Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Miksi esim. sinä Timppa käyt tuollaista kampanjaa jaksollisen metsätalouden ehdottomuudesta. Onko yhteismetsällä sisäisiä paineita asian suhteen, josta syystä se olisi ymmärrettävissä. Seuraava polvi sitten joka tapauksessa hoitaa niinkuin hoitaa.
Mehtäukolle se on paremmin ymmärrettävää, koska se muttaisi hänen toimintaympäristöään.
Miksi tällainen vaihtoehto uudessa laissa sitten sallittiin? Ei se kaiketi vain jonkun päähänpisto ollut. Teollisuus ei sitä varmaankaan ollut etunenässä vaatimassa.
Omalla kohdallani se ei oletettavissa olevana hallinta-aikanani muuta juuri mitään, olin kumpaa mieltä hyvänsä.
Nyt suhteellisen vähäinen osa on siirtynyt tähän suuntaan, eikä muutos mitenkään voikkaan olla nopea. Lähinnä se kaiketi tulee näkymään lähinnä avohakkuiden jonkinasteisena vähenemisenä.
Miksi siitä käydään tallaista vääntöä? Minulle on koko lailla yhdentekevää, kumpaako menetelmää naapurini käyttää. Pitkä avohakuuraja joskus aiheuttaa tuulituhoja ja toisaalta sankka metsä naapurin puolella haittaa varsinkin männyntaimikon kasvua. Ne nyt lähinnä tulee mieleen.
Dementiaako, sitä en tiedä tai muista. Olen kuitenkin kovin pahoillani jesse siitä, kun en parhaalla tahdollanikaan löydä meidän ajatuksenjuoksusta pienintäkään yhteistä nimittäjää.
Kun istuttaa puuntaimen ja vaalii sitä kuin silmäteräänsä kuluineen, paimentaen hirvet jne. 30 vuotta ja saa siitä kuituna hakkaamala euron (tai oikeastaan lapset saa perintöverot maksettuaan) niin mihinkähän kohtaan se tuotto kuuluisi yhtälöön sijoittaa? Mehtäukko toki sanoo, että pitää olla kaksi puuta vai oliko se tuhat puuta. Minun huono muistini on sanovinaan, että näin ongelma vain kaksinkertaistuu tai tuhatkertaistuu. Leikitään, että minä en vain muista kuinka se menee. Näin kaikilla on parempi mieli, kuten mainoksessakin sanotaan.
Aegolius: ”Latva jää maastoon ja pystyssä olevat ovat kaikki nykyisiä tai tulevia tukkipuita.”
Gla: ” Voit yrittää antaa fiksun vaikutelman itsestäsi, kun isäsi oppien mukaan pitää ymmärtää puolesta.”
Täällä käydään riittävästi ilman minuakin tämän tyylistä keskustelua.
Sinä saivartelet Gla.
”Kukaan ei ole pakottanut tuottamaan metsäteollisuudelle raaka-ainetta.”
Metsälaki on uudistettu ja käytännötkin muuttuvat aikanaan. Kuinka, aika näyttää.
Osaan Gla kasvatta sen tukkipuun hakkaamatta sitä puuta kuitupuuna. Kyllä me näin voimme saivarrella toistemme kirjoitusta, mutta mitä iloa siitä on?
Nyt mää vasta hämmästynyt olen.
En viitsi tuollaiseen kommentoida, kun en käsityksesi mukaan ollenkaan tunne asiaa.
Mikähän tuo jessen pyöreä euro mahtaa olla? Euron / vuosi sadalta hehtaarilta vai hehtaarilta vai jokaiselta puulta vai miltä?
Voi hyvät hyssykät!
Jessen kyseessä ollen se tarkoittanee euro jokaiselta puulta vuosittain kasvatuspalkkiota.
Kesustelu on täällä sen kaltaista, että jos puolella sanalla vihjaat jotakin jatkuvaan kasvatukseen viittaavaa tai jos vähääkään pohdit jaksollisen metsänkasvatuksen kipukohtia, niin täällä päivystävä porukka on varmuudella kimpussasi ja tulkitsee jokaista kirjoittaamaasi sanaa omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Siitäkin huolimatta, vaikka kirjoittajalla ei olisi pienintäkään tarkoitusta siirtryä jatkuvaan kasvatukseen.
Gla: Mitä yrität sanoa?
