Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Täysverinen poliitikko ohitti ongelman sujuvasti. Ei sanaakaan siitä, miksi samasta metsästä toinen joutuu maksamaan kymmenkertaisen perintöveron, täysin näennäisestä syystä. Oikeudenmukaisuus pitää olla verotuksen keskeisin kysymys.
Kalastelija haluaa tietysti verot valtion maksettavaksi. Ei se tietenkään ole narri, joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Tyttöporukka otta velkaa sumeilematta lastemme maksettavaksi. On sama tilanne kuin pariskunnalla, joka lähti alennusmyyntiin. Illalla palatessa emäntä totesi, että säästettiin tonni, kun tultiin alenmnusmyyntiin. Kuinka niin totesi isäntä. Mehän tuhlattiin juuri paritonnia.
Nallekin on sitä mieltä, että pitäisi siirtyä takaisin pinta-alaveroon. Nallen suusta kommentti oli tietysti aika eriskummallinen, kun hänen mielestään pitäisi siis siirtyä tulojen verottamisesta omaisuuden verottamiseen. No, metsäyhtiö tietysti haluaisi mahdollisimman halvalla paljon puuta. Verotus tulojen mukaan on ainut oikea tapa metsäverotuksessa monestakin syystä. Vero pitää periä silloin, kun tuloa tulee, jolloin siihen on myös maksuvalmius.
Jos Oinonen olisi vähääkään kiinnostunut metsiin kohdistuvan verotuksen oikeudenmukaisuudesta, niin hän kirjoittaisi perintöverotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Siinä toinen maksaa täysin näennäisestä syystä kymmenkertaisesti. Siitä hän on ymmärettävistä syistä hyvin hiljaa.
Keskustapuolue osoittautui aikanaan kaikkea muuta kuin metsänomistajan edunajajaksi. Siellä vastustettiin jyrkästi metsänomistajan oikeutta harjoitaa metsätaloutta taloudellisesti tarkoituksenmukaisesti.
Kehitys kehittyy. Tulevaisuudessa omistaja antaa arvot millä hakataan ja kone tekee sen mukaisen valinnan. Ei tarvitse enää motomiehelle selvittää, mihin pyritään. Kone kykenee tällaisen moniulotteisen ongelman huomattavasti paremmin ja nopeammin ratkaisemaan.
Metsäntutkimuksen tieto pitkältä ajalta on aivan hyvä ja tarpeellinen. Pitää vain ymmärtää, mihin sillä on pyritty ja mitä tavoiteltu. Yksipuolisuus on ollut suuri vahinko, joka nyt on iso ongelma. Vaikutelma on se, että meidät on yllätetty housut kintuissa.
Olen nyt niin koukkantunut aegolius, kun sinä sen kerran näin olet todennut. Hypin täällä hattuni päällä ja kiukuttelen.
Minulle metsään sijoittaminen taloudellisessa mielessä on aivan samanlaista kuin sijoittaminen mihin hyvänsä muuhun. En kykene näkemään siinä mitään teoreettista eroa. Metsään sijoitetaan, jos se näyttää tuottavan siellä paremmin, kuin vastaavalla riskillä jossakin muussa kohteessa. Ostettaessa uutta metsää tai sijoitettaessa metsänhoitoon. Aivan sama pohdinta riskistä ja tuotosta, kuin missä muussa kohteessa tahansa.
Metsän kannttaa uudistaa, jos suhteelinen arvokasvu pysyvästi alittaa vastaavalla riskillä muussa kohteessa saatavan tuoton. Suhteellinen arvokasvu kertoo, mikä on puuston arvon vuotuinen kehitys suhteessa puuston ja maapohjan metsätaloudellisen arvon summaan. Suhteellisen arvokasvun kertomista uudistamista jollekin suositeltaessa pidän välttämättömänä, jos sen katsotaan taloudellisuuteen perustuvan. Sitähän me päätöstä tehdessämme vertaamme vastaavalla riskillä muualta saatavaan hyötyyn. Sirppihallat ja muut sen kaltaiset käsitteet eivät kerro mitään.
Periaate on äärimmäisen yksinkertainen. En parhaalla tahdollanikaan kykene perustelemaan itselleni jotakin muuta.
Mitä se sitten tarkoittaa missäkin, on oleellisesti riippuvainen mm. kolmesta tekijästä. Kavuolosuhteista, uudistamiskustannuksista, korosta. Se tarkoittaa, että taloudellisesti oikeat vastaukset ovat todella hyvin erilaisia. Niin erilaisia, että asiaan perehtymättömän on sitä vaikea asiaan syventymättä ymmärtää.
Tässä on lyhyesti sanottuna se, kuinka minä metsätalouden kannattavuuden ymmärrän ja aika moneen kertaan on se tullut jo todettuakin. Eikä minula ole mitään tarvetta paheksua kenenkään metsänhoitoa, perustuu se sitten mihin tahansa ja on mitä tahansa. Se on omistajan asia.
