Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jos meillä on kaksi toisistaan poikkeavaa metsänhoitotapaa, niin vertaaminen on AJ vaikeaa, jos toisesta ei ole riittävästi tutkittua tietoa -kummasta hyvänsä.
Pukkalalla on paljon hyvää ajattelua, joka on erittäin tervetullutta kaavamaisen ajattelun vastapainoksi. Vapaa tyyli, jossa jokainen kohta käsitellään pienimittakaavaisesti kyseiselle kohdalle taloudellisesti järkevällä tavalla. Ei välttämättä tarvita mitään kuvioajettelua, jolla tieten tahtoen pirstotaan enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti metsä. Pieniin kuvioihin pirstottu metsä on vain ongelmallinen hoitaa. Pienialainen vaihtelu ei ole ongelma. Toinen merkittävä hänen korostama seikka on se, että jätetään kasvamaan suhteelliselta arvokasvultaan parhaat puut, joka on tietysti talouden näkökulmasta hyvin oleellista. Ei ole mitään järkeä järjestelmällisesti kaataa euron kuiturunkoja, joiden suhteellinen arvokasvu on arvosiirtymän vuoksi huomattava.
Puulajit ovat hyvin erilaisia, joka on oma ongelmansa. Mänty valopuuna vaatii selvää aukotusta uudistuakseen, joka johtaa enemmän jaksolliseen kasvatukseen jne.
Minusta oleellisen tärkeää on, että metsänomistaja ymmärtää, mitkä tekijät tulokseen vaikuttavat – negatiiviset ja positiiviset. Kaikki sellainen tieto on hyvin tervetullutta, tuli se sitten mistä suunnasta tahansa. Kinastelussa ei ole pienintäkään järkeä silloin, jos toinen esim. kiistää koron merkityksen. Silloin keskustelijat ottavat kantaa aivan eri lähtökohdista, eivätkä näkemykset voi mitenkään kohdata toisiaan. Jos korko ymmärretään, niin mitä korkoa tulisi käyttää? Toinen maksaa pikavippikorkoa ja toinen säästää sukanvarteen, josta sen syö inflaatio – mitä korkoa siis olisi sovellettava ko. metsänomistajan talouden näkökulmasta? Erisuuruinen korko johtaa aivan erilaisiin ratkaisuihin. Pikavippikorkoa maksavan kannatta kaataa puut hyvin eri kokoluokassa kuin sukanvarteen jäästäjän jne. Toinen huomattava seikka kinasteluun on se, että olosuhteet ovat tavattoman erilaisia. Kaavamaisessa ajattelussa ei siksi ole perusteita ja kinastelukin sillä perusteella on mieltä vailla.
Aloittajan pohdintaan vielä.
Kun istutta puuntaimen kaikkine kuluineen eurolla, kasvatta sitä 30 vuotta käyttäen hoitoon vielä toisen euron ja saa siitä hakattaessa sitten euron, niin ei kuulosta kannattavalta. Jos sitten kasvatta tätä euron puuta edelleen seuraavat 30 vuotta, niin siitä saakin jo 30 euroa eli tuotto lisääntyy 30-kertaiseksi.
Mikä on tarinan opetus?
Yritä metsänhoidossasi kaikin keinoin vältää näiden tappiolla tuotettujen euron puiden kaatamista
Toisin sanoen näiden euron puustojen ostaminen saattaa olla hyvinkin kannttavaa nykyhinnoinkin. Vielä jos yläharventamalla voidaan huomattavasti pienentää sitoutuvaa investointia pienellä verokannalla, niin hyvä.
Teoreettisesti ajateltuna korko on hinnanmuodostuksessa ratkaisevassa asemassa. Kun lukee käsityksiä täällä, niin hyvin ymmärtää suuretkin erilaiset käsitykset metsän hinnoittelussa. Yleisesti on täällä myös havaittavissa, että investoitaessa metsän hoitoon, korko nähdään aivan eri tavalla kuin investoitaessa metsän ostoon. Hoitoon ollaan valmiit investoimaan hyvinkin pienellä korolla, melkeimpä jopa negatiivisella. Uuden metsän ostamista samalla korolla pidetään puolestaan jo aivan liian kalliina.
