Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Emme Puuki pääse sitä tosiasiaa pakoon, että pääomaa pitää taloudellisessa mielessä pyrkiä pitämään siellä, missä se näyttää tuottavan parhaiten. Siitäkin huolimatta, että emme tunne tulevaisuutta.
Puuki muutkin osaa jotakin laskea, eikä vain sinä.
Gla: ”Varovasti olet jo vihjaissut”
Jos on esim. 500 ha uudistanut mäntymetsiä, niin ei kai se nyt kovin varovainen vihjaus ole ollut. Mitä uudistuminen vaatii missäkin on sekin aika monitahoinen kysymys, varsinkin jos talousmatematiikka otetaan huomioon. Siemenpuustossakin iso puu estää taimien kasvun isolta alalta ja pieni puu pieneltä alalta ja olosuhteita on vaikka minkälaisia jne. jne.
Mäntymetsät ovat helppoja. Uudistaminen siemenestä eri tavoilla on helppoa ja halpaa. Suurin ongelma on minusta saada aikaan taimikosta laadukas puusto tuhoitta ensiharvennuksen ohi. Viikonloppuna kävin juuri hiihtämässä lumituhokohteita. Oli todella onni, että ensiharvennus oli tekemättä. Muuten tuho olisi paikoin ollut raju. Pahaa teki, kun katsoi tienvarressa ajaessa sellaisia kohteita, joissa ensiharvennus oli juuri tehty. Jos talviset sademäärät lisääntyyvät ja kelit nollan vaiheessa, niin voi mennä hankalaksi ensiharvennusmetsien kanssa. Tein jo aikanaan itselleni selväksi, että otan panostuksissa luonnontuhot huomioon, ettei tule sielulle kovin suuria haavoja.
Minullakin on aegolius jonkinlainen kokemus siitä kahdestakymmenestäviidestä vuodesta. Korkokin on ajan saatossa vaihdellut rajusti 0 – 15 %. Liian kalliista uudistamisesta olisi seurannut kassakriisi ja siksi uudistamisinvestoinnin hinta suhteessa tuotto-odotuksiin on otettava huomioon. Sitä taustaa vasten pitää ymmärtää muitakin vaihtoehtoja, vaikka niiden puutuotos olisi selvästi pienempikin. Jos omistaisin 10 ha metsää, niin kynnys avohakuun tekemiseen kasvaisi kovasti jo tunnesyistä. Pienen perintömetsäpalan aukkohakkaaminen on ollut itsellenikin huomattavasti ongelmallisempi kysymys kuin ostopalstojen rajukin parturointi.
Aukkopaikkoihin kasvaa Gla minun kokemuksen mukaan uusia kuusia. Kasvu voi olla esittämässäsi ajassa 13 cm tai 13 m. Minä en tiedä siihen yhtä vastausta. Sinun pitää Gla tiedustella uudistumisen ongelmaa sitä tutkineilta.
Neljännesvuosisata tappiolla on pitkä aika. Metsänuudistamiseen investointi on kiistaton taloudellinen ongelma, joka pitää ymmärtää, jos taloudellisesta toiminnasta puuntuottamisessa puhutaan, On vaikea, ellei mahdotonta, löytää yhtäkään toimialaa, jossa 25 vuotta tappiolla tulisi pieneen mieleenkään. Eikä se tarkoita, ettei niin voi tehdä, jos katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi (mikä korko, mitkä kasvuolosuhteet jne.), mutta ongelman kiistäminen on mieletöntä.
Metsälain uudistamisen keskeinen sisältö oli taloudellisten tavoitteiden huomioiminen, eikä vain aiemmat puutuotannon määrälliset tavoitteet.
Tällä paimentavien keskeisen viestin voi sisällytää yhteen lauseeseen. Toimikaa tarkasti jo viime vuosituhannella olleiden metsänhoitosuositusten mukaisesti. Tapion tulisi poistaa kaikki, aivan kaikki vähääkään kriittiset kannaotot näistä suosituksista.
Keskustelu on asenteellisuudessaan mieltä vailla.
Mahdatko mehtäukko nyt sanoa väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Ei pitäisi arvella pahantahtoisesti, ellei tiedä asiasta mitään. Menee uskottavuus, jos hyökkäys alkaa kohdistua ennen muuta henkilöön. Viimeisestäkin puukaupan toteutuksesta hankalalla ranta-alueella, meni sähköisesti iso kiitos niin yhtiölle kuin ostomiehellekin, erinomaisesta palvelusta hankalassa kohteessa, kesämökkiympäristössä.
