Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Itseänsä on Visa jokaisen vaikea tai oikeammin mahdotonta arvioida johonkin ymmärtämisen janalle. Se voin sanoa, että tuntuuu tosi pahalta se monen keskustelijan omasta mielestään varma hyvin pintapuolinen itsetietoisuus äärettömän monimutkaisesta maailmasta. Mitä enemmän on kokemusta karttunut ja jotakin oppinutkin, niin sen nöyremmällä mielellä suhtautuu ulottumattoman monimutkaisiin asioihin. Varmoja vastauksia on vähän, jos ollenkaan.
Jos täällä joku puolella sanalla kertoo jotakin sellaista, joka on vähääkään ristiriidassa puuntuotannon maksimointipyrkimyksen kanssa, niin syntyy hirveä älämölö.
Kun halutaan tuottaa mahdollisimman paljon myytäävää runkopuuta ja parantaa puun tuotantoedellytyksiä tavalla ja toisella, niin se on joltakin toiselta pois. Se on minusta itsestään selvyys. Sen kiistäminen on naurettavaa. Kysymys on vain siitä, kuinka suuri vaikutus sillä mihinkin on ja onko luonnon siitä maksama hinta oikeassa suhteessa (ihmisen ymmärtämään, puuntuottajista ammattikuntineen puhumattakaan) hyötyyn nähden.
”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku!”
Jostakin mustikanvarsista ja hömötiaisiata voi keskustella maailman tappiin, eikä valmista tule. Maailma on paljon, paljon monimutkaisempi, mitä täällä puuntuotantoon vihkiytyneet pintaliitäjät ymmärtämättömyyttään selittävät. Kysymys on siitä, kuinka pitkälle asioita tutkitaan ja pitkälle vietykin tutkimus on vasta aamuhämärissä.
Ei siitä Visa mitään alemmuudentuntoja tarvitse kärsiä, jos opiskelut nuoruudessa ovat vähäisiksi jääneet, On paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelleet pikälle ja puhuvat helvetin viisaita, mutta käytännön toteuttaminen jää varsin vaatimattomaksi. Hedelmistään puu tunnetaan. Mutta ei se nyt titenkään sitäkään tarkoita, ettikö opiskelulla mitään merkitystä olisi, kun siihen näin merkittävä osa parhaista vuosista tänä päivänä uhrataan,
Minä en kenenkään laskutaidosta tiedä, enkä mielestäni siitä ole kirjoittanut. Vaihtoehtoisten tuottojen huomioimisesta laskennassa kyllä. Eikä puuntuotos vai taloudellinen tulos ole minun keksintöni, vaan se nyt vain sattuu olemaan tämän metsäkiistelyn taloudellinen ydin. Paljon on metsäpuolella tapahtunut myös sen seurauksena viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Minulle käy vallan mainiosti niin puuntuotokseen kuin taloudelliseen tulokseen pyrkiminenkin. Siitä olen kirjoittanut, että synonyymejä ne eivät ole.
Mehtäukko: ”Kysymys on näköjään siten siitä, että Ranta on pommeiksi osoittautuvia metsiä haalittuaan voinut hyvällä omalla tunnolla nyysiä ne puhtaiksi, mutta uudistaa ei tarvitse kun ”ei kannata”.”
Miksi arvelet tuollaista – miksi? Tällainenko omasta mielestäsi tekee sinusta suuren ja viisaan ajattelijan. Osuuskunnan tulisi kieltää sinulta kirjoittaminen, kun osaat vain räyhätä.
Kannattavuuden suhteen kaikki vaihtoehdot on aina pöydällä. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Niin on kaikessa yrittämisessä ja tarkastelu aktivoituu, jos kannattavuus heikkenee. Metsä ei taloudellisessa mielessä mitenkään poikkea tästä.
Mikä on perusteltua hyvällä kasvupaikalla, on älytöntä heikommalla kasvupaikalla. Siksi Visa yleistykset ovat kovin ongelmallisia ja siksi kannanotto kirjoitukseesi. Olen konkreettisella tavalla Visa kokenut jo metsänomistamisen alkumetreillä, että luonto ei välttämättä kunniota omaa täydellistä metsänhoitoasi. Kun on ottaa sen huomioon, ei tule haavoja sielulle. Siksi panostukset on syytä olla oikeassa suhteessa tuotto-odotuksiin, eikä se ole yhdentekevää saatko satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua, eli korko on syytä huomioida, jos taloudesta puhutaan. Se on kokonaan toinen ja yksinkertaisempi tarina, jos tavoitteena on vain puuntuotos.
