Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ns. jatkuvan kasvatuksen varjopuolet on varmaan tullut aika perusteellisesti jo käsiteltyäkin. Ehkä viisasta olisi syytä jatkossa keskittyä siihen, miten jatkuvaa kasvatusta voitaisiin kehittää ja kuinka sitä tulisi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla missäkin olosuhteissa. Joku määrä sitä joka tapauksessa tullaan tekemään, kuka mistäkin syystä. Yleinen mielipidekään ei ihannoi avohakkuita.
Jos sinulla on metsä, jossa olet käynyt kuuntelemassa linnnunlaulua ja rauhoittumassa, niin valehtelet, jos väität, ettei se tunnu missään, vaikka se avohakataan. Siksi pitää vähän ymmärtää mitalin toistakin puolta.
Siksikin, ettei meitä yllätettäisi housut kintuissa, jos tai jopa kun, ulkoiset tekijät metsänhoidon siihen pakottavat. Ulkoiset tekijät valitettavasti tulevat joka tapauksessa määrittämään vahvasti asiaa. Niin riippuvainen vientimarkkinoista ala on.
Hirveitä rääseikköjä ainakin ovat kaikki nämä Espoon metsät ja puistoalueet. Todella luonnontilassa. Kun ikkunasta katselen tätäkin puolen hehtaarin tonttia, niin ei Lapista löydä näin koskematonta. Talo on kuin taivaasta pusikkoon tipahtanut. Hankala saada pilalle menneestä siistiä puistometsää. Kyseessä on kolmas metsänhoidon muoto, kirveellä koskematon kasvatus.
Kirveelle olisi Timppa Espoossa puuhia, mutta ei taida sinusta ja Annelistakaan olla muuhun kuin suunkopuun ja vain ne ovat järkeviä, jotka ovat vankkumatta samaa mieltä.
Ihmisten tulisi varautua siihen, kuinka pärjätään, jos sähköt katkeavat pidemmäksi aikaa. Olemme niin riippuvaisia sähköstä kaikella tavalla.
Maalla viime sotien aikaan pärjättiin kohtalaisesti, kun järjestelmät olivat omavaraisia. Ihmisten keskittyminen tiheästi asuttuihin taajamiin, jossa kaikki toimii sähköllä, on kriisitilanteessa todella haavoittuva. Tekniika on hienoa, mutta silläkin mitalilla on kääntöpuolensa.
Kuivia polttopuita varastossa ja tulisija asunnossa on kova sana, jos sähköt katkeavat vaikka viikoksi talvipakkasella.
Gla: ”Toki pieniä mäntyjä on turha säästää, kun ei niistä kunnollista siemensatoa tule.”
En jaa näkemystäsi, monestakin eri syystä.
Emme Puuki pääse sitä tosiasiaa pakoon, että pääomaa pitää taloudellisessa mielessä pyrkiä pitämään siellä, missä se näyttää tuottavan parhaiten. Siitäkin huolimatta, että emme tunne tulevaisuutta.
Puuki muutkin osaa jotakin laskea, eikä vain sinä.
Gla: ”Varovasti olet jo vihjaissut”
Jos on esim. 500 ha uudistanut mäntymetsiä, niin ei kai se nyt kovin varovainen vihjaus ole ollut. Mitä uudistuminen vaatii missäkin on sekin aika monitahoinen kysymys, varsinkin jos talousmatematiikka otetaan huomioon. Siemenpuustossakin iso puu estää taimien kasvun isolta alalta ja pieni puu pieneltä alalta ja olosuhteita on vaikka minkälaisia jne. jne.
Mäntymetsät ovat helppoja. Uudistaminen siemenestä eri tavoilla on helppoa ja halpaa. Suurin ongelma on minusta saada aikaan taimikosta laadukas puusto tuhoitta ensiharvennuksen ohi. Viikonloppuna kävin juuri hiihtämässä lumituhokohteita. Oli todella onni, että ensiharvennus oli tekemättä. Muuten tuho olisi paikoin ollut raju. Pahaa teki, kun katsoi tienvarressa ajaessa sellaisia kohteita, joissa ensiharvennus oli juuri tehty. Jos talviset sademäärät lisääntyyvät ja kelit nollan vaiheessa, niin voi mennä hankalaksi ensiharvennusmetsien kanssa. Tein jo aikanaan itselleni selväksi, että otan panostuksissa luonnontuhot huomioon, ettei tule sielulle kovin suuria haavoja.
