Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Nyt olisi oikea aika hakea natoon. Oletetulla vihollisella on kädet täynnä muuta tekemistä ja valmiiksi paha mieli.”
Löytyi sentään asia, mistä suorittavan kassa olen samaa mieltä.
Jos naapuri kunnioittaa ainoastaan voimaa, niin vaihtoehtoja ei oikein ole. Rautaa rajalle sellainen määrä, että syntyy kauhun tasapaino. Järjen vastaista ihmisten hyvinvoinnin kannalta, mutta kun ihminen on sivistymätön äälioö. Aivotutkijathan sanoo, että pitäis aina olla sodan jälkeinen tila, jolloin taas innolla rakennetaan ja on hyvä olla.
Täälläkin on yksi sotatanner ja asemasota käynnissä metsänkasvatustavoista.
Miksi panikoit aegolius tuolla käsitteellä. Totta kai jk:ssa saa tehdä hoitotöitä ja metsänomistajan jatkuva (ikuisuus) on 30 vuotta. Niin tehdään, mikä parhaalta näyttää kulloisenkin hetken tiedon varassa, itse tai jälkipolvet. Gla ei tästä pidä, mutta kuuntele nyt aegolius vaikka tuo Tahvosen esitys tuolta jatkuvan kasvatuksen seminaarista.
Minuakin se ihmetyttää Gla. Aina tahtoo jäädä liian taajaksi. Täytyy vain ajatella, että hedelmistään puu tunnetaan,
Gla: ”Miten Reima teet ratkaisut metsiesi hoidosta, kun asiat on noin vaikeita?”
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
Toisaalta, männikön kasvattajana jk/jaksollinen vaivaa hyvin vähän. Uudistamininen on helppoa ja halpaa, Pohdittavana on, harvennetaanko jo vai vasta myöhemmin. Jos päädytään harventamaan, niin mitä puita poistetaan ja kuinka paljon.
Siitä, mitä jollakin käsitteellä tarkkaan ottaen tarkoitetaan, on joutavaa kiistellä.
Kyllä, kyllä Visa. Ministeriön päätös oksapuu, vaikka se oli silloin jo uudistetun perustuslain vastainen, määritteli mitä voi hakata. Tällaiset rajoitteet olisi pitänyt perustuslain mukaan säätää lain tasolla eli eduskunnan päättäminä. Hakkuut eivät siis oksapuu olleet metsänomistajan vapaasti valittavissa. Erään metsäyhtiön piiripäällikkö tapasi vanhan lain aikana sanoa, että aina kannattaa hakata, kun laki sen sallii, joka lausuma hyvin pitkäle piti paikkansa. Poronhoitoalueella hakkuiden rajoittaminen aiheutti metsänomistajille suurimmat tappiot. Siellä, missä kannattavuus oli jo muutoinkin huonoin.
Veroja joudutaan keräämään paisuneen julkisen sektorin elättämiseksi. Ei kuitenkaan sellaista saisi olla, että samasta asiasta toinen, jostakin käytännössä merkityksettömästä, näennäisestä seikasta johtuen joutuu maksamaan kymmenkertaisesti, esimerkkinä vieläkin perintöverosäädökset.
Edellä oleva AJ:n linkki hyvin osoittaa, ettei puuntuottamista kannata kadehtia, Sieltä tuloksen tekeminen on kovan työn ja osaamisen takana. Parhaassakin tapauksessa, kuten linkin osaajalle, varsin vaatimaton.
Metsä on jostakin syystä Suomalaiselle hyvin tärkeä, eikä niistä hevin luovuta, vaikka osaamista ja aikaa niihin ei olisikaan. Vaikka vastaava tulos olisi paljon helpommin saatavissa muualta. Ilmeisesti maan omistaminen on joku syvällisempi juttu, vaikka sanotaan, että hevoseton mies on huoleton mies. Intiaanien maailmankatsomus oli erilainen, kun intiaanipäällikkö ihmetteli kirjeessään Amerikan presidentille, että kuinka joku voi omistaa maan.
En tiedä kumpi verokanta Visalla oli siirtymäaikana, mutta sehän on silloin hyvä, kun olet tyytyväinen. Oikeudenmukaisuudessa olisi ehkä ollut vähän toivomisen varaa, kun toinen maksoi tulosta 100% veroa ja toinen sai palautusta.
