Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Taloudellinen uudistamisajankohta on se, kun suhteellinen arvokasvu ”pysyvästi” jää alle sen, minkä metsänomistaja saisi muussa tarkoituksessa (koheessa) vastaavalla riskillä.
Suhteellinen arvokasvu on prosentteina 100 x a/b+c.
a = puuston vuotuinen kasvu euroina, b = puuston arvo euroina ja c = maapohjan metsätaloudellinen arvo euroina. Metsälehden sivuilla näytti olevan metsätalouden sanastoa. Suhteellista arvokasvua ei ole katsottu tarpeelliseksi laittaa mukaan, joka on juuri sitä vanhaa hapatusta, jonka vuoksi en metsälehtä vaivaidu tilaamaan. Taloutta ei haluta, ymmärretä tms. nähdä metsänomistajan tavoitteeksi.
Jos metsäntoito katsotaan taloudelliseksi toiminnaksi, niin päätehakuun ajankohdan tärkein kriteeri on suhteellinen arvokasvu, sillä mahdollisimman hyvää tuottoahan me taloudessa tavoittelemme. Kaikki muut sirppihallakäsitteet ovat taloudellisessa mielessä tuulesta temmattuja – mutua.
Kaikessa sijoittamisessa on tulevaisuuden ongelma – emme tiedä tulevaisuutta. Niitä me joudumme pohtimaan ratkaisuja tehtäessä. Mitä tapahtuu kuusikoille etelässä seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana? Metsässä on omat riskinsä. Minullakin on iso ala ensiharvennusta odottamassa. Jos olisin sen vuosi sitten harventanut, olisi tullut todella iso vahinko lumituhosta. Ei minun aikanani koskaan tuolla alueella vastaavaa. Uhkat ovat monella tavalla mielestäni selvästi lisääntyneet viimevuosina.
En ottanut Puuki mitään kantaa edellä metsänhoitomenetelmään – jatkuvaa vai jaksollista. Vain siihen, mihin taloudellisessa mielessä pyritään. Visalle jaksollinen noissa olosuhteissa on mitä ilmeisimmin aivan oikea. Minäkin männiköissäni toimin käytännössä pääosin niin, mahdollisuuksien mukaan lauontaista hyödyntäen.
Menneisyydestä on turha höpistä. Vain siitä olemme kiinnostuneita, kuinka meidän kannattaisi toimia tästä hetkestä eteenpäin, oli metsän tila sitten ihan mikä tahansa. Sitä se NNA meille yrittää kertoa. Asia on päivänselvä, eikä se kaipaa mitään selittelyjä.
Harhauttele sinä poika mitä harhauttelet ja pohdi pääsi puhki minkä kiertoaja tuloja mitkäkin kantorahatulot ovat.
Kun minulla on joku metsä, niin sen arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo. Korkoa käyttäen muutetaan kaukana tulevaisuudessa olevat erät nykyarvoiksi. Jos korko olisi nolla eli olisi yhdentekevää saatko sen satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua, niin sirkataimikon arvo olisi sama kuin tuklkimetsän arvo.
Kuten sanottu, metsäni arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo. Olen taloudellisessa mielessä kiinnostunut vain ja ainoastaan siitä, miten toimien tästä eteen päin, tulevaisuudessa tämä nykyarvo olisi mahdollisimman suuri. Menneisyydesta en ole taloudellisessa mielessä pätkääkään kiinostunut. En ole karvan vertaa kiinnostunut sinun harhautuksistasi tai siitä minkä kiertoajan puita metsässäni kasvaa. Niinkuin sanottu – kelaa nyt vähän1!
Ei se hammaslääkärikään yritä peräreijän kautta niitä hampaita korjata vaan suun kautta. Tulevaisuuden toimista me olemme kiinostuneita ei menneisyydestä.
Laskentaperiaate on Puuki äärimmäisen yksinkertainen. Kannataavuudessa pyritään tulojen ja menojen mahdollisimman suureen määrään. Sitähän se kannattavuus yksiselitteisesti on. Kun tulot ja menot syntyvät kovin eri aikana, niinkuin metsätaloudessa, niin ne on koron avulla yhteismittallistettava eli muutettava nykyarvoiksi. Muutenhan tulojen ja menojen erotusta ei voi oikein laskea. Jos tätä yhteismitallistamista ei tehdä, se tarkoittraa että koron ajatellaan olevabn nolla. Ei todellakaan ole yhdentekevää saatko satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Perusteltu korko puolestaan on vastaavalla riskillä muualata saatavissa oleva korko.
Siinä on koko asian laki ja profeetat. Pitäisi olla päivän selvä jokaiselle normaalin järjenjuoksun omaavalle.
