Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsätalous on pitkäjännitteistä toimintaa ja olisi kovin tärkeä tietää minkälaiseen regulaatioon (sääntelyyn) pöydällä olevat ongelmat metsätalouden oikein johtavat. Kasvuun ja hiilensidontaa pitäisi panostaa ja palikat ovat levällään kuin Jokisen eväät.
Siinäkään ei ole pienintäkään järkeä kansallisesti, että hakkuut johtavat päästöoikeuksien ostamiseen. On paljon paljon järkevämpää ratkaista tällaiset ongelmat rajojen sisällä, siirtämällä rahaa taskusta toiseen.
Koen, että pallo on täysin kadoksissa, eikä se ole kenenkään hallussa. Jos halutaan, että metsätalouteen täällä panostetaan, niin se tietenkin edellyttää, että pelisäännöt ovat selvillä, missä ja kuinka metsätaloutta saadaan harjottaa. Se ei voi olla sellaista, että erilaiset viranomaiset suosittelevat mitä milloinkin, eikä metsätalouden harjoittajalla ole yksiselitteistä käsitystä miten kuuluu toimia.
Esim suojeltavien kasvien luettelo on piiiiitkä. Mistä ihmeestä metsänomistaja tuntee kaikki nämä tiluksiensa kasvit, joita metsänkäsittelyissä vääjäämättä tuhoutuu enemmän ja vähemmän.
Aletaanko hyönteistutkijoiksi ko porukka?
Meillä on pitkään kannustettu metsien hoitamiseen ja puun mahdollisimman suureen tuottamiseen. Yhteiskuntakin on tukenut toimintaa taloudellisesti monin tavoin.
Viimeaikoina asenneilmapiiristä on tuntunut tulevan vähän sen kaltainen, että metsänomistajan pitää tuntea olevansa pahanteossa, jos korjaa satoa. Vielä enemmän pahanteossa ollaan sadonkorjuussa, jos sattuu omistamaan metsää enemmän. Metsät on nostettu tikun nokkaan.
Minusta aika vähän on ongelmia. Rapatesssa aina joskus roiskuu, kun erehtymättömiä me emme ole ja se pitää ymmärtää. Nykyään hyvin otetaan huomioon esim. metsänomistajan toiveet. Paremmin kuin aikaisemmin, eli olosuhteet metsänomistajan kannalta ovat menneet parempaan suuntaan. Runkohinnoittelun yleistyminen päätehakkuissa on tuonut reilua kilpailua päätehakkuuleimikkoihin jne.
Epämääräisten luontoon liittyvien aiheiden voimakas lisääntyminen kyllä huolestuttaa. Omaisuuden suoja käsittääkseni tarkoittaa, että selvät rajoitteet pitää perustua perustuslain mukaan eduskunnan päätöksiin. Epämääriset määrittelyt ovat ongelmallisia. Tärkeät alueet yhteiskunnan omistukseen.
Kolme tärkeintä asiaa hakkuiden onistumiseen on motokuski, motokuski ja motokuski. Hän on kuninkaan tekijän paikalla. Luottamuksellinen pitkäaikainen kauppasuhde luo hyvät edellytykset onnistumiselle.
Jos tutkija haluaa säilyttää uskottavuutensa, niin näin monimutkaisessa kysymyksessä on todella syytä olla varovainen. ”Varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä”
Metsätalous on hyvin herkässä vaiheessa. Tulevaisuus on enemmän kuin hämärän peitossa. Raakut osoittavat sen. Yritykset ovat puun ja kuoren välissä, joka tekee niistä hyvin varovaisia. Puuta pitäisi saada paljon, kallisarvoista mainetta menettämättä. Metsätalous on isojen haasteiden edessä, kun ilmapiiri on tällainen. Mitä hiili- ja luontokysymykset tulevat vielä vaikuttamaan, on iso kysymysmerkki.
Kun ajattelen maalaispoikana, kuinka luontoon ja luontopkappaleisiin suhtauduttiin 60-vuotta sitten ja tänäpäivänä, niin maalaisympäristössä suhtaudutaan paljon kunniottavammin nyt kuin aiemmin. Kaikenlainen sääntelykin on huomattavasti lisääntynyt.
Kaupunkiymäristössä ihmiset viertaantuvat arkitodellisuudesta. Tiiviisti rakennettu kaupunkiymäristö on todella kaukana luonnontilaisesta ja siellä elävät ihmiset paheksuvat eniten suurin otsikoin luontokatoa muualla. Ei olisi yhdellekään sanomalehdelle 60-vuotta tullut mieleenkään tehdä isoa otsikkoa esim. seuraavasti. Sotilaspojat kiusasivat sammakkoa jne.
Linkola eli itse, niinkuin opetti.
Enkä millään muotoa puolustele tapahtunutta vahinkoa.
Hienoa, että Korpituvan Tanelikin on palannut kirjoittamaan. Olen tuntenut vähän syyllisyyttä siitä, kun hänellekin joskus liian kärkevästi kommentoin. Pahoittelut kaikille muillekin, joita olen ajattelemattomin sanakääntein itsekäästi kommentoinut.
Visan ajatus on aivan oikea. Se kuitenkin tarkoittaa, että joudutaan rajoittamaan uusien ojien jne. tekemistä. Valtio lunastamaan tai vaihtamaan metsähallituksen maihin kaikki rajoitusten alaiset alueet, Ulkomaille ei sillä velkaannutaisi, jos valtio velkaantuu kansalaisilleen ja metsähallitukset metsien tuotot yhteiskunalle ovat koko lailla merkityksettömiä. Sama hyöty niistä saataisiin, vaikka ne lahjoitettaisiin yksityisomistukseen.
Älä ukko suotta pahoita mieltäsi soramaista. Minä narrasin, kun tiesin, että varmasti otat kantaa. Ei minulla poloisella mitään soramaata ole. Talouskin on aivan kuralla, kun en metsäasioista mitään ymmärrä, kuten olet moneen kertaan itsekin ukko aivan oikein todennut.
Näissä aina herää ajatuksia vallankäytöstä. Perustuuko vallankäyttö lakiin ja minkälaiseen lain tulkintaan. Vai onko se ja missä määrin laintulkitsijan mielivaltaa.
Kansalaisen on monimutkaisissa asioissa hankala erottaa kummastako kulloinkin on kyse ja pitää huolta laillisista oikeuksistaan. Joudun usein auktoriteettikammoisena painimaan asia kanssa. Ei se ole narri, joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Vanhan metsälain aikana kyseenalaista oikeudenkäyttöä oli runsaasti – ei toki enää. Onko nyt niin että valta on metsäasioiossa luisumassa hyönteistutkijoille ja siitä voi olla todella arvaamattomia seurauksia metsänomistuksen näkökulmasta.
Puilla on valtava uudistumispotenttiaali. Puu tuottaa mijoonia siemeniä elinkaarensa aikana eli kysymys on juuri siitä, mihin nostokoukkukin viittaa. Löytyykö maapohjasta paikkoja, jossa siemen voi itää ja puu lähteä kasvamaan. Kun tällaisia paikkoja on, niin maa on täynnä puunalkuja.
