Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Valtaosalla täällä kirjoittavista on kymmeniä vuosia metsäalalla vallalla ollut käsitys, puumäärän tuottaminen on kannattavuuden synonyymi eli samaa tarkoittava asia. Määrän maksimoiminen puolestaan yleensä tarkoittaa voimaperäistä jaksollista kasvatusta.
Puun tuotos ei kuitenkaan ole kannattavuuden kansaa yhtenevä asia. Kannattavuuteen vaikuttaa monet monet muut seikat kuin tuotannon määrä. Niin on jokaisella alalla. Metsä ei poikkea millään tavalla tässä suhteessa. Kaiken lisäksi monesta muusta alasta poiketen korko nousee aivan ratkaisevaan asemaan metsätaloudessa, tavattoman pitkään kestävän investointien tuloutumisen vuoksi.
Jos on liikaa metsässä, puut estävät näkemästä metsää puilta. Taloudellinen tarkastelu edellyttää huomattavasti laajempaa näkökulmaa.
Timppa: En minä tavoittele maksimaalista puumäärää vaan maksimaalista kasvua.
Mikäs ero niillä on?
Minun pitää saada tehty investointi korkoineen takaisin. Eihän investoinissa ole muuten mitään mieltä.
Olen pahoillani Timppa, kun en ymmärrä sinua parhaalla tahdollanikaan.
Timppa hyvä, kun tavoitellaan maksimaalista puumäärää, niin se juuri tarkoittaa, että koron ajatellaan olevan nolla. Sinun pitäisi vaivautua vähän perehtymään metsäekonomiaan, mitä mm. metsänhoitajille nykyään opetetaan, eikä keksiä omia juttujan ja paasata niitä.
Metsään tehtävä investointi on saatava korkoineen takaisin, että siihen olisi taloudelliset perusteet. Silloin kun näin on, asia on aivan ok, olkoot hoitotapa sitten mikä hyvänsä. Vaadittavan koron suuruudesta meillä kaikilla on oma metsänomistajakohtainen näkemyksemme. Jos joku tyytyy nollakorkoon, niin sekin on aivan ok.
Oleellista on, että ymmärtää mitä on tekemässä. Sitä hämmästelen, jos metsänomistaja ei ole kiinostunut koron merkityksestä, joka on aivan oleellinen osa metsätaloutta.
Aivan samoin mm. pörssioiosakkeiden oikeaa arvoa pohditaan. Korkoa käyttäen muutetaan tulevaisuuden tuloja ja menoja nykyarvoiksi. Aivan kuten metsätaloudessa tavoitellaan maksimaalista NNA:ta.
Onko sinulla Timppa ongelmia yhteismetsäporukassa menetelmistä, kun olet noin agressiivinen tuon jk:n suhteen, Se on sallittu menetelmä ja pulinat pois. Vastustus on tietysti kova teollisuudella, jonka etu eittämättä jaksollinen on ja metsäammattikunnalla, kun yhtä menetelmää on lain voimalla ajettu melkein sata vuotta.
Metsänomistajan olisi pitänyt tyytyä (Timpan tavoin) lähes nollakorkoon pääomalle ja teollisuus haluaa sen olevan 7%. Ja aiemmin viellä lain pakottamana.
Vilpitön ihailuni Visa ahkerasta raivaussahan käytöstä. Minäkään en ole koskaan oikein mieltänyt jotakin pururadan kiertämistä mielekkääksi. Paljon paljon mielekkäämpänä pidän vapaassa luonnossa liikkumista ja jostakin ”hyödyllisestä” puuhastaelusta. Sopiva raivauskohde on erittäin mielekästä ja kaikella tavalla palkitsevaa ja suorastaan koukuttavaa. Aikanaan ne tietysti pitäs ehtiä aina tehdä, varsinkin rehevissä kohteissa, ettei mielekkyys saa kolausta. Minulle paremmin soveltuu nuo laiskan miehen metsät, kun pinta-alaa on enemmän.
Ahkeruudella ylensä menestyy taloudellisestikin.
Miksi ihmeessä Timppa hyvä meillä muutettiin lainsäädäntöä siten, että jatkuva kasvatuskin on hyväksyttävä menetelmä, jos se on niin päätöntä kuin sinä annat ymmärtää? Metsäyhtiöilläkin on asian kanssa iso ongelma markkinoiden hyväksyttävyyden näkökulmasta ja se koskettaa viimekädessä myös alkutuottajaa. Siksi pidän tällaista kiihkoilua asiassa metsänomistajankin näkökulmasta ongelmallisena, jopa vahingollisena.
