Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kujala elää Visa aivan eri todellisuudessa kuin sinä. Hän ei itse raivaa vuosittain satojen litrojen polttoainetta. Sinulla tehdyn työn hinta esim. 30.000 ja kun sille laskee esim. 4% korkoa 20 vuotta, niin kulu on jo 60.000 euroa /vuosi. Liikemaailmassa investoinnille lasketaan sen oikea hinta, eikä uusia kannattamattomia investointeja tietenkään rahoiteta menneisyyden tuloilla, vaan investointien tulee olla kannattavia.
Avohakkuu on hiilensidonnan näkökulmasta jatkuvaa ongelmallisempi. Maaperän hiiltä lähtee huomattavaia määriä taivaan tuuliin, kun se jatkuvassa kasvatuksessa päin vastoin lisääntyy koko ajan. Näin asiaa tutkivat kertovat. Tekijöitä on kaksi. Hiilen varastoituminen ja hiilinielu. Maaperän hiilivarasto on huomattava tekijä kivennäismaissakin, turvemaista puhumattakaan.
Juuri näin Rukopiikki. Kasvuerot ovat valtavia.
Miksi Visa tuollaista kysyt. Paljon enemmän pitäisi ehtiä tehdä, kutennvarmaan hyvin ymmärrät. Nuoria puustoja suhteessa paljon. Se onkin suurin haitta pitkästä eteisyydestä. Hyötynä noissa olosuhteissa se, että kohteet yleensä miellyttäviä raivattavia, eikä syksyisin ole hirvikärpäsiäkään. Paperirahaa investoin toki liiankin harkiten. Investointien on oltava suhteessa tuottoihin.
Tässä minunkin metsäomistajaurani aikana Tapion suositukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Kuten edellä olen Posion esimerkistä kirjoittanut, niin oman pään käyttämisellä on voinut saada kymmenkertaisen tuoton. Se on se syy, miksi metsänomistajan on syytä ymmärtää jotakin taloudesta, eikä sokeasti luottaa toisten eri tarkoitusperistä lähteviin suosituksiin.
En voi olla liikaa korostamatta, että aiat pitää käydä omassakin päässä ja siksi on hyvä tuntea jotakin metsäekonomiasta.
Tulin muuten AR juuri tyttärenpoikanai kanssa raivausturneelta Lapista.
Valtaosalla täällä kirjoittavista on kymmeniä vuosia metsäalalla vallalla ollut käsitys, puumäärän tuottaminen on kannattavuuden synonyymi eli samaa tarkoittava asia. Määrän maksimoiminen puolestaan yleensä tarkoittaa voimaperäistä jaksollista kasvatusta.
Puun tuotos ei kuitenkaan ole kannattavuuden kansaa yhtenevä asia. Kannattavuuteen vaikuttaa monet monet muut seikat kuin tuotannon määrä. Niin on jokaisella alalla. Metsä ei poikkea millään tavalla tässä suhteessa. Kaiken lisäksi monesta muusta alasta poiketen korko nousee aivan ratkaisevaan asemaan metsätaloudessa, tavattoman pitkään kestävän investointien tuloutumisen vuoksi.
Jos on liikaa metsässä, puut estävät näkemästä metsää puilta. Taloudellinen tarkastelu edellyttää huomattavasti laajempaa näkökulmaa.
Timppa hyvä, kun tavoitellaan maksimaalista puumäärää, niin se juuri tarkoittaa, että koron ajatellaan olevan nolla. Sinun pitäisi vaivautua vähän perehtymään metsäekonomiaan, mitä mm. metsänhoitajille nykyään opetetaan, eikä keksiä omia juttujan ja paasata niitä.
Metsään tehtävä investointi on saatava korkoineen takaisin, että siihen olisi taloudelliset perusteet. Silloin kun näin on, asia on aivan ok, olkoot hoitotapa sitten mikä hyvänsä. Vaadittavan koron suuruudesta meillä kaikilla on oma metsänomistajakohtainen näkemyksemme. Jos joku tyytyy nollakorkoon, niin sekin on aivan ok.
Oleellista on, että ymmärtää mitä on tekemässä. Sitä hämmästelen, jos metsänomistaja ei ole kiinostunut koron merkityksestä, joka on aivan oleellinen osa metsätaloutta.
Aivan samoin mm. pörssioiosakkeiden oikeaa arvoa pohditaan. Korkoa käyttäen muutetaan tulevaisuuden tuloja ja menoja nykyarvoiksi. Aivan kuten metsätaloudessa tavoitellaan maksimaalista NNA:ta.
Onko sinulla Timppa ongelmia yhteismetsäporukassa menetelmistä, kun olet noin agressiivinen tuon jk:n suhteen, Se on sallittu menetelmä ja pulinat pois. Vastustus on tietysti kova teollisuudella, jonka etu eittämättä jaksollinen on ja metsäammattikunnalla, kun yhtä menetelmää on lain voimalla ajettu melkein sata vuotta.
Metsänomistajan olisi pitänyt tyytyä (Timpan tavoin) lähes nollakorkoon pääomalle ja teollisuus haluaa sen olevan 7%. Ja aiemmin viellä lain pakottamana.
