Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
En tiedä kumpi verokanta Visalla oli siirtymäaikana, mutta sehän on silloin hyvä, kun olet tyytyväinen. Oikeudenmukaisuudessa olisi ehkä ollut vähän toivomisen varaa, kun toinen maksoi tulosta 100% veroa ja toinen sai palautusta.
Kiitos linkistä AJ. Kuunneltua tuli ja vähän KeMeRat kanssa samanlaisin ajatuksin ensikuulemalta. Myel oli toki edullinen, vain puolet yrittäjäeläkevakuutuksesta, toki pinta-alaveroaikana sitä ei voinut vähentää verotuksessa, joka tasoitti tilannetta. En nyt oikein mieltänyt tuota metsävähennystäkään.
Olen hakkinut metsäni lähes samana ajankohtana. Aivan ratkaisevan tärkeä ero omaani on lähtötilanteen eri verokanta. Myyntiverolla on jäänyt hyödyntämättä tuon ajan aivan poikkeuksellinen tuloksentekomahdollisuus.
Minulla ei ole AJ pienintäkään kenenkään jaksollisen eikä jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoa vastaan. Ei ole mitään sellaista korkoa, mitä kaikkien tulisi soveltaa ja se on aidostikin meille jokaiselle erilainen. Siksi siihen on hankala ottaa ehotonta kantaa. En tiedä , enkä kykene perustelemaan itselleni ehdotonta totuutta. Käsitykseni on, kuten Tahvonenkin tuolla esityksessään totesi, että me saamme kyllä tuloksen, että jaksollinen kasvatuksen puuntuotos on koerkeampi. Mutta kun puuntuotos ja aito kannattavuus eivät ole synonyymejä. Kannatavuuden teoreettinen perusta on minulle yksiseliteinen, mikään muu ei.
Kaikessa tekemisessä on tietysti positiivista, jos on vahva näkemys siitä mitä on tekemässä. On niin sanotusti asian päällä. Eittämättä Timppa on metsäasiassa. Toiminta on silloin helppoa.
Mettäapinankin näkökannan hyvin ymmärrän. Jos tuollaiseen on resursseja, niin metsän kannaltahan tilanne on erinomainen.
Metsien ostamisessa kannattavuuden selvittäminen oli huomattavasti helpompaa kuin puuston kasvattamisessa. Ostojen hinnoittelussa suurin vaikeus oli se, kuinka hinnoitella nuoret metsät ja taimikot. Puuston kasvattamisessa nämä ongelmat kaatuvat päälle, jos lähtee siitä, että toteutettavat toimet tulee olla kannnattavia. Pitkä aikajänne aiheuttaa ”ratkaisemattoman” ongelman. Jos istutan männyntaimen ja seuraava sukupolvi hakkaa sen kuitupuuna, huomattava tappio on väistämätön. Itse koen, että korkona pitäisi voida käyttää suuruusluokkaa UPM:n osinkotuotto. Jos keinollinen uudistaminen ei valitulla korolla kannata, niin vaihtoehdoksi jää vain luontainen uudistaminen. En kykene perustelemaan itselleni muuta. Näin ollen vastaus siihen, mikä olisi taloudellisin vaihtoehto riippuun oleellisesti ainakin kasvupaikan olosuhteista ja korosta.
Olen Timppa pahoillani, mutta en parhaalla tahdollanikaan kykene perustelemaan itselleni esittämääsi huomattavan monimutkaisen ongelman yksinkertaistamista.
Se on hienoa, että metsänomistajat ovat kiinnostuneita metsistään ja hoitavat niitä kukin tavallaan.
Lain laatijako tästä pitäis vaatia tilille metsiemme ja hyvinvointimme tuhoamisesta? Pitäisi siis kirjoittaa laki niin, että jokaisen on hakattava metsänsä aukoksi aina ajoittain, jos aikoo metsänsä puita hyödyntää. Pallo jalkaan siis huijaamisesta kaikille, jotka väittävät jatkuvan kasvatuksen olevaan varteenotettava vaihtoehto. Yliopistojen metsäekonomian opetus olisi pikaisesti kiellettävä.
Sinähän Timppa esität varmuudella asiasta sellaisia argumentteja, että näinhän pitäisi toimia – vai kuinka?
Miksi esim. sinä Timppa käyt tuollaista kampanjaa jaksollisen metsätalouden ehdottomuudesta. Onko yhteismetsällä sisäisiä paineita asian suhteen, josta syystä se olisi ymmärrettävissä. Seuraava polvi sitten joka tapauksessa hoitaa niinkuin hoitaa.
Mehtäukolle se on paremmin ymmärrettävää, koska se muttaisi hänen toimintaympäristöään.
Miksi tällainen vaihtoehto uudessa laissa sitten sallittiin? Ei se kaiketi vain jonkun päähänpisto ollut. Teollisuus ei sitä varmaankaan ollut etunenässä vaatimassa.
Omalla kohdallani se ei oletettavissa olevana hallinta-aikanani muuta juuri mitään, olin kumpaa mieltä hyvänsä.
Nyt suhteellisen vähäinen osa on siirtynyt tähän suuntaan, eikä muutos mitenkään voikkaan olla nopea. Lähinnä se kaiketi tulee näkymään lähinnä avohakkuiden jonkinasteisena vähenemisenä.
Miksi siitä käydään tallaista vääntöä? Minulle on koko lailla yhdentekevää, kumpaako menetelmää naapurini käyttää. Pitkä avohakuuraja joskus aiheuttaa tuulituhoja ja toisaalta sankka metsä naapurin puolella haittaa varsinkin männyntaimikon kasvua. Ne nyt lähinnä tulee mieleen.
Dementiaako, sitä en tiedä tai muista. Olen kuitenkin kovin pahoillani jesse siitä, kun en parhaalla tahdollanikaan löydä meidän ajatuksenjuoksusta pienintäkään yhteistä nimittäjää.
Kun istuttaa puuntaimen ja vaalii sitä kuin silmäteräänsä kuluineen, paimentaen hirvet jne. 30 vuotta ja saa siitä kuituna hakkaamala euron (tai oikeastaan lapset saa perintöverot maksettuaan) niin mihinkähän kohtaan se tuotto kuuluisi yhtälöön sijoittaa? Mehtäukko toki sanoo, että pitää olla kaksi puuta vai oliko se tuhat puuta. Minun huono muistini on sanovinaan, että näin ongelma vain kaksinkertaistuu tai tuhatkertaistuu. Leikitään, että minä en vain muista kuinka se menee. Näin kaikilla on parempi mieli, kuten mainoksessakin sanotaan.
Sinä saivartelet Gla.
”Kukaan ei ole pakottanut tuottamaan metsäteollisuudelle raaka-ainetta.”
Metsälaki on uudistettu ja käytännötkin muuttuvat aikanaan. Kuinka, aika näyttää.
Osaan Gla kasvatta sen tukkipuun hakkaamatta sitä puuta kuitupuuna. Kyllä me näin voimme saivarrella toistemme kirjoitusta, mutta mitä iloa siitä on?
Nyt mää vasta hämmästynyt olen.
En viitsi tuollaiseen kommentoida, kun en käsityksesi mukaan ollenkaan tunne asiaa.