Sitä mitä sanoin eli totesin mistä tulos tulee. Minulle on metsänomistajan talouden näkökulmasta täysin yhdentekevää, mistä tulos tulee. Tulkoot vaikka tekopökkelöistä ja pihlajanmarjoista. (kettu kylläkin tuumaa niiden olevan väkeviä) Käytän niitä mahdollisuuksia, joita kulloinkin on, olkoon ne sitten mitä hyvänsä. En maalaa tässä millään maailmoja syleilevällä pensselillä, vaan metsänomistajan pienellä, vaatimattomalla pensselillä.
Selluteollisuus on sinänsä aivan ok. Siitä ei ole kysymys. Metsänomistajan kannalta tosiasia kuitenkin on, että niiden monopoliasema on sen laatuinen, että kuidun hintaa pidetään kaikin mahdollisin keinoin alhaalla, vaikka niistä kuitupuista voitaisiin valmistaa kultaa. Kaikenlaisilla lisukkeilla ja monilla monilla muilla muilla keinoilla pyritään pitämään tilannetta, kunhan vain kuitupuun hintaa ei tarvitse nostaa. Metsänomistajien ””omakin”” yritys on innolla etunenässä tässä mukana. Intressit ovat ihanasti sekoittuneet. Kaiken lisäksi kustannuspaineet ovat melkoisia. Osakeyhtiön tarkoitushan on tuottaa voittoa ja käytettävissä olevia keinoja käytetään.
Jos Gla hakkaa kuitupuun, niin siitä tulee kuitua, eikö niin. Jos taas hakkaa tukkipuun, niin siitä tukkejakin, joiden hinta on moninkertainen. Ei siis pitäisi olla epäselvää se, kumpiako on taloudellisesti perusteltua hakata.
On asioiden kaunistelua, jos väittää, ettei maan tapa ole olut ja on edeenkin alharvennus. Siitä, oliko se vanhan lain aikana kiellettyä vai sallittua, voisi kirjoittaa kirjan. Itsellänikin on mielenkiintoisia kokemuksia ko. aiheesta. Kuten aiemmin totesin, normaalitilanne on, että ostaja hakkaa mitä hakkaa. Millähän keinolla mehtäukollekin omistaja voisi kertoa, kuinka metsää haluaa hakattavan – ei mitenkään! Sekin lienee kiistatonta, että metsäteollisuuden asema on ollut meillä huomattavan vahva ja että metsänomistaja on lailla pakotettu tuottamaan niille raaka-ainetta.
No, määrittää ja määrittää – eräs näkökanta.
Gla on varmaankin kuulut mm. käsitteistä alaharvennus ja yläharvennus. Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun yläharvennus oli ”kielletty”.
Kuinka monta prosenttia metsänomistajista puuta myydessään isännän otteella kertoo, kuinka harvennus pitää tehdä. Olisko 5 %. Noh, oma käsitykseni on, että 5 % on aivan liikaa luvattu. Nuori poika istuu puikoissa ja poistaa mitä poistaa. Toisin sanoen alaharvennus on aivan yleisesti edelleen ”maan tapa”. Vanhaa latua on helppo hiihdellä – kuka sitä nyt tieten tahtoen umpihankeen.
Edistyksellistä tuo korosta kysyminen Gla, eikä siitä ole kahta sanaa, etteikö tukiksi kelpaamattomia pidä kiireesti poistaa.
Käsi ylös keskustelija, jos olet alaharvennuksen kannalla. Lapaset näyttää olevan pystyssä, joitakin aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Oma pää on aegolius metsäomistuksessakin se tärkein menestymisen voimavara ja sen mukaan olen toiminut ja toimin jatkossakin. Toisen päällä toimiminen olisi kohdallanikin metsäasioissa johtanut taloudellisiin ongelmiin. Vain kuumaa rautaa kannataa takoa.
Määrittely on toki uuden metsälain johdosta helpottunut
Tuo sinun kovasti kaipaama vihje on kuitupuun reaalihinnan kehitys.
Metsänomistajan tulosta n. n. 15 % tulee sellupuusta. Eikö ole aika erikoista, jos tämä mitätön 15 % on alkanut millään tavalla määrtitellä metsänkasvatusta – metsänomistajan näkökulmasta.
Uskoa selluun pyritään luomaan mitä hiennoimmilla (katteettomilla) visioilla. Mitään viitteitäkään ei ole siitä, että metsänomistajan kannattaa panostaa yhtään mitään sellupuun tuottamiseen.