Kiitos linkistä AJ. Kuunneltua tuli ja vähän KeMeRat kanssa samanlaisin ajatuksin ensikuulemalta. Myel oli toki edullinen, vain puolet yrittäjäeläkevakuutuksesta, toki pinta-alaveroaikana sitä ei voinut vähentää verotuksessa, joka tasoitti tilannetta. En nyt oikein mieltänyt tuota metsävähennystäkään.
Olen hakkinut metsäni lähes samana ajankohtana. Aivan ratkaisevan tärkeä ero omaani on lähtötilanteen eri verokanta. Myyntiverolla on jäänyt hyödyntämättä tuon ajan aivan poikkeuksellinen tuloksentekomahdollisuus.
Teoreettisella perustalla AJ tarkoitan sitä, että on typerää kiistellä kannattavuudesta, jos keskustelijoilla ei ole yhteistä näkemystä edes siitä, mitä se kannattavuus on. (Erikoisimman määritelmän kuulimme Jesseltä, kun kasvatuspalkiota tulee euro/vuosi.)
Minulla ei ole AJ pienintäkään kenenkään jaksollisen eikä jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoa vastaan. Ei ole mitään sellaista korkoa, mitä kaikkien tulisi soveltaa ja se on aidostikin meille jokaiselle erilainen. Siksi siihen on hankala ottaa ehotonta kantaa. En tiedä , enkä kykene perustelemaan itselleni ehdotonta totuutta. Käsitykseni on, kuten Tahvonenkin tuolla esityksessään totesi, että me saamme kyllä tuloksen, että jaksollinen kasvatuksen puuntuotos on koerkeampi. Mutta kun puuntuotos ja aito kannattavuus eivät ole synonyymejä. Kannatavuuden teoreettinen perusta on minulle yksiseliteinen, mikään muu ei.
Kaikessa tekemisessä on tietysti positiivista, jos on vahva näkemys siitä mitä on tekemässä. On niin sanotusti asian päällä. Eittämättä Timppa on metsäasiassa. Toiminta on silloin helppoa.
Mettäapinankin näkökannan hyvin ymmärrän. Jos tuollaiseen on resursseja, niin metsän kannaltahan tilanne on erinomainen.
Metsien ostamisessa kannattavuuden selvittäminen oli huomattavasti helpompaa kuin puuston kasvattamisessa. Ostojen hinnoittelussa suurin vaikeus oli se, kuinka hinnoitella nuoret metsät ja taimikot. Puuston kasvattamisessa nämä ongelmat kaatuvat päälle, jos lähtee siitä, että toteutettavat toimet tulee olla kannnattavia. Pitkä aikajänne aiheuttaa ”ratkaisemattoman” ongelman. Jos istutan männyntaimen ja seuraava sukupolvi hakkaa sen kuitupuuna, huomattava tappio on väistämätön. Itse koen, että korkona pitäisi voida käyttää suuruusluokkaa UPM:n osinkotuotto. Jos keinollinen uudistaminen ei valitulla korolla kannata, niin vaihtoehdoksi jää vain luontainen uudistaminen. En kykene perustelemaan itselleni muuta. Näin ollen vastaus siihen, mikä olisi taloudellisin vaihtoehto riippuun oleellisesti ainakin kasvupaikan olosuhteista ja korosta.
Olen Timppa pahoillani, mutta en parhaalla tahdollanikaan kykene perustelemaan itselleni esittämääsi huomattavan monimutkaisen ongelman yksinkertaistamista.
Se on hienoa, että metsänomistajat ovat kiinnostuneita metsistään ja hoitavat niitä kukin tavallaan.
Lain laatijako tästä pitäis vaatia tilille metsiemme ja hyvinvointimme tuhoamisesta? Pitäisi siis kirjoittaa laki niin, että jokaisen on hakattava metsänsä aukoksi aina ajoittain, jos aikoo metsänsä puita hyödyntää. Pallo jalkaan siis huijaamisesta kaikille, jotka väittävät jatkuvan kasvatuksen olevaan varteenotettava vaihtoehto. Yliopistojen metsäekonomian opetus olisi pikaisesti kiellettävä.
Sinähän Timppa esität varmuudella asiasta sellaisia argumentteja, että näinhän pitäisi toimia – vai kuinka?