Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Sisarusten välinen kateus on melkein poikkeuksetta kova. Ei mitään väliä, vaikka ventovieras ostaja voittaa, kunhan vain kukaan samasta reijästä maailmaan putkahtanut ei pääse hyötymään. Tätä monesti päiviteltiin metsätiloja ostettaessa. Ongelmia yleensä aiheutuu myös siitä, jos ja kun jakajat ovat kovin erilaisilla älynlahjoilla varustettuja. Vähälahjainen kokee aina häviävänsä, vaikka saisi muita enemmän, koska ei kykene luottamaan omiin kykyihinsä. Jaot aina niin pian kuin mahdollista. Asiat poikkeuksetta vain mutkistuu pitkittyessään.
Ihmisten välisissä kanssakäymisissä on paljon asioita, jossa molemmat voittaisivat, kun voisivat luottaa toisiinsa. Luottamus on valtava voimavara, mutta yleensä sen voi menettää vain kerran.
Oleellista isoa puuta kaadettaessa on, että ei sahaa saranaa poikki, jolloin puu voi kaatua aivan väärään suuntaan. Kaatokoloa tehtäessä ensin sahtaan viisto osa ylhäältä alaspäin n. 60 asteen kulmassa ja sen jälkeen vaakasuora osuus. Viiston osuuden sahausraosta silloin näkee, ettei sahaa kaatokoloon piilosahausta, vaan juuri vain viistoon sahaukseen saakka. Tämän jälkeen puuta sahataan poikki koosta riippuen vähän eri tekniikoilla. Sahausrakoon joku, esim vänkä, ettei saha jää jumiin ja puu kallistu ”kannolle”. Oleellista on, ettei sahaa saranaa poikki tai liian ohueksi, jolloin ollaan hallitsemattomassa ja isojen puiden kanssa vaarallisessa tilanteessa. Oikein toimittuna puu kaatuu juuri sinne, mihin se on ”natsattukin”. Tarkoissa paikoissa kaatokolon suuntaaminen pitää tehdä tarkasti, niin ei tule ongelmia.
Hyvä, että Jätkä alan huippuammattilaisena antaa erinomaisia ohjeita noviiseille.
Jos AJ olet äänestänyt vihreitä, niin olet tukenut V. Niinistön ajamaa metsäpolitiikkaa.
Vihreät ajaa puolueen enemmistö kannattamaa metsäpolitiikkaa. Onkohan V. Niinistö koskaan käynyt metsässä tai ainakaan tehnyt siellä joskus jotakin, edes käpyjä kerännyt, niinkuin sotamies Honkajoki – epäilen. En voi olla hämmästelemättä sitä, että tällaiset tahot ovat neuvottelemassa jotakin suomalaisesta metsäpolitiikasta. Miten tällainen mandaatti on voinut osua kohdalle.
Kun ajattelen vihreitä, joiden enemmistö on etelän suurten kaupunkien kukkahattutätejä ja heidän arkitodellisuudesta vieraantuneita tyttäriään. Kuinka osuva olikaan Linkolan Pentin aikaan pitämä puhe puolueen kokouksessa. Kun olen taas kuukausikaupalla katsellut etelän kaupunkielämää, niin on suorastaan hätkähdyttävä huomata, kuinka totaalisen vieraantuneita arkitodellisuudesta ja kädettömiä siellä valtaosa ihmisistä on.
Jos todellinen kriisi kohtaa ja sähköt katkaistaan, kun pakkasta on 20 astetta, niin kuukkahattutädeillä ja heidän tyttärillään on todella vitsit vähissä. Tämä sukupolvi on saanut elää niin rauhallisia aikoja, että kriisitietoisuus on unohtunut ja se mihin tämä hyvinvointi täällä kylmässä pohjolassa perustuu.
Maalaisympäristössä sotien aikana liiterissä oli kuivia puita, viljaa laarissa ja joku kattura vielä navetassan niin vuosi pärjättiin vielä mainiosti.
Täällä käydään kovaa polemiikkia vihreästä metsäpolitiikasta.
Vihreät ajaa kansan sille antamalla mandaatilla vihreää politiikkaa. Eikö se ole itsestään selvää.
Sitä sensijaan voi ihmetellä ja arvostella, kuinka muut puolueet antavat heidän tuolla mandaatilla ajaa hallituksesta käsin tuolla intensiteetillä asiaansa. Vallanhimo on pelottava ymmärtämättömissä käsissä. Minkälainen sekasorto tällä porukalla vielä oiken saadaan aikaan. Jaan Visan kanssa kyllä huolen tilanteesta.
Rakkaudesta lajiin, kuten joku asian osuvasti ilmaisi. Hienompaa hommaa kuin oman metsän kasvattaminen omin kätösin ja sen seuraaminen, on vaikea kuvitella. Olo on sairas, kun vuosi on ollut muusta syystä niin kiireinen, että ei ole ehtinyt. Suren tätä kinastelua menetelmistä. En ymmärrä moista kiihkoa ollenkaan. Minusta erinomaista, että nyt on vaihtoehtoja. Menetelmillä on kiistattomat puolensa ja niistä voi väitellä loputtomasti.
