Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsäkupasalla on omituinen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Mulle kaikki edut ja sulle kulut! Millä ihmeen perusteella metsätalousyrittäjän pitää maksaa kymmenkertainen perintövero maatalousyrittäjään verrattuna – samanlaisesta omaisuudesta. Peltoa perittäköön vaikka ilman perintöveroa, mutta että samanalaisesta metsäomaisuudesta toinen maksaa kymmenkertaisesti – aivan käsittämätöntä.
Metsänomistajien pitäisi vielä tukea tällaista MTK:n touhua. Rahaa kyllä oltaisiin metsänomistajilta vailla, mutta edun ajamisesta ja oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaa. Siinä on sitä ilta- ja aamulypsyäkin.
En millään muotoa vastusta minkäänlaista metsänuudistamista, päinvastoin – en istuttamistakaan. Joissakin olosuhteissa taloudellisestikin aivan perusteltua. On vain hyvä ymmärtää myös mitalin toinen puoli.
Se on totta, että metsän tuotto on reaalituottoa sillä oletuksella, että puun reaalinen hinta säilyy nykyisellään. Mitään riskitöntä metsän tuottokaan ei ole. Uhkat ovat mieluummin lisääntyneet kuin vähentyneet ja kustannukset ovat nousseet aivan eri käyrällä kuin tuotot.
Omalla kohdallani yritän vain tarkastella asiaa avoimin silmin, omien kokemuksien valossa, ilman mitään ennakolta määriteltyjä oppeja tai periaatteita. Oman toimintani kannattavuuteen voin olla ainoastaan tyytyväinen, joka kuitenkin suurimmalta osin johtuu verouudistuksen aivan poikkeuksellisista mahdollisuuksista.
Kukin ajatelkoot kannattavuudesta kuten haluaa AJ. Metsien tuotto lienee Suomesssa prosentista vajaaseen viiteen prosenttiin mm. paikasta ja metsän kehitysvaiheesta riippuen. Ei siis tappiollista. Mutta asia mutkistuu, jos otetaan huomioon investointi vastaavalla riskillä muualle, kuten tietysti talouttaan järkevästi hoitavan pitäisi.
Jos kerrot jollekin nommaalilla järjenjuoksulla varustetulle, metsätaloudesta mitään tietävälle, että investoimalla puuntaimen istutukseen euron, niin saat siitä kahden- kolmenkymmenen vuoden kuluttua ehkä sen sijoittamasi euron takaisin (ellei hirvi ole sitä syönyt), kun vaalit huolella investointiasi tuon ajan. Tietysti vähän vaivaa ja kulujakin muodostuu tuona aikana. Mitä mahtaakaan tämä ”normaalilla järjenjuoksulla” tuumata toimen kannattavuudesta?
Metsänomistajakunta on niin iäkästä, että he ovat 96.7 % todennäköisyydellä jo manan majoilla ennen investoinnin takaisinsaantia. Metsänomistajan ikuisuus kun tiedämmä on 30 vuotta, ei kannata pohtia jatkuvan kasvatuksenkaan tai minkään muunkaan menetelmän ikuisuutta.
Perintöverokin siis tulee jo maksuun ennen investoinnin takaisinsaantia. AJ ajaa vahvasti MHY-MTK asiaa, metsänomistajan edunajajana. Sinä päivänä, kun nämä tahot nostavat esiin esim. sen eriskummallisen epäkohdan, että puhdas metsänomistaja maksaa kymmenkertaisen perintöveron, muutaman hehtaarin peltoa omistajaan verratuna, minäkin saatan edes harkita asiaa edunvalvojasta uudelleen – jos silloinkaan. Omaan turhan paljon, laajalta alueelta, kalliiksi tulleita kokemuksia näistä ”edunvalvojista” – lähinnä oman edun valvojista. Poikkeukset vain vahvistavat säännöt sanotaan.
Elän AJ perintömetsien omistajien kanssa kokonaan erilaisessa maailmassa, jotka eivät oikein kohtaa toisiaan – valitettavasti.
Tutkimuksen tulos ei todellakaan yllätä. Käsityksiä on vaikka minkälaisia.
Kauppa se on joka kannattaa – metsissäkin. Omalla kohdallanikin metsät olisi ilman muuta pääosin jääneet ostamatta ilman verotuksen muutosta ja ennen muuta sen siirtymäaikaa. Poikkeusoloissa on aina uhka ja mahdollisuus.
Suomi on noussut metsistä ja niissä oloissa puuta on lainsäädännöllä pakotettu tuottamaan – kannatti tai ei. Vielä muutama vuosi sitten, vanhan metsälain aikana perustuslakivaliokuntakin oli lausunut, että se on metsänomistajan edun mukaista, vaikka lapsikin näki ettei läheskään aina ainakaan taloudellisen edun mukaista. On sitä meilläkin osattu kansaa vetää kölin alta, eikä vain Venäjällä, jossa se on maan tapa. Ei se ole narri joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Uusi metsälaki sitten vapautti ajattelun ja kannattavuudesta on syntynyt melkoinen kalapaliikki. Vanhat opit on vuosikymmenien pakkopaidan aikana ymmärrettävästi juurtuneet syvälle. Toisaalta uskollaan kukin tulkoot autuaaksi.