Yhtälöön sijoitettavista arvoista ja Gla:n biologiasta voimme väitellä maailaman tappiin. Tulevaisuus on meille kaikille tuntematon. Jo tuhansia vuosia sitten on kirjoitettu, että sijoita yhdeksälle ja kymmenellekin taholle. Et voi tietää onniostuuko tämä vai tuo, vaiko kenties molemmat. Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
Olosuhteet ovat kovin erilaisia, minkä vuoksi asioiden yksinkertaistaminen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen on ongelmallista. Vaatimattomissa kasvuolosuhteissa uudistamiskustannus on helposti iso ongelma. Siitä seuraa niissä olosuhteissa miespolven mittainen kuluerä.
Se on selvä, että voimaperäisellä jaksollisella kasvatuksella saavutetaan hyvin todennäköisesti suurempi puuntuotos, mutta kun metsänomistajan taloudellinen tavoite ei ole puuntuotos vaan toiminnasta syntyvä ylijäämä.
Korostakin täällä käydään hyvin erikoista keskustelua, vaikka asia on hyvin yksinkertainen. Pääomaa kannatta pitää siellä, missä se riski huomioiden tuottaa parhaiten. Sen luulisi jokaisen tajuavan. Metsä ei millään tavalla ole poikkeus tästä itsestäänselvyydestä.
Puukikin jossakien edellä taivasteli, että laskennassa ei ole otettu huomioon jatkuvassa jäävän puuston korkoa. Käsittämätöntä! Mihin ihmeeseen se Puukin mukaan pitäisi NNA:ta laskettaissa sotkea. Kelaa nyt vähän!
Tutkijana itseään pitävän pitää tutkia ja sitten esitellä tuloksiaan, toivon mukaan myös kansainvälisestikin arvostetuissa ympäristöissä. Sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Lapissa olen monesti Jätkä hakannut siellä yleisiä ns. kakosnelosia, jossa olisi ollut erittäin tyhmää alaharventaa nämä kakkoset. Enkä tarkoita mitään oksattomia kakosia.) On toimittava olosuhteiden vaatimalla tavalla. Yleispäteviä ohjeita on vähän.
Tällä kirjoittelevat mitä ilmeisimmin ainakin pääosin ovat metsiä omistavia ja niistä keskivertoa enemmän kiinnostuneita ja vähän aiheesta tietoa ja kokemustakin omaavia. Siitäkin huolimatta näkemykset näyttävät olevan Gla todella kaukana toisistaan. Kun sitten kysytään suurelta yleisöltä, niin vastaukset ja niiden perustelut voivat olla ihan mitä hyvänsä. Sen vuoksi on tuuleen huutamista syvällisesti pohtia annettuja vastauksia.
Demokratia on kuitenkin siitäkin huolimatta sellaista, että enemmistö päättää ja vähemmistö joutuu siihen tyytymään – asiassa kuin asiassa. Ja vaikea on nähdä, että turkulaiset äänestettäessä pitäisivät peitteistä metsätaloutta vääränä ratkaisuna tuolle ajanjaksolle. Kaupungilla on pari aaria metsää henkeä kohti – eli ei mitään taloudellista merkitystä. Mistään pyttytuomiostahan ei ole kyse. Jatkuvasta pääsee jaksolliseen koska hyvänsä, kun laittaa puut nurin ja uudistaa. Toisin päin se on hieman ongelmallisempaa, mutta ei mahdotonta – kun ei avohakkaa.
Väärin joka tapauksessa sammutettu – vai kuinka Gla?
Kuten sanottu, kaupunkien talousmetsät ovat perusteeton jäänne menneiltä ajoilta. Jos kaupunkilaisilta kysytään, niin ei liene epäillystäkään, etteikö peittesenä pitäminen saisi huomattavan enemmistön kannatuksessa. Silloinhan päätös on ollut demokratian kannalta aivan oikea. Vai epäileekö Gla? Tuliko nyt innostuttua jaksollisen puolustamisessa hiukan liikaa?
Kaupunkien metsänomistus on taloudellisessa mielessä yhdentekevä kaupunkilaisten näkökulmasta. Taloudellinen merkitys on ”mitätön”. Kaavoituksen reservialueina ja puisto- ja ulkoilualueina perusteltuja, muuten kyseenalaisia.
Kun aivan kaikki on metsänhoitoon ostettava, kalliimman jälkeen, niin taloudellinen tulos on vaatimaton pienelläkin korolla. Siksikin Gla meuhkaamisesi on perustelematonta. Haluaisiko Gla ulkoilualueeksi avohakkuualan?