Siellä Tapiossakin kamppaillaan näiden ongelmien kanssa – viitaten AJ:n laittamaan linkiin metsätalouden tunnusluvuista. Heillä on tällainen dilemma ongelmana, että pitäiskö pyrkiä vain kasaavirtaan, vaiko ottaa taloudellinen lainalaisuus enemmän huomioon. Ongelma on sama kuin harakalla tervatulla sillalla. Sinusta vaihtoehtoisia sijoituksia ei pidä mitenkään ottaa huomioon metsiin investoitaessa, vaikka sinunkin metsiesi tuotto on vain runsaat 2 %.
En Visa ottanut paljaan maan hinnalla sellaista kantaa, etteikö metsiä tule uudistaa. Paljaan maan arvo vain kertoo toimen kanttavuudesta ja markkinoidenkin käsityuksen siitä. Hyväksyn esimerkilliset metsänhoitotoimesi täysin. Minunkin pitäisi sitä raivurin bensiinin kulutusta lisätä huomattavasti. Paljonko muuten maksaa vieraalla teetettynä yhden litran kulutus bensiiniä, euroa / litra? Sinullahan sitä kului aika tavalla, jos oikein muistan.
Jos omistaa elinkelpoisen metsätilan ja se siirtyy aina seuraavalle 30 vuoden välein, niin se tarkoittaa että perintöveron maksamiseksi on neljäsosa puista aina hakattava aina 30 vuoden välein, jos ja kun perintövero maksetaan aina osalla, josta puunmyynivero on ensin maksettu. Voi tietysti olla, että vähän jää vielä hiluja itsellekin, ainakin hyvillä kasvupaikoilla. 25% x 0,7 on noin 17%, eli noin elinkelpoisen metsätilan perintöveroprosentti. MTK on toki huolehtinut siitä, että ongelma ei koske maatalousyrittäjiä, metsätalousyrittäjien ei ole mitään väliä. Verojen vaikutuksen ymmärtäminen ja verosuunnittelu on aivan oleellinen osa metsätaloutta.
Aivan hyviä linkkejä nuo AJ. Laskentakorkokin 2-3%. 3% on 50% enemmän kuin 2%. Näitä tunnuslukuja olen kaivannut mm. päätehakkuuta ehdotettaessa.
En Timppa hyvä uudistamattomuutta tietenkään tarkoita. On vain otettava olosuhteet huomioon investoinnin suuruudessa. Uudistusinvestointi on ongelmallinen pitkän tuloutumisajan vuoksi ja siitähän kenkä puristaa jk:ssakin.
Regulaatio on oleellinen osa metsätaloutta – vieläkin. Yhteiskunnan pitäisi ymmärtää asettaa regulaatio sellaiseksi, että se johtaa haluttuun tavoitteeseen, kun markkinaehtoisesti toimitaan. Jos esim. halutaan puustopääomaa kasvattaa metsiin, niin viisasta olisi, että vero maksetaan vasta, kun tuloa metsästä realisoidaan. Varsinkin metsätaloudessa, jossa ajat ovat niin tavattoman pitkiä, ylisukupolvisia. Vertaa osakesäästötili. Jos regulaatio on sellainen, että seuraavan sukupolven kannatta myydä metsät pois ja minun kannatta varoa kaikkea yli-invertointeja tässä tilanteessa, niin sitten niin toimitaan.
Vakavasti auktoriteettikammoisena ratkaisevan tärkeää on, että asiat pitää käydä omassakin päässä, eikä syödä kädestä mitä toiset tarjoaa. Harhalaukauksetkin, joita kaikille tulee, on helpompi kestää, kun päätös on omaehtoinen.
Ja siltikin Timppa, mitä edellä kerrot, pääomalle vain se sinun karvan yli 2% Keski-Suomessa, joka on keskimääräistä parempaa aluetta Suomessa.
Sinun pitää perehtyä metsäekonomiaan, jota metsänhoitajille opetetaan, eikä keksiä omia juttuja. Sinulla on hyvä pankki, josta saa korotonta rahaa – minulla ei sellaista ole.
Enkä minä tiedä, kumpiko missäkin on parempi. Männiköitäni kasvatan jaksollisesti, kun se ei tiheässä metsässä uudistu, mutta investoinnit pitää olla sellaisia, että saan ne korkoineen takaisin. Puun olosuhteista johtuva kohonnut hinta toki parantaa jaksollisen kannttavuutta.
Uskonsa kutakin auttakoot.