Metsän tuotto jää kuitenkin valtaosassa Suomea vaatimattomaksi. Siksi suuri alkuinvestointi ei ole ongelmaton, jos tosiasiat tunnustetaan, niinkuin Paasikivi opasti.
JOS korko on korkea, vaihtoehdot ovat vähissä. Se on investoinnin tavattoman pitkän tuoloutumisajan kiistaton ongelma. Taloudellisessa mielessä investointi on saatava korkoineen takaisin. Ellei, niin mitä taloudellista järkeä? Jos saat UPM:n osakkeista 4% tuottoa (riskin voi jopa ajatella vertailukelpoiseksi), etkä uudistusinvestoinnille sitäkään, niin luontainen menetelmä on parempi vaikka se tuottaisi vain 20% siitä mitä kalliilla uudistamisinvestoinnilla saa. Sen 20% parempi. Kun näin on, on syytä suhtautua varauksella varmoihin vastauksiin.
Hyväksyn täysin jaksollisen kasvatuksen, johon omakin metsätalous on perustunut. Tietysti jo lainkin takia. Satoja hehtaareja olen parturoinut puuttomiksi (varsinainen isämmaanparturi), mutta saanut ne kuitenkin pikkurahalla aikanaan uudistettua. Kalliilla menetelmillä olisin tehnyt konkurssin. Sanoin aikanaa UPM:n ostomiehelle, että pitäiskö meidän edes tuo kohde jättää hakkaamatta aukoksi – mitä ihmisetkin sanoo, kun me kaikki mitä laki sallii parturoidaan. Ostomies totesi ykskantaan, että hakka vain, ei se maine voi enää huonommaksi mennä, mitä se nyt jo on.
Suhteellinen arvokasvu on vuotuinen eurokasvu (a) jaettuna puuston (b) ja maapohjan (c) arvoilla. Eli prosentteina 100 x a/ b+c. Arvosiirtymä puolestaan on, kun kuitupuuta siirtyy tukiksi sen kasvaessa tukkipuuksi, jota usein kuulee kutsuttavan myös arvokasvuksi.
Jokaisen tulisi selvittää itselleen, kuinka puu kasvaa reaalisesti ja suhteellisesti kuutioita ja euroja ajan funktiona.
Metsän esimerkiksi kannttaa taloudellisessa mielessä uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa vastaavalla riskillä muualta saatavan tuoton.
Valtio saa tällä hetkellä luottoa nollakorolla, reaalisesti inflaation olessa 2-3% niin miinuskorolla. Jos valtio hakkaa aukkoja metsään, jonka suhteellinen arvokasvu on vaikka vaatimaton 2%, niin tappiota tulee. Metsän kasvuhan on vielä reaalikasvua oletuksella, että puun reaalihinta säilyy. Eikö se nyt ole selvä, että pääomaa pitää yrittää pitää siellä, missä sen tuotto on korkea. Eihän metsässä olevan pääoman tuottoprosentin maksimoinnilla näin toimita. Vaihtoehtoiset tuotot on vain otettava huomioon.
Eikö tuo karkea esimerkki nyt jo kerro sen, että taloudellisena tavoitteena ei tietenkään ole metsässä olevan pääoman tuottoprosentin maksimointi. Puukin esimerkki on älytön!
On taloudellisessa mielessä älyvapaata, jos ja kun valtion pitää tulouttaa vakiosumma vuosittain metsistään. Se johtaa siihen, että puun hinnan ollessa huonoin, joudutaan hakkaamaan eniten ja puun hinnan ollessa korkeimmillaan hakataan vähiten.
Jos ja kun teillä on mielenkiinto siihen, mitä metsäekonomia on, niin kipin kapin hakemaan metsäekonomian oppikirja ja lukemaan sieltä niinkuin katekismuksesta mitä se on.
…
Olet mehtäukko ymmärtänyt totaalisesti väärin, jos kuvittelet, että kotitietokoneellani on kynnyskasvumallit jne. ja kaikki se valtava muu materiaali mikä tarvitaan laskemiseen ja että joka kuvion käsittelyyn tupsautan laskentatuloksen. Laskemiseen mitä yliopistolla iso purukka vuosia tekee. Voi hyvät hyssykät! Sinä mehtäukko jankkaat, mutta näytät olevan ulkona kuin pyykkinaru siitä mistä keskustellaan.
Kai nyt Puuki jokainen ymmärtää, että tavoitteena ei ole metsässä olevalle pääomalle mahdollisimman suuri prosenttuaalinen tuotto. Sehän johtaisi Jesseilyyn eli kuitupuumetsien hakkaamiseen. Samalla riskillä saatavat vaihtoehtoiset tuotot on vain otettava huomioon ja siitä on seurausta tämä korko.
Suhteellinen arvokasvu ei olisi mikään ylivoimainen puuha laittaa se metsään.fi palveluun näkyviin. Laskentakaava ja arvot tiedetään.