Tahvonen on kohtapuoliin eläkeiässä ja virka vapautumassa. Täällä on ilmennyt monia ”huomattavasti paremmin asian osaajia”, joten hakupapereita valmistelemaan – ”saadaan opetus oikealle tolalle”. Palkkakin on todennäköisesti parempi, mitä pieneltä metsäpalstalta on saatavissa, täälläkin ilmenneissä huomattavissa perintömetsätapauksissakin.
Sinun aegolius pitää lukea se kirja ja yrittää vielä ennakkoasenteitta ymmärtää, mitä siellä sanotaan, eikä antaa sen pölyttyä kirjahyllyn koristeena.
Sinun käsityksesi, että metsänuudistamiseen kannattavasti kannttaa laittaa vaikka 5000 e/ha, perustuu ajatukseen, että metsänomistaja on sellainen veijari, että hänellä on nollakorkoista rahaa laittaa ”rajattomasti” seuraavaksi ”sadaksi” vuodeksi metsänuudistramiseen. Jos pilkkuja viilataan, niin Lapin perukoilla ei kaikilla paikoilla ”koskaan” saada tuota määrää reaalisesti takaisin.
Se on toki hyvä, että meillä on mielipiteen vapaus, toisin kuin naapuruissa.
Toisaalta onhan se aika sopimatonta, että minäkin olen mitään aiheesta ymmärtämättömänä tänne kirjoitellut, kun en ole edes lehden tilaaja. Tapiokin on varmaan uudistunut, mutta en ole valitettavasti päässyt irti vanhoista käsityksistäni Tapiosta takavuosilta. Omitajan etua kun tulee itsekkäänä ajateltua.
aegolius; ” Olet lisäksi aivan täysin eri mieltä esimerkiksi Tahvosen tai A.Kettusen kanssa jk-menetelmän kannattavuuden tavoitteluissa. He pudottaisivat puuston ppa:n alas, mieluiten alle lakirajan. Näin kannattavuus paranee. ”
Tuo on aivan väärä käsitys. Koita nyt käsittää, että tavoitteena ei ole mikään koron maksimoiminen, Sinu pitäisi vaivautua selvittämään, mitä nykyaikana metsäekonomiasta esim. Helsingin yliopistossa opetetaan. Oppikirjojakin löytyy, josta aiheeseen voi perehtyä, kun noin kova into on. Jos taas katsoo tietävänsä paremmin, niin pää pensaasta esiin ja laittamaan asioita kuntoon.
Kirjoitin Vsa näin: ”Jos annetaan kolmelle tekijälle, kasvupaikan olosuhteille, uudistamiskustannuksille ja korolle, ihan reaalimaalimailmasta otettuja erilaisia arvoja ja lasketaan kannattavuutta niillä, niin saadaan äärettömän kaukan toisistaan olevia tuloksia.”
Mikä edellä sinusta on virheellistä. Kerro nyt, kun tuo otti niin koville. Sinustako on kokeiltava ensin harrastaa metsätaloutta 40 vuotta ja sitten tietää kannattavuuden? Laskennasta ei siis ole sinusta mitään hyötyä, vaan on kokeiltava.
Minä vasta etsin alati muuttuvaa totuutta esim. em. muuttujille, mutta olen saanut käsityksen, että sinä tiedät ehdottoman totuuden. Kokeilemallako siihen päädytään?
Keskustelun ongelmana on yleistys.
Se oli vanhan metsälainkin ongelma metsänomistajan talouden näkökulmasta. Kun tavoitteena oli puuntuotannon maksimontipyrkimys, niin siihen tavoitteeseen vanha metsälaki oli aivan oikea. Se tarkoitti kritiikitöntä suhtautumista kauaskantoisiin investointeihin ja esim. kasvuolosuhteiden vähäistä huomioimista suhteessa investoinnin kannattavuuteen. Se tarkoitti käsitystä nollakorkoisen rahan sijoittamista metsätalouden investointeihin.
Jos annetaan kolmelle tekijälle, kasvupaikan olosuhteille, uudistamiskustannuksille ja korolle, ihan reaalimaalimailmasta otettuja erilaisia arvoja ja lasketaan kannattavuutta niillä, niin saadaan äärettömän kaukan toisistaan olevia tuloksia. Siksi yleistykset eivät ole reaalimaailmasta.
AJ: ”6 m3 vuodessa johtaisi 15 vuodessa 90 m3 hakkuukertymään joka olisi aivan kohtuullinen tulos”
3 m3 vuodessa on sekin jo erinomainen tulos, jos vaihtoehtona on (korko tietenkin huomioiden) kannattamaton metsänuudistamienen.
10 m3 on mahdollinen hyvällä paikalla, puuston olessa parhaassa kasvuvaiheessa ja silloin uudistamiseenkin kannttaa jo panostaa, mutta, mutta, mutta se ei ole realismia keskimäärin, heikommista kasvupaikoista puhumattakaan. Keskimäärin sellaiseen pyrkiminenkin vaatisi mieltä vailla olevia investointeja.