Itse ajattelen mieluummin päinvastoin. Ostan mieluummin pienemmällä korkovaatimuksella uutta metsää, kuin investoin metsänhoitoon.
Kun pinta-alavero päättyi 2005, niin oletus tietysti oli, että runsaasti hakkuumahdollisuuksia sisältävien metsien hinta olisi pitänyt pudota, koska hakkuut menivät verolle – näin ei tapahtunut. Vero on kuitenkin huomattava tekijä tulonmuodostuksessa, joka ilman muuta on otettava huomioon. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, verotuksen muutoksen seurauksena toinen maksoi tulosta 100 % veroa ja toiselle prosentti saattoi olla jopa negatiivinen.
Metsävähennyksen muutos kaikkia tiloja koskevaksi, vaikuttaa myös omalla tavallaan. Toisaalta se vaikeuttaa myyntiä lähipiirin ulkopuolelle ja toisaalta lisää ostohalukkuutta metsävähennyksen saamiseksi jo omistettavien metsien hakkuisiin.
Poikkeuksellinen rahan hinta on kuitenkin ilmeisesti merkittävin tekijä hintojen kohoamiselle.
Myös lainsäädännön vapautuminen on parantanut useissa tapauksissa kannattavuuden edellytyksiä ja nostanut metsän hintaa.
Oma lukunsa on tietysti rahastot, joiden hintoja nostava vaikutus on myös ilmeinen – löysä raha on saatava sijoitettua metsään.
Esim. 90-luvun laman aikana metsän hinta ei läheskään seurannut puun hintakehitystä. Puun reaalihintojen muutokset ovat yllättävänkin vähän vaikuttaneet metsän hintaan.
Vastaus aloittajan kysymykseen on kyllä. Edellyttää korkotason pysymistä seuraavat 50 vuotta nykytasolla. 3 % reaalituottoa ei ole huono.
Oma käsitykseni on, että se, mitä nettona viimeisen viivan alle jää eri metsänomistajille, on huomattavan suuria eroja.
Tauno Matomäki 80 v, itse asiassa kuultuna, jossa hän kertoo jo nuorena kovana lukijana pyrkineensä kirjoista muodostamaan jonkinlaista maailamankuvaa, mistä tässä ihmisenä olemisessa on kysymys. Hän siinä kertoo, että se homma jatkuu edelleen. (Todellinen Suurmies)
Sitä tässä pyritään muodostamaan, eikä valmista näytä tulevan, kovasta yrittämisestä huolimatta. Tällainen on ihmisen osa täällä piiahtaessa.
Saama koskee metsätaloutta ja elämää yleesäkin. Mitä enemmän on jotakin vajavaista tietoa ja kokemustakin karttunut, sen vähemmän on enää varma yhtään mistään. Voin pohtia erilaisia näkökohtia, mutta mistään lopullisesta totuudesta metsänhoidossa minulla ainakaan ei ole pienintäkään käsitystä.
Metsänhoito on huumeeseen verrattava koukuttaja. Tuo ja tuo pitää laittaa kuntoon ja siitä nautinto on kuin paratiisissa. Illalla lämmin sauna ja makea yöuni. Siinä mielentilassa eurot ja korot menettävät täysin merkityksensä.
Kun sitten kävelen toiselle täysin hoitamattomalle kuviolle ja istun hetken hiljaa, tunnen ja ajattelen. Jos olisin metsän eläin, niin tässä luonnon suojaisassa syleilyssä olisin kotonani.
Ja toisaalta, kun eurot ja korotkin ovat tätä todellisuutta. Kuka meistä tekisi talletuksen 30-vuoden päähän, jos luvattaisiin, että todennäköisesti saat siitä 30-vuoden päästä puolet takaisin. Siitäkin huolimatta, että 30-vuoden kuluttua luvattaisiin sitten huippukorkoa, kunhan siihen saakka jaksat pitkämielisesti odottaa. On jäänyt elävästi mieleen, kun aikanaan ensimmäisiä aukkoja istuuttelin ja naapurin vanha isäntä tuli katsomaan todeten, että et sä näistä enää tukkia kaada.
”Kauas pilvet karkaa.”
Kannattaa, ei kanntata, kannattaa …
Joka lähtöön on käsityksiä ja asemallakin on vielä odottamassa laumoittain porukkaa.
Meille on kymmeniä vuosia opetettu, että puuntuotoksen määrä on kannattavuuden synonyymi ja aika hyvin näkyy menneen perille.
Pieni, toki harvalukuinen joukko on kuitenkin alkanut pohtia, sisältyykö ongelmaan sittenkin joku ekonominenkin pointti. Eli jos on kaksi pankkitilä, josta toiselle maksetaan korkoa 0,5% ja toiselle 5%, niin olisiko perusteltua sittenkin pitää varojaan mieluummin tuolla viiden prosentin tilillä? Valtaosalle porukasta tällaisen oivaltaminen on aivan liian vaikeaa, eli mitähän tuokin mukamas tarkoittaa?
Jesse repii pelipaitansa riemusta, kun on istuttanut puun metsään eurolla, hoitanut sitä kolmekymentä vuotta ja uhrannut hoitoon vähintään toisen euron. Muuhun käsitykseen noista kaikista ”jäniksenpauloista” ja letukalla joka kränän paimennuksesta ei voi tulla. Nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen tästä kahden euron puusta saa euron.
Mehtäukko puolestaan on lisännyt pinta-alansa 6-kertaiseksi ja metsät ovat puuta pullollaan ja näin varmemmaksi vakuudeksi perustelee metsätaloutensa kannattavutta, eli mitään muuta ekonomiaa ja laskentaa ei tarvita. Metsät ostetaan markinahintaan ja sillä siisti, ei siinä mitään laskentaa tarvita. Minäkin olen läheltä seurannut erästä, joka on lisännyt pinta-alaa ei vain 6-kertaiseksi vaan 60-kertaiseksi, eikä sekään kerro tasan mitään aiheesta.
Toisille homma on kannttavaa, kun kerran tulot on suuremmat kuin menot. Eli homma on ilmiselvästi kannttavaa, jos euron panoksella saa millä hyvänsä aikavälillä enenmmän kuin tuon euron. Olkoon aikaero sitten vaikka puolivuosisataa.
”Metsän poka tahdon olla, sankar jylhän kuusiston … ja maailma unholaan jääköön.” Toivotaan, ettei lahoa käsiin.
Kiistaa käydään metsänhoitotavasta, tästä hetkestä kauas, kauas tulevaisuuteen – turhaa! Metsän omistusaika lienee n. 30 vuotta eli jo yhteenkin kiertoaikaan menee pari kolme sukupolvea. Päätöksiä joudutaan kuitenkin tekemään ajassa, kulloisellakin hetkellä käsittämämme tiedon varassa, emmekä voi mitenkään tietää tulevaisuutta ja esim. uusien omistajien tahtotilaa monien sukupolvien päähän. Myöhemmin, kun uutta tietoa tulee, päätöksemmen voi esim. taloudellisesti osoittautua oikeaksi tai vääräksi.
Rane on ollut kovin kiinnostunut NNA-laskennasta ja olet sitä usein minultakin innokkaasti penännyt. Ymmärrän toki asian kohdaltasi, kun ymmärtääkseni vaikutat Suomineidon navan yläpuolella, jossa NNA helposti paljastaa karun todellisuuden kannattamattomista menettelytavoista. Tässä sinulle aiheesta kuunneltavaa, kun se sinua kovin kiinostaa. Minullekin sattui vasta hiljattain silmään, AJ:n kommentista.
Kuuntele useampaan kertaan, jos ei kerralla avudu. Se antaa sinulle vastauksia (no jaa, jota toki rohkenen hieman epäillä) minullekin männikön kasvattajana usein esittämiisi kysymyksiin.
Timpan ei kannata kuunnella. Pahoitat vain suotta mielesi ja esität yksinkertaisine mielipiteinesi varmoja vastauksia moniulotteisiin ogelmiin. Sama koskee mehtäukkoa, jolle maailama on pysähtynyt, kaikki on jo tutkittu ja tiedetään.
Kuten esityksessä todetaan, jyrkät kannanotot ja varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä!
Ilman tällaista tutkimusta, metsätalous olisi edelleen samoissa vanhoissa lähtökuopussa. Metsän kasvatustieteilijöiden asenne on ollut surullinen. Jos ja kun metsätalous on ennen muuta taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava talouden lainalaisuuksia. Pitäisi keskittyä ekologiaan, josta ekonomia voidaan selvittää, eikä yrittää keksiä ekologian päälle väen väkisin jotakin sinne tänne harhailevaa omaa ekonomiaa.
Tapahtunut monopolien ja monopolisäännösten murtaminen metsäsektorilla on myönteinen asia. Se on kehityksen edellytys. Samanlainen purkaminen pitää tapahtua myös metsästysmonopoleissa. Suorittavalle vastuu tarkoittaa vastuuta mahdollisimman suuren vahinkoeläinkannan ylläpitämistä. Pinta-alarajoitukset tulisi purkaa. Esim. vahinkoeläinten, kauriin ja peuran metsästykseen tarvitaan hehtaari.
Jos joku perustaa esim. metsästysmatkailuun perustuvan yrityksen. Suhtaudun siihen myönteisesti ja teen mielelläni yhteistyötä. Molemmat voittavat. Vastuutkin on paljon helpompi hoitaa, kuin jonkun monopolin kanssa, kun molemmat kunnioittavat toisiaan, koska se on toiminnan perusedellytys.
Suorittavan kaltaisten kunnioitus metsänomistajia kohtaan on = 0.
Sen tiedän, että nykysysteemillä homma ei toimi ja siksi kaikki uudet ajatukset, jotka lisäävät metsästystä, ovat tervetulleita. Olen heti valmis vuokraamaan metsät kenelle tahansa, kunhan metsästetään riittävästi ja vahinkoeläinkanta (hirvet, peurat kauriit) pysyy kurissa. Vieraslajit tulisi hävittää kokonaan.
Jos metsästys Vaiska näin lisääntyy ja metsänomistaja saa siitä vielä korvausta, niin kuinka voisin olla sitä vastaan.
Sen itsekkäämpää, metsänomistajan oikeuksista piittaamatonta porukkaa en tiedä, kuin mitä tämä järjestelmä tuottaa.
Lapin metsistä vielä sen verran, että siellä oman kokemukseni mukaan kasvujen vaihtelut ovat todella suuria. Omistan jopa Rovaniemellä huomattavasti parempikasvuista metsää kuin kuivalla kankaalla Etelä-Pohjanmaalla, ruman 500 km etelämpänä. Ensiharvennus tehtiin ko. kohteessa rapiat kymmenen vuotta sitten 30-vuotiaaseen metsään ja toinen harvennus on odottamassa jo muutaman vuoden päästä.
MITÄ MITÄ, Timpasta tuli jatkuvan kasvatuksen harrastaja. Siemenpuuhakkuun ja jatkuvan kasvatuksen vällillähän on vain hyvin pieni nyanssiero eli miten kukin haluaa asian määritellä.
Kirjoitin poijaat, että KUVITELLAAN! Riittävän karkean esimerkin vuoksi. Noh, poijaat tarttui kuin koira kalikkaan.
Lapissa muuten Visa on usein metsät kakkosnelosia, ellei joku älykääpiö ole ehtinyt niitä mennä alaharventamaan. Neloset ovat usein jo hyvinkin satavuotiaita. Parempi myydä uudistushakkuuna, siemenpuuhakkuuna paremmalla hinnalla kuin yläharvennuksena harvennuksen hinnalla. Sama hakuu, mutta nimi ja hinta on eri. Jää vain kakkosista vähän tiheämpi siemenpuusto, jotka saa ruman kymmenen vuoden päästä kaataa tukkisadon ja uusi metsä jo kasvamassa.
En saisi kiusata teitä enempää. Tässä koneen ääressä istuessa pääsi ryöstäytymään.