Jos keinollinen uudistaminen näyttää kannatamattomalta, niin jäljelle jää vain luontaiset menetelmät tai niiden parempi huomioiminen. Taloudellisena tavoitteena on toiminan kannattavuus, ei puuntuotos.
Visa: ”Onhan se uudistamiskustannusten välttely ollut aivan uskomatonta soveltavaa matematiikkaa”
Sitä minäkin ihmettelen, mutta en puuntuotoksen vaan talouden näkökulmasta.
Jos katsoo metsänomistuksen riskiksi saman kuin UPM:n osakkeiden, jonka tuotto on luokkaa 4%.
Jos laitan uudistamiseen Etelä-Pohjanmaalla 1000 – 1500 euroa hehtaarille, niin tällä hetkellä oletettavissa olevilla tiedoilla, en koskaan saa tuotakaan investointia takaisin tuolla korolla ja minun pitäisi sitoutua lisäksi neljännesvuosisadaksi pelkkiin huomattaviin kuluihin. Varaishoito, taimikonhoito, tuli sienitauti, mäntypistiäiset ja viime talvena huomattava lumituho. Nyt altaraivaus ensiharvennustra varten. Jos vielä teetän kaikki, ajttelusta lähtien vieraalla, niin homma on täysin älytön. Useimmilla yhdet perintöverotkin tulee maksettavaksi, enne ensimmäistäkään tuloeuroa.
En tunne sinun matemaattisia taitojasi, mutta yksipuolisia yleispäteviä kannanottojasi hämmästelen, jos ne sinusta johonkin matematiikkaan perustuvat.
Kuusen minäkin vielä voisin istuttaa, mutta en mäntyä.
Mänty lähtee erittäin hyvin siemenestä. Toisin kuin kuusi, joka vaatii kylvölle erityiset kosteusolosuhteet ja siihen liittyy myös varjostus. Sekakylvöjä on tullut tehtyä muutamia kymmeniä hehtaareja ja kosteusolosuhde on ollut keskeinen tekijä kuusen lähtöön siemenestä eikä vuodet ole veljeksiä. Muutenkin kuusella on hidas kasvuunlähtö mäntyyn verrattuna metsään kylvettäessä, mutta nousee kuin raketti, kun alkuun pääsee.
Panu: ”Muuten olen kyllä samaa mieltä, että suhteellinen arvokasvu eli yksinkertaisemmin pääoman tuottoprosentti on se mitä pitää seurata.”
Samaa mieltä. Tämä juuri tekee järeysmäärittelyn vaikeaksi eikä helpoksi. Siksi juuri helpot senttimäärittelyt aina häiritsee. Esim. nyt eletään aivan poikkeuksellisia aikoja – korko nolla ja inflaatio 7% eli reaalikorko rajusti pakkasella ja metsän tuotto on enemmän reaalituottoa.
Metsäni ovat Panu pääosin nuoria (veromuutos vielä lähellä ja ostojen raju parturointi), eikä siten tämä ole polttavin pohdittava.
Ei Panu sellaista yhtä vastausta ole. Siksi et ole sitä keneltäkään kuullut, josta sitten voitaisiin johtaa jokaiselle kasvupaikalle tietty uudistamisjäreys.
Hajautusta se ei miksikään muuta, ainkaan vähennä, kysehän oli metsän uudistamisajankohdasta. Metsä kasvaa taas uutta metsäää uudistamisen jälkeen, minkä vuoksi juuri maapohjan metsätaloudellinen arvo on otettava tekijänä huomioon.
Jokaisen metsänomistajan taloudellinen tilanne on erilainen, riskinottokyky ja -halu. Toinen sijoittaa riskialtiisti ja toinen kätkee menettämisen pelossa patjan alle, mikä johtaa hyvin erilaiseen uudistamisikään.
Siksi suhteellinen arvokasvu on niin oleellinen, koska se kertoo metsän taloudellisen tuoton, jota sitten kukin voimme verrata muihin vaihtoehtoihin, mitä ne sitten kullakin ovatkaan. Jos joku ehdottaa minulle avohaakkuuta tietämättä suhteellista arvokasvua, niin minun on mahdoton summassa päättää, kun en tiedä mihin metsän suhteelliseen tuottoon minun pitäisi päätökseni perustaa. Reaalikoroilla pelataan.
