmastosyistä jne. Siksi olosuhteet pitäisi ymmärtää järjestää sellaisiksi, että tavoite toteutuu ja kaikki hyötyvät.
Kun perilliseni perivät metsäni, niin he myyvät ne perintöverokannalla. Ei ole mitään mieltä maksaa ensin perintövero, jonka maksamiseen on neljäsosa puustosta kaadettava. Sen jälkeen jokaisesta myynnistä maksetaan taas 30 -34%.
Kun näin on, niin on kaiketi ymmärrettävää, se ei voi olla vaikuttamatta haluuni panostaa metsiin yhtään ylimääräistä, sellaista jota en katso perillisten kaupalla saavan takaisin, Haluaisin aivan eri tavalla kasvattaa esim. puustopääomaa, jos perintöverojärjestely olisi kaikkien kannalta järkevä.
Kun perilliset myyvät metsät, niin se puolestaan johtaa siihen, että ostaja saa niihin metsävähennyksen, joten yhteiskuntakin lopulta häviää verotuloissa, muista myönteisistä vaikutuksista puhumattakaan.
On myös aivan eriskummallista ja väärin, että omistamalla muutaman hehtaarin peltoa, perinttövero putoaa kymmenesosaan ja senkin saa maksaa kymmenen vuoden aikana, eli perintövero käytännössä nollaantuu.
Isoja päätehakkuita ei kannata tehdä, ellei metsävähennystä ole käytettävissä, vaan siirtää metsä kaupalla seuraavalle sukupolvelle, joka hyödyntää metsävähennyksen ja hakkuutuloilla maksaa kauppahinnan.
Yhteiskunta saa, mitä se tilaa. Minä pärjään, oli niin tai näin, mutta jälkikasvun vuoksi pyrin toimimaan tietenkin parhaan ymmärrykseni mukaan mahdollisimman taloudellisesti.
Vielä, onko joku oikein aikuisten oikeasti sitä mieltä, metsänuudistamisen kannattavuus on erilainen sille joka ostaa paljaan maapohjan kuin sille, joka on juuri hakannut siitä juuri tukkipuuston. Molemmille se on tasan yhtä kannattavaa tai kannttamatonta.
Aika kovaa ja suorastaan loukkaavaa tekstiä suorittavalta, enkä toki vaadi sen poistamista. Se vain kertoo omaa tarinaa kirjoittajasta.
Kannatavuuslaskenta ei ole minun keksintöni, joten en saa siitä ”kunniaa”. Metsäekonomian professori tuolla kertoo, että sen periaatteet on tunnettu jo ainakinn 170 vuotta.
Ilmeisesti minä en ole lavettimiehen, jolla muuten on oikein kuorma-autokorttikin, ojeita varmaankaan sitten lukenut. Rusinoita vain kelvoton olen pullasta etsiskellyt.
Kyllä se siitä.
Aina sitä Timppa oppii uutta. En ole aiemmin tiennyt, että Keski-Suomessa itää sateella, vaikka ei olisi siementäkään.
AR, kyllä kaikkiin olosuhteiden mukaan, eikä jk:n salliminen ole käytännössä millään tavalla muuttanut mitään männiköideni kasvattamisessa. Yläharventanut olen aiemminkin.
Minullakin on aikanaan aivan liian rehevälle maalle perustettuja männikköjä. En nyt tietenkää tieten tahtoen raivaa sieltä alta kuusentaimikkoa, josta voin saada seuraavan puusukupolven ja sen olisin tehnyt ilman jk:n sallimistakin jne.
No anteeksi, mopo vähän taas karkasi.