Typerää keskustelua ja vastakkainasettelua. Henkilökohtaista parjausta jne. -mitä hyötyä. Kukin hoitaa nuoria metsiään parhaaksi katsomallaan tavalla ja niin on hyvä. Emme tiedä kuinka niitä kolmenkymmenen vuoden kuluttua hoidetaan ja kuka hoitaa.
Minullakin on runsaasti turhankin reheville maille istuttamalla perustettuja nuoria ensiharvennusmänniköitä. En näe mitään järkeä altaraivata niitä puhtaaksi luontaisista kuusentaimista tai hakata jonkun valitun kasvatusperiaatteen vuoksi – älytöntä. Kullakin hetkellä tehdään sellaisia ratkaisuja, mikä parhaalta näyttää, eikä hirttäydytä johonkin periaatteeseen, jonka mukaan tulisi toimia tästä ikuisuuteen.
Näkemykseni perustuu aegolius omistuksiin, josta pohjoisin Kittilässä ja eteläisin Rymättylässä. Tuotot tietysti vaihtelevat mm. lämpösumman ja puuston ikäjakautuman mukaan. Kasvu on huima, kun kuitupuusta saa ensimmäisen tukin. Todellinen sirppihalla tapahtuu, kun kaadat juuri tukille tulossa olevan kuitupuun.
Mehtäukko tuolla aiemmin kertoi aivan oikein, että uudistaminen pitää suoritta heti avohakkuun jälkeen. Jk:ta harjoittavat menevät tämän suhteen vieläkin pidemmälle eli että uudistaminen pitää tehdä jo ennen avohakuuta.
Talousmetsä! Mitä se on?
Puuntuotantoa voi eittämättä lisätä investoimalla puuntuotantoon. Minkälaiset investoinnit sitten ovat kannattavia, onkin jo huomattvan hankala kysymys – johon valitettavasti ei ole yhtä vastausta. Siksi täällä käytävä eipäs juupas keskustelu on mieltä vailla – typerää!
Vastaus riippuu siitä minkälaista tuottovaatimusta, korkoa (tai mitä ilmaisua ko asialla halutaan käyttää) on ”käytettävä”. Euro on euro tänään ja huomenna, mutta mikä sen arvo on nyt ja sadan vuoden kuluttua? Euro ei ole mikään vakio kuten fysiikassa metri tai sekunti jne. Kymmenien vuosien päähän emme voi tietää sitäkään, minkälainen toiminta on edes säädösten mukaan mahdollista jne.
Metsän tuotto on suhteellisen vaatimaton ja investoinnit tuppaa vielä kallistumaan enemmän kuin puun hinta. Puun korjuu on alkanut määrittämään koko sadan vuoden kasvatustapahtumaa.
Jos ostat Timppa päätehakkuumetsän, niin puut pitää ostaa (kaikki) ja maapohjastakin ehkä joutuu jotakin maksamaan. Verottajakin on kärkyllä. Varainsiirtovero ja metsävähennyskään ei poista puunmyynnin verotusta ja joka tuloutuu pohjineen myytäessä jne. Jos päätehakkaat kalikat pois, niin uudistamisen rahat on kaivettava jostakin toisesta plakkarista.
Timpan rakennelma lähtee siitä, että metsä on saatu lahjaksi, kuluitta. Lahjaksi saadun metsän kanssa pärjää, ellei aivan tumpelo ole, eikä koroistakaan tarvitse välittää. Enkä tällä ota mitään kantaa kummankaan metsänhoitotavan paremmuuteen.
Siitä ilman muuta joudun lähtemään, että uudistamiskulu on saatava korkoineen takaisin. Muu on itsensä pettämistä. On mieltä vailla ajatella, että tässä syntyvä tappio katetaan joillakin muilla tuotoilla tai jonku toisen metsän tuotoilla. Se ei ole helppo yhtälö, jossa kolmenkymmenen vuoden kuluttua ei saa istutustaimesta edes omiaan takaisin.
Tarkoitin aegolius juuri sitä, mitä kirjoitin. Eikö se ollut selvää tekstiä. Käy kysymässä pankkiirilta, rahoittaako se sinulle metsänuudistamisinvestoinnin em. tavalla. Se kertoo sen, mitä rahamarkkinen asiasta ajattelevat. Jos tässäkään korkomarkkinassa ei homma toimi, niin kuinka sitten nomaalitilanteessa.
Ollakseen kannattavaa, keinollisen uudistamisen kaikki kustannukset pitää saada korkoineen takaisin – eikö niin?
Jos se tehdään velaksi pankkilainalla, niin kannattaako?
Minkälaisella kiinteällä 50-vuoden korolla pankkiiri antaisi lainan moiseen. Lainaa täytyisi vielä ottaa vähän lisää taiomikonhoiotoihin. Ensimmäisen koron ja lyhennyksen lupaisitte maksaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Lainan vakuutena olisi tietysti tänä uudistettava alue.
Mitä tuumaatte pankkiirin sanovan? Olisko sitä luottoa näin hyvään liiketoimintaan?
Jotta keinollinen uudistaminen on kannattavaa, kaikki perustamiskulut on saatava korkoineen takaisin.
Käykää kysymässä pankkiirilta, minkälaisella viidenkymmenen vuoden kiinteällä korolla lainaa hän teille antaa, Ensimmäinen lyhennys ja koronmaksu kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Taimikonhoitoihin tietysti pitää antaa vähän lisälainaa. Eli mitä maksaa, jos tekisi metsänuudistamisen velaksi. Kannattaako?