Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Hieskoivu on yhtä hyvä euron puu kuin mäny ja kuusikin. Ilman hirviä voisi männikössä olla joskus jopa parempi laaduttaja.
En ole millään muotoa AJ jatkuvan kasvatuksen puolesta puhuja. Edellä yritin sanoa, että sinäkin olet ottanut vaihtoehtoiset tuotot huomioon myymällä metsää pohjineen, vaikka kaikki edellytykset hyvään tuottoon kaiketi oli kunnossa. Lainan korko on ollut pieni, vakuudet ovat olleet kunnossaa jne. Aivan sama taloudellinen lainalaisuus koskee myös metsänhoitoa, hakkuuta jne. Se on se villakoiran ydin, mihin olen ottanut kantaa. Puunuotoksen suhteen näkemyserot ovat markinaalisia.
AJ edellä: ”Jos pitää metsästä saatavaa tuottoa liian huonona, niin ehkä rahat voi sitten sijoittaa muualle.”
Ei millään pahalla AJ. Olet saanut runsaasti opetusta metsäalasta. Olet eittämättä aiheesta intoa piukassa ja haluat neuvoa metsänomistajia, kuinka pitää toimia. Kuten asian ilmaisit, ME Puuki, Timppa, mehtäukko jne. omaamme parhaan tiedon aiheesta. Kuitenkaan et ole ”pystynyt” perintömetsiäsikään pitämään eli tuotto on ollut liian huono, kuten asian edellä ilmaiset – ja vielä tuolla alueella?!
Ei mehtäukko pidä lukea, kuin piru raamattua.
Olet Puuki aivan väärällä paikalla. Sinun pitäisi siirtyä metsäekonomian professoriksi, esiintyä omalla nimellä, eikä puskista huudella ja syrjäyttää vääräoppiset.
Jos yrität tehdä heinittyneestä hieskoivuvesakosta mallikelpoisen havupuutaimikon, niin ei Gla ole pienintäkään epäillystä siitä, että se on helvetin työn takana. Palkkaväellä tehtynä taloudellisesti tietysti täysin älytön puuha. Vaikka täystiheisiin taimikoihin tietysti pyritään, niin pitää kuitenkin ymmärtää, että taimikkona harvalta vaikuttavassa havupuustossa loppukasvatuksessa puita on kuitenkin ihan riittävästi ja kun niistä ensiharvennuspuista saa vain sen euron. Omalla kohdallani päällimmäinen ongelma on kaiken aikaa ollut, millä ihmeellä saisi mukavasti poistettua älyttömästi lisääntyneen puiden liian suuren lukumäärän.
Jos täällä keskusteltaisiin puuntuotoksesta, niin keskustelu olisi varsin sopuisaa ja yksituumaista. Jos puuntuotokseen pyritään se tarkoittanee yleensä avohakuuta ja tehokasta metsänviljelyä, alaharvennuksia, ojituksia, lannoituksia, oikeaaikaisia taimikonhoitoja ja harvennuksia jne.
Mutta jos aletaan keskustelemaan taloudellisesta kannattavuudesta ja taloustieteistä, niin ollankin jo heikoilla jäillä ja perusteltu näkemys voi ollakin melkein mikä tahansa.
Keskustelu on tällaista, kun toinen inttää aidasta ja toinen aidan seipäistä. Väitellään, eikä asiat enää milllään tasolla voikaan kohdata toisiaan.
Ihanko totta Aj. ”Jos pitää metsästä saatavaa tuottoa liian huonona, niin ehkä rahat voi sitten sijoittaa muualle.” Tuoko on tutkijan vastaus ongelmaan?
Uskomatonta AJ. Taloudellisesti metsää kannatta hoitaa tietysti siten, että ottaa vaihtoehtoiset tuotot huomioon. Katsotko AJ, että pikavippikorkoja maksavan kannattaa pitää prosentin kasvavaa metsää pystyssä. Sama koskee tietysti kaikkea metsänhoidossa. Metsää on hoidettava vanhojen kaavojen mukaan, vaikka se olisi taloudellisessa mielessä päin … Kelaa nyt vähän!
Se oli todellisuutta vanhan metsälain aikana, kun vaihtoehtoisia tuottoja ei voinut ottaa huomioon. En tietenkään mitään menetelmien eroa tarkoita. Mistä ihmeestä minä sellaista voisin väittää.
En minä ole Gla lukenut noita kaikkia sinun esittämiäsi tutkijoiden kummallisuuksia, joita sinä kaivelet ja väität sen perusteella kaiken muukin olevan harhaanjohtavaa. Jos sinulla on noin vakuuttava käsitys omasta ymmärryksestäsi, niin olet aivan väärällä paikalla.
Tahvonen on taloustieteilijä ja jos olet Gla vaivautunut kuuntelemaan edellä esitetyn linkin hänen esityksestään, jossa hän hyvin seikkaperäisesti kertoo ryhmänsä tutkimuksesta ja siitä mihin se perustuu – myös tutkimukseen liittyvistä ongelmista. En minä voi asiaa sinulle tietenkään enempää mitenkään valaista. Hän mm. juuri päinvastoin, mitä Puuki edellä esittää, että taloustieteen näkökulmasta kannattavuutta ei voi laskea lukuisilla eri tavoilla. Periaatteet ovat Tahvosella vakuuttavia. Jos ekologiset mallit ovat vajavaisia, niin niihin on panostettava. Pukkalan esityksessä on eittämättä paljon erinomaista, järkeenkäypää asiaa, jonka kannatta otta huomioon kasvatti metsää sitten jatkuvasti tai jaksollisesti. Kaikkeen kuitenkin saa ja pitääkin suhtautua kriittisesti. Kuten edellä kirjoitin, pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää, eli asiat pitää käydä omassakin päässä.
Kuten edellä kirjoitin, kaikki kulminoituu siihen, otetaanko vaihtoehtoiset tuotot huomioon vai eikö oteta. Olen todella hyvilläni siitä, että metsälain uudistamisen myötä se on nyt sallittua, joka omallakin kohdalla merkitsee taloudellisesti erittäin paljon. On tavattoman suuri ero saako seuraavat kolmekymmentä vuotta pääomalle posentin vai kuuden prosentin tuoton. Ero on viistoistakertainen jne. Kuten edellä kirjoitin, niin koron eli vaihtoehtoisen tuoton ollessa korkea, vaihtoehtoja on vain yksi – luontaiset menetelmät. Kutsutaan sitä nyt millä nimellä tahansa. Eikä meidän tarvitse tietää tuomiopäivään saakka millä menetelmällä jatkossa toimitaan. Edes sitä ei tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei.
Ketkä me AJ?
Nopea uudistamisen edut avohakkuun jälkeen ovat päivänselviä.
Pidän Gla arveluttavana yliopistojen huippututkijoiden vetämistä puskista kölin alta peruskoulun oppimäärän perusteella. Silti rohkenen näin arvella, vaikka en ole peruskoulua käynytkään.
Mehtäukko perustaa näkemyksensä aivan oikein aiemmin tutkittuun tietoon. Tutkimuksen lähtökohta vain on aiemmin ollut puuntuotos, eikä kannattavuus. Valtavasti on tutkittu puuntuotosta runkolukujen funktiona jne. Kuten Tahvonenkin toteaa: ”Me saamme kyllä tuloksen, että puuntuotos on korkeampi jaksollisessa kasvatuksessa. Pukkala on senkin suhteen kriittisempi, jaksollisessa pitkän tuottamattioman vaiheen johdosta. Jos katsoo koron olevan nolla, kuten Timppa asian ymmärtää, niin siinä tapauksessa puuntuotos onkin aivan perustellusti kannattavuuden synonyymi – mutta ei positiivisilla koroilla. Alaharvennuskin on toki kiistatta palvellut puuntuotosta ja kannattavuuttakin, jos korko on nolla. Jos taas korko (vastaavalla riskillä muualat saatava tuotto) on korkea, jatkuvan kasvatuksen taloudellinen paremmuus on siitä vääjäämätön seuraus.
Koko ristiiriita kulminoituu siihen, otetaanko muualata vastaavalla riskillä saatava tuotto huomioon vaiko ei. Eli jos katsotaan tuottoa pääomalle saatavan ainoastaan metsästä, niin siitä seuraa pyrkimys puutuotoksen maksimointiin ja tämä on ollut aiempien lakienkin lähtökohta.
Olen moneen kertaan pohtinut mistä kumpuaa kaikki se vähänkin jatkuvaan kasvatukseen viittaavan jyrkkä vastustus. Rane tuolla edellä kerookin yhden syyn. Eli pelon siitä, että avokakkuut kielletään, joka olisi eittämättä yhtä huono asia kuin aikanaan jatkuvan kasvatuksen kieltäminen.
Olin joskus parikymppisenä itsekin, nuorena ja kokemattomana, työssä neuvontatehtävässä. (ei metsäalalla) Muistan aina isäni kommentin: ”Neuvojia pitää kyllä kuunnella, mutta neuvoista pitää osata ottaa se hyvä ja oikea ja loput jättää.” Kun ajattelen omaa tarinaani metsissä, niin kuinka erinomainen nuo neuvo on ollutkaan.
Niinkuin suuresti kunnioittamani Tauno Matomaki itse asiassa kuuluna jaksossa toteaa, että asiat pitää käydä omassakin päässä.
Oikein komeita kuvia Gla. Jos sinulla on noin komeassa kunnossa kaikki metsät, niin nostan sinulle korkealle hattuani. Minä omistan paremmin laiskan miehen metsiä. (männiköt on niitä)
Ymmärsit varmaan kvitteluni tarkoituksen, vaikka se ei ainakaan vielä olekaan reaalimaailmasta. Kun tällainen kuvittelemeni kone laitettaisiin sitten optimoimaan taloudellista tulosta, niin siihen tarvittaisiin melkeimpä kvanttitietokone ja valtava määrä tutkittua tietoa, mihin laskenta perustuisi. Toisin sanoen ei ole kyse mistään yksinkertaisesta ongelmasta, jonka voi ohittaa olan kohautuksella. Jo koron muuttaminen muutamalla prosenntiyksiköllä muuttaa kaiken päälaelleen jne.
Esim. hakkuupäätöksiä joudutaan kuitenkin aina tekemään sillä hetkellä olemassa olevan tiedon varassa, kun emme tunne tulevaisuutta. Seuraava hakkuu tehdään taas sen tiedon varassa, minkä silloin tiedämme. Siksi on kyseenalaista pohtia menetelmiä kauas tulevaisuuteen kiertoaikojen päähän.
Saattaa olla, että olen tullut vanhaksi ja epäluuloiseksi, mutta koen metsätalouden olevan ennen kokemattomassa murroksessa, jossa tulevaisuuden ennakoiminen on todella haasteellista monestakin syystä. Se tarkoittaa, että suhtaudun entistäki kriittisemmin investointeihin kauas tulevaisuuteen. Laajat suojelupuheet lyö metsänhoitoa kovalla kädellä korvalle.