Se siitä.
Kannattaa, ei kannata, kannattaa. Kannattavuus on paljon paljon laajempi kysymys kuin kannttaa tai ei kannata. Mm. olosuhteet, uudistamiskulut ja korko ovat isoja kysymyksiä.
Monesti on kuin politiikassa. Sanoi väärän puolueen mies mitä tahansa, niin se on aivan väärin. Väärin sammutettu, kuten sanonta kuuluu.
Kauneus on Visa katsojan silmässä.
Gla: ”Voitko määritellä usein siteeraamasi ”puuntuotannon maksimoinnin”?” Miten sitä nyt kulloinkin ilmaistaan. Esim. suurin mahdollinen kestävä hakkuumäärä, tai maapohjan kasvupotenttiaalin täysi hyödyntäminen jne.
Hyvä kysymys!
Mitä me metsänhoidolla tavoittelemme? Mitä sinä tavoittelet? Tavoittelemmeko määrän tuottamista vai tavoittelemmeko kannattavuutta. Sehän on Tahvosenkin lausunnon taustalla. Niin metsänomistajan kuin kansantaoudenkin näkökulmasta taloustieteen mukaan pitäisi tavoitella kannattavuutta. Jos määrän tuottaminen alkaa rajoittaa kannattavuutta, niin silloin tavoite ei ole kannttavuus, vaan määrän tuottaminen ja se tarkoittaa eri olosuhteissa hyvin erilaisia asioita.
Sinäkin uuden metsän ostamista pohtiessasi pyrit selvittämään nettonykyarvon – näin olen ymmärtänyt. Jos maapohjan, taimikon arvoja ja odotusarvokertoimia katsotaan Tapion taskukirjasta, niin kyllä pitäisi tietää, millä korolla arvoihin on päädytty. On mieltä vailla, jos Lapissa maapohjan arvoa lakettaessa käytetään eri korkoa kuin Etelä-Suomessa jne. Kuitenkin jostakin minulle käsittämättömästä syystä näet Gla metsänhoitoon investoinnin eri tavalla, vaikka täsmälleen samasta asiasta on taloudellisessa mielessä kyse. Olen ymmärtänyt sinun voimakkaasti korostavan massan tuottamisen tärkeyttä. Aika näyttää, mihin tämä hiilikysymys meitä ajaa metsänhoidossa kannatavuudenkin suhteen.
Tulevaisuutta emme tunne, mutta ei meidän kuitenkaan pidä liioitella nettonykyarvoa laskettaessa kaukana tulevaisuudessa olevaa virhearviota. Mitä kauempana virhearvio on, niin sen pienempihän on myös sen vaikutus nettonykyarvoon. Ei taloustieteissä tunneta mitää muuta parempaakaan tapaa.
Kun minäkin katson esim. metsään.fi palvelusta jonkun kuvion päätehakkuuehdotusta, niin pitäisihän minun tietää, mihin tällainen johtopäätös perustuu. Mikä on johtopäätöksen taustalla (mihin korkonäkemykseen johtopäätös perustuu jne.) vai pitäiskö minun vain sokeasti luottaa. Täytyisihän minun tietää esim. kuvion suhteellinen arvokasvu, että voisin sitä verrata omaan korkonäkemykseen tai -tilanteeseeni. Kannatavuus on metsätaloudessa ongelmallinen kysymys, johon on hankala löytää yhtä vastausta.
Tapion ohjeet ovat aktiivi metsänomistajaaikanani olleet aika moisessa muutoksessa ja hyvin todennäköisesti muutos on ennemmin pysyvä kuin lopullinen totuus. Kun muistaa niitä vääntöjä aiheesta Tapionkin suhteen parikymmentä vuotta sitten, niin muutoksen tausta on ollut raju. On todella haasteellista ennustaa ja varsinkaan tietää, mitä esim. tämä ilmastonmuutos tuo vielä tullessaan.
Kun joku tekee puolestasi johtopäätöksiä, niin oleellista olisi tietää ja nähdä mitä on johtopäätösten taustalla, mitä ymmärsin derHorstinkin edellä tarkoittavan. Esim. Tahvonen edellä olevassa linkissä esitti taloustieteilijänä rajua kritiikkiä puuntuotoksen maksimointipyrkimyksestä. Vapaasti muistettuna: ”Se lisää puunostajien voittoja, vähentää puunmyyjien nettokantorahatuloja ja pienentää kansantalouden ylijäämää.”
Eittämättä on tietenkin hyvä, että suosituksia on ja niitä tehdään. Ei keskimääräisen metsätilan omistajalla ole edellytyksiä, ellei erityistä aktiivisuutta ole, perehtyä kovin syvällisesti aiheeseen. Jonka hyvin ymmärtää, sillä sellaisella metsänomistuksella on aika pieni taloudellinen merkitys keskimääräiseen tulotasoon suhteutettuna.
Osuva on myös Tahvosen kommentti, että ”varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä!” Jos ja kun näin on, on syytä suhtautua avoimin mielin erilaisiin näkökantoihin.