Kuusen kuivumisesta on merkkejä meilläkin. Varovaisuuteen olisi syytä, ettei liian kuiville paikoille laiteta kuusta. Kun katson Espoossa ikkunasta ulos, näen monta kuivumassa olevaa tukin kokoista kuusta puolen hehtaarin tontilla, kalliokon reuna-alueilla
Lehtikuusen menestymisestä on minullaki hyviä koemuksia. Kasvaa jopa Lapissa männyn kanssa kilpaa. Posiolle oli aikanaan istutettu mäntytaimikkoon pienialaisia lehtikuusialueita, jotka ensiharvennettiin jokunen vuosi sitten. Hyvin on pärjännyt männylle. Lehtikuusi olisi muutenkin sopiviin kohteisiin mielenkiintoinen materiaali ulkoverhouksiin – käsittelemättömänä.
Tämä on diktatuurin ja demokratian välinen sota. On ymmärretävää, että diktatuurille demokratia on pahin mahdollinen uhka, jonka vuoksi Venäjän diktaattorieliitti ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin sota demokratiaa vastaan. Sitä taustaa vasten Kiinankin asenne on hyvin ymmärrettävä.
Amerikkakin oli jo lähellä luisua diktatuuriin.
Voittajaksi Gla, vaikka mitä tapahtuisi.
Ärsytetään nyt vielä vähän teitä, vaikka pitäisi toki jo lopettaa.
Minua ei AJ vähääkään hierrä se, kuinka paljon joku laittaa panoksia metsänuudistamiseen – se sopii vallan mainiosti! Ja se on aivan oikein oikeissa olosuhteissa. Siksi olen kirjoittanut, kun paljon panostavat, eivät kykene hyväksymään muita tapoja ja pitävät sitä älyvapaana. Lapissa Kemera tuet ovat nykyään samoja kuin etelässäkin ja siellä on paljon aikanaan Lapin lailla esim. istutettuja kohteita, joissa mitään taimikonhoitojakaan ei tehdä ollenkaan – ei ole mitään tarvetta. Usein myös taimikonhoidot on moinin verroin helpompia tehdä. Ennemmin pitkät etäisyydet on se ongelma. Hyviä laiskan miehen metsiä.
Aikanaan kun metsiä hankin, niin tilanne oli se, että Etelä-Pohjanmaalla puukuutiometristä piti maksaa kaksinkertainen hinta Lapin metsiin verrattuna ja kuitenkin puuta myytäessä hinta oli melkein sama, kuitupuusta joskus jopa enemmän. Tarkoituksena oli hankkia hakkumahdollisuuksia mahdollisimman edullisesti ja myydä ne välittömästi pinta-alaverolla verottomasti ja kulupuoli mieluummin myyniveron puolelle. Taimikoista ei mitään tarvinnut maksaa. Tili tehtiin heti eikä 50 vuoden kuluttua. Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa – kylmän kanssa se on hankalaa.
Pukkalahan puhuu mieluummin tasaikäis- ja eri-ikäiskasvatuksesta. Tasaikäisetkin ovat usein myös erirakenteisia.
Korolla tässä yhteydessä AJ ei ole mitään tekemistä metsän tai sen sijainnin kanssa. Pitää ymmärtää mistä tämä korko juontaa juurensa. On ollut eriskummallista, että taulukoita maapohjan ja taimikoiden hinnoista on laskettu eri korolla pohjoisessa.
Kun istut hikisenä, taimilaatikko sylissä kannolla ja katsot viereistä hirmukuusikkoa, jota satavarmasti ei ole istutettu, niin kaikenkaisia ajatuksia tulee mieleen eli se siitä biologiasta.
Uudisaminen on mitätön ongelma minun metsissäni tässä vaiheessa. Tärkein huoli on, millä ihmeellä saada kaikki ylimääräinen puusto metsistä pois ja harvennuksissa jäämään tukiksi kelpaavat rungot. Virheitä on tullut liian tiheäksi jätetyissä taimikonhoidoissa ja toki siinä on laadulliset puolensa. Omistaja itse tehdessään ei tahdo malttaa taimikonhoidossa ottaa niinkuin pitäisi. Ensiharvennuksissa manuhakkuulla tulos olisi varma, mutta se on liian kallista ja epäkelpojen merkkauskin on työläs. Koneen pukilta rungon näkee vain yhdestä suunnasta ja niitä tehdään pimeässä jne. Joskus sekin, että saa kuskin ymmärtämään, mihin pyritään.