Minullakin on aegolius jonkinlainen kokemus siitä kahdestakymmenestäviidestä vuodesta. Korkokin on ajan saatossa vaihdellut rajusti 0 – 15 %. Liian kalliista uudistamisesta olisi seurannut kassakriisi ja siksi uudistamisinvestoinnin hinta suhteessa tuotto-odotuksiin on otettava huomioon. Sitä taustaa vasten pitää ymmärtää muitakin vaihtoehtoja, vaikka niiden puutuotos olisi selvästi pienempikin. Jos omistaisin 10 ha metsää, niin kynnys avohakuun tekemiseen kasvaisi kovasti jo tunnesyistä. Pienen perintömetsäpalan aukkohakkaaminen on ollut itsellenikin huomattavasti ongelmallisempi kysymys kuin ostopalstojen rajukin parturointi.
Aukkopaikkoihin kasvaa Gla minun kokemuksen mukaan uusia kuusia. Kasvu voi olla esittämässäsi ajassa 13 cm tai 13 m. Minä en tiedä siihen yhtä vastausta. Sinun pitää Gla tiedustella uudistumisen ongelmaa sitä tutkineilta.
Neljännesvuosisata tappiolla on pitkä aika. Metsänuudistamiseen investointi on kiistaton taloudellinen ongelma, joka pitää ymmärtää, jos taloudellisesta toiminnasta puuntuottamisessa puhutaan, On vaikea, ellei mahdotonta, löytää yhtäkään toimialaa, jossa 25 vuotta tappiolla tulisi pieneen mieleenkään. Eikä se tarkoita, ettei niin voi tehdä, jos katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi (mikä korko, mitkä kasvuolosuhteet jne.), mutta ongelman kiistäminen on mieletöntä.
Metsälain uudistamisen keskeinen sisältö oli taloudellisten tavoitteiden huomioiminen, eikä vain aiemmat puutuotannon määrälliset tavoitteet.
Tällä paimentavien keskeisen viestin voi sisällytää yhteen lauseeseen. Toimikaa tarkasti jo viime vuosituhannella olleiden metsänhoitosuositusten mukaisesti. Tapion tulisi poistaa kaikki, aivan kaikki vähääkään kriittiset kannaotot näistä suosituksista.
Keskustelu on asenteellisuudessaan mieltä vailla.
Eteläpohojalaaset on eheroon taharoon kovia trossaamahan ja joskus laitetahan vähä kauhahan vartta, (lisää) eikä siitä ymmärrä kun toinen eteläpohojalaanen.
Jotta sellaasta.
Mahdatko mehtäukko nyt sanoa väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Ei pitäisi arvella pahantahtoisesti, ellei tiedä asiasta mitään. Menee uskottavuus, jos hyökkäys alkaa kohdistua ennen muuta henkilöön. Viimeisestäkin puukaupan toteutuksesta hankalalla ranta-alueella, meni sähköisesti iso kiitos niin yhtiölle kuin ostomiehellekin, erinomaisesta palvelusta hankalassa kohteessa, kesämökkiympäristössä.
Kuusen kuivumisesta on merkkejä meilläkin. Varovaisuuteen olisi syytä, ettei liian kuiville paikoille laiteta kuusta. Kun katson Espoossa ikkunasta ulos, näen monta kuivumassa olevaa tukin kokoista kuusta puolen hehtaarin tontilla, kalliokon reuna-alueilla
Lehtikuusen menestymisestä on minullaki hyviä koemuksia. Kasvaa jopa Lapissa männyn kanssa kilpaa. Posiolle oli aikanaan istutettu mäntytaimikkoon pienialaisia lehtikuusialueita, jotka ensiharvennettiin jokunen vuosi sitten. Hyvin on pärjännyt männylle. Lehtikuusi olisi muutenkin sopiviin kohteisiin mielenkiintoinen materiaali ulkoverhouksiin – käsittelemättömänä.