Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Oikein Timppa, erotusta tietenkin arkoitetaan. Sana jäi huolimattomuutta pois.
Laskentaperiaate on Puuki äärimmäisen yksinkertainen. Kannataavuudessa pyritään tulojen ja menojen mahdollisimman suureen määrään. Sitähän se kannattavuus yksiselitteisesti on. Kun tulot ja menot syntyvät kovin eri aikana, niinkuin metsätaloudessa, niin ne on koron avulla yhteismittallistettava eli muutettava nykyarvoiksi. Muutenhan tulojen ja menojen erotusta ei voi oikein laskea. Jos tätä yhteismitallistamista ei tehdä, se tarkoittraa että koron ajatellaan olevabn nolla. Ei todellakaan ole yhdentekevää saatko satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Perusteltu korko puolestaan on vastaavalla riskillä muualata saatavissa oleva korko.
Siinä on koko asian laki ja profeetat. Pitäisi olla päivän selvä jokaiselle normaalin järjenjuoksun omaavalle.
Yhtälöön sijoitettavista arvoista ja Gla:n biologiasta voimme väitellä maailaman tappiin. Tulevaisuus on meille kaikille tuntematon. Jo tuhansia vuosia sitten on kirjoitettu, että sijoita yhdeksälle ja kymmenellekin taholle. Et voi tietää onniostuuko tämä vai tuo, vaiko kenties molemmat. Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
Olosuhteet ovat kovin erilaisia, minkä vuoksi asioiden yksinkertaistaminen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen on ongelmallista. Vaatimattomissa kasvuolosuhteissa uudistamiskustannus on helposti iso ongelma. Siitä seuraa niissä olosuhteissa miespolven mittainen kuluerä.
Se on selvä, että voimaperäisellä jaksollisella kasvatuksella saavutetaan hyvin todennäköisesti suurempi puuntuotos, mutta kun metsänomistajan taloudellinen tavoite ei ole puuntuotos vaan toiminnasta syntyvä ylijäämä.
Korostakin täällä käydään hyvin erikoista keskustelua, vaikka asia on hyvin yksinkertainen. Pääomaa kannatta pitää siellä, missä se riski huomioiden tuottaa parhaiten. Sen luulisi jokaisen tajuavan. Metsä ei millään tavalla ole poikkeus tästä itsestäänselvyydestä.
Puukikin jossakien edellä taivasteli, että laskennassa ei ole otettu huomioon jatkuvassa jäävän puuston korkoa. Käsittämätöntä! Mihin ihmeeseen se Puukin mukaan pitäisi NNA:ta laskettaissa sotkea. Kelaa nyt vähän!
Tutkijana itseään pitävän pitää tutkia ja sitten esitellä tuloksiaan, toivon mukaan myös kansainvälisestikin arvostetuissa ympäristöissä. Sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Lapissa olen monesti Jätkä hakannut siellä yleisiä ns. kakosnelosia, jossa olisi ollut erittäin tyhmää alaharventaa nämä kakkoset. Enkä tarkoita mitään oksattomia kakosia.) On toimittava olosuhteiden vaatimalla tavalla. Yleispäteviä ohjeita on vähän.
Tällä kirjoittelevat mitä ilmeisimmin ainakin pääosin ovat metsiä omistavia ja niistä keskivertoa enemmän kiinnostuneita ja vähän aiheesta tietoa ja kokemustakin omaavia. Siitäkin huolimatta näkemykset näyttävät olevan Gla todella kaukana toisistaan. Kun sitten kysytään suurelta yleisöltä, niin vastaukset ja niiden perustelut voivat olla ihan mitä hyvänsä. Sen vuoksi on tuuleen huutamista syvällisesti pohtia annettuja vastauksia.
Demokratia on kuitenkin siitäkin huolimatta sellaista, että enemmistö päättää ja vähemmistö joutuu siihen tyytymään – asiassa kuin asiassa. Ja vaikea on nähdä, että turkulaiset äänestettäessä pitäisivät peitteistä metsätaloutta vääränä ratkaisuna tuolle ajanjaksolle. Kaupungilla on pari aaria metsää henkeä kohti – eli ei mitään taloudellista merkitystä. Mistään pyttytuomiostahan ei ole kyse. Jatkuvasta pääsee jaksolliseen koska hyvänsä, kun laittaa puut nurin ja uudistaa. Toisin päin se on hieman ongelmallisempaa, mutta ei mahdotonta – kun ei avohakkaa.
Väärin joka tapauksessa sammutettu – vai kuinka Gla?
Kuten sanottu, kaupunkien talousmetsät ovat perusteeton jäänne menneiltä ajoilta. Jos kaupunkilaisilta kysytään, niin ei liene epäillystäkään, etteikö peittesenä pitäminen saisi huomattavan enemmistön kannatuksessa. Silloinhan päätös on ollut demokratian kannalta aivan oikea. Vai epäileekö Gla? Tuliko nyt innostuttua jaksollisen puolustamisessa hiukan liikaa?
Kaupunkien metsänomistus on taloudