Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaa, ei kanntata, kannattaa …
Joka lähtöön on käsityksiä ja asemallakin on vielä odottamassa laumoittain porukkaa.
Meille on kymmeniä vuosia opetettu, että puuntuotoksen määrä on kannattavuuden synonyymi ja aika hyvin näkyy menneen perille.
Pieni, toki harvalukuinen joukko on kuitenkin alkanut pohtia, sisältyykö ongelmaan sittenkin joku ekonominenkin pointti. Eli jos on kaksi pankkitilä, josta toiselle maksetaan korkoa 0,5% ja toiselle 5%, niin olisiko perusteltua sittenkin pitää varojaan mieluummin tuolla viiden prosentin tilillä? Valtaosalle porukasta tällaisen oivaltaminen on aivan liian vaikeaa, eli mitähän tuokin mukamas tarkoittaa?
Jesse repii pelipaitansa riemusta, kun on istuttanut puun metsään eurolla, hoitanut sitä kolmekymentä vuotta ja uhrannut hoitoon vähintään toisen euron. Muuhun käsitykseen noista kaikista ”jäniksenpauloista” ja letukalla joka kränän paimennuksesta ei voi tulla. Nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen tästä kahden euron puusta saa euron.
Mehtäukko puolestaan on lisännyt pinta-alansa 6-kertaiseksi ja metsät ovat puuta pullollaan ja näin varmemmaksi vakuudeksi perustelee metsätaloutensa kannattavutta, eli mitään muuta ekonomiaa ja laskentaa ei tarvita. Metsät ostetaan markinahintaan ja sillä siisti, ei siinä mitään laskentaa tarvita. Minäkin olen läheltä seurannut erästä, joka on lisännyt pinta-alaa ei vain 6-kertaiseksi vaan 60-kertaiseksi, eikä sekään kerro tasan mitään aiheesta.
Toisille homma on kannttavaa, kun kerran tulot on suuremmat kuin menot. Eli homma on ilmiselvästi kannttavaa, jos euron panoksella saa millä hyvänsä aikavälillä enenmmän kuin tuon euron. Olkoon aikaero sitten vaikka puolivuosisataa.
”Metsän poka tahdon olla, sankar jylhän kuusiston … ja maailma unholaan jääköön.” Toivotaan, ettei lahoa käsiin.
Kiistaa käydään metsänhoitotavasta, tästä hetkestä kauas, kauas tulevaisuuteen – turhaa! Metsän omistusaika lienee n. 30 vuotta eli jo yhteenkin kiertoaikaan menee pari kolme sukupolvea. Päätöksiä joudutaan kuitenkin tekemään ajassa, kulloisellakin hetkellä käsittämämme tiedon varassa, emmekä voi mitenkään tietää tulevaisuutta ja esim. uusien omistajien tahtotilaa monien sukupolvien päähän. Myöhemmin, kun uutta tietoa tulee, päätöksemmen voi esim. taloudellisesti osoittautua oikeaksi tai vääräksi.
Rane on ollut kovin kiinnostunut NNA-laskennasta ja olet sitä usein minultakin innokkaasti penännyt. Ymmärrän toki asian kohdaltasi, kun ymmärtääkseni vaikutat Suomineidon navan yläpuolella, jossa NNA helposti paljastaa karun todellisuuden kannattamattomista menettelytavoista. Tässä sinulle aiheesta kuunneltavaa, kun se sinua kovin kiinostaa. Minullekin sattui vasta hiljattain silmään, AJ:n kommentista.
Kuuntele useampaan kertaan, jos ei kerralla avudu. Se antaa sinulle vastauksia (no jaa, jota toki rohkenen hieman epäillä) minullekin männikön kasvattajana usein esittämiisi kysymyksiin.
Timpan ei kannata kuunnella. Pahoitat vain suotta mielesi ja esität yksinkertaisine mielipiteinesi varmoja vastauksia moniulotteisiin ogelmiin. Sama koskee mehtäukkoa, jolle maailama on pysähtynyt, kaikki on jo tutkittu ja tiedetään.
Kuten esityksessä todetaan, jyrkät kannanotot ja varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä!
Ilman tällaista tutkimusta, metsätalous olisi edelleen samoissa vanhoissa lähtökuopussa. Metsän kasvatustieteilijöiden asenne on ollut surullinen. Jos ja kun metsätalous on ennen muuta taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava talouden lainalaisuuksia. Pitäisi keskittyä ekologiaan, josta ekonomia voidaan selvittää, eikä yrittää keksiä ekologian päälle väen väkisin jotakin sinne tänne harhailevaa omaa ekonomiaa.
Tapahtunut monopolien ja monopolisäännösten murtaminen metsäsektorilla on myönteinen asia. Se on kehityksen edellytys. Samanlainen purkaminen pitää tapahtua myös metsästysmonopoleissa. Suorittavalle vastuu tarkoittaa vastuuta mahdollisimman suuren vahinkoeläinkannan ylläpitämistä. Pinta-alarajoitukset tulisi purkaa. Esim. vahinkoeläinten, kauriin ja peuran metsästykseen tarvitaan hehtaari.
Jos joku perustaa esim. metsästysmatkailuun perustuvan yrityksen. Suhtaudun siihen myönteisesti ja teen mielelläni yhteistyötä. Molemmat voittavat. Vastuutkin on paljon helpompi hoitaa, kuin jonkun monopolin kanssa, kun molemmat kunnioittavat toisiaan, koska se on toiminnan perusedellytys.
Suorittavan kaltaisten kunnioitus metsänomistajia kohtaan on = 0.
Sen tiedän, että nykysysteemillä homma ei toimi ja siksi kaikki uudet ajatukset, jotka lisäävät metsästystä, ovat tervetulleita. Olen heti valmis vuokraamaan metsät kenelle tahansa, kunhan metsästetään riittävästi ja vahinkoeläinkanta (hirvet, peurat kauriit) pysyy kurissa. Vieraslajit tulisi hävittää kokonaan.
Jos metsästys Vaiska näin lisääntyy ja metsänomistaja saa siitä vielä korvausta, niin kuinka voisin olla sitä vastaan.
Sen itsekkäämpää, metsänomistajan oikeuksista piittaamatonta porukkaa en tiedä, kuin mitä tämä järjestelmä tuottaa.
Lapin metsistä vielä sen verran, että siellä oman kokemukseni mukaan kasvujen vaihtelut ovat todella suuria. Omistan jopa Rovaniemellä huomattavasti parempikasvuista metsää kuin kuivalla kankaalla Etelä-Pohjanmaalla, ruman 500 km etelämpänä. Ensiharvennus tehtiin ko. kohteessa rapiat kymmenen vuotta sitten 30-vuotiaaseen metsään ja toinen harvennus on odottamassa jo muutaman vuoden päästä.
MITÄ MITÄ, Timpasta tuli jatkuvan kasvatuksen harrastaja. Siemenpuuhakkuun ja jatkuvan kasvatuksen vällillähän on vain hyvin pieni nyanssiero eli miten kukin haluaa asian määritellä.
Kirjoitin poijaat, että KUVITELLAAN! Riittävän karkean esimerkin vuoksi. Noh, poijaat tarttui kuin koira kalikkaan.
Lapissa muuten Visa on usein metsät kakkosnelosia, ellei joku älykääpiö ole ehtinyt niitä mennä alaharventamaan. Neloset ovat usein jo hyvinkin satavuotiaita. Parempi myydä uudistushakkuuna, siemenpuuhakkuuna paremmalla hinnalla kuin yläharvennuksena harvennuksen hinnalla. Sama hakuu, mutta nimi ja hinta on eri. Jää vain kakkosista vähän tiheämpi siemenpuusto, jotka saa ruman kymmenen vuoden päästä kaataa tukkisadon ja uusi metsä jo kasvamassa.
En saisi kiusata teitä enempää. Tässä koneen ääressä istuessa pääsi ryöstäytymään.
Kuvitellaan Timppa.
Jos minulla on Lapissa 150-vuotias männikkö, jossa puuta nyt vaikka 250 m3/ha. Saisin siitä 1500 euroa enemmän avohakkaamalla sen kuin vastaavasta puumäärästä harventamalla. Avohakkaisin puuston ja laittaisin sitten tämän 1500 euroa uudistamiseen. Tällöin sinun ajatuksen mukaan minun ei tarvitsisi laskea korkoa tälle uudistamisinvestoinnille. Muutama vuosi sitten kuivahkon kankaan uudistamisikä oli siellä vielä tuota suuruusluokkaa.
Rohkenenko väittää, että sijoittamalla tämä 1500 euroa esim. UPM:n osakkeisiin on samanriskinen sijoitus, kun tuo Lapin metsän uudistamisinvestointi, ja että UPM:n tuotto on ymmärtääkseni varovastikin arvioiden 4%. Neljän prosentin tuotolla pääoma kasvaa 360-kertaiseksi 150 vuoden aikana eli ruma puoli milliä pitäisi kilahtaa tilille tuona aikana metsän uudistamisinvestoinnista.
Takaako sinusta tuollainen ajattelu todella järkevän taloudellisen toiminnan?
Rohkenen väittää, että tuon metsän kanssa on huomattavasti järkevämpiä taloudellisia tapoja toimia ja saada monikertainen taloudellinen hyöty.
Pitää ymmärtää mitä tuosta sinun ajattelutavastasi voi päätellä ja mitä siitä EI voi päätellä.
Emme ole kiinnostuneita menneisyydestä, vaan siitä, mitä meidän tästä hetkestä eteenpäin kannattaisi metsän kanssa tehdä. Sitä sillä NNA:lla yritetään etsiä. Metsä voi olla mikä tahansa, missä kehitysvaiheessa tahansa, eikä joku ”normaalimetsä”. En ymmärrä sitä paniikkia mikä mesäalaa vaivaa. Pyörä olisi saatava keksittyä keinolla millä hyvänsä uudestaan.
Taloustiede: ”Kannattavuustarkastelun periaate on verrata taloudellisia tuloksia ja hyötyjä niiden vaatimiin uhrauksiin.”
Onko Puukilla jotakin parempaa tietoa taloudesta, kuin metsäekonomian professorilla? Minä en ainakaan kykene näkemän vaihtoehtoja tulojen ja menojen erotukselle, mitä NNA tarkoittaa. Etsitään ratkaisua ja perusteita sille, mitä meidän kannattaisi metsällemme tehdä tästä hetkestä eteenpäin.
Ei se, eikä kenenkään muunkaan metsänhoito, oli se sitten mitä tahansa, mutta se lapsellinen räyhääminen esim jatkuvasta kasvatuksesta, kannattavuudesta, luonnonsuojelusta jne. kirjoitettaessa. Kaikkea ammutaan sumeilematta täydeltä laidalta, ellei se vastaa maksimaalisen kestävän puuntuotoksen ihannetta, maksoi se sitten mitä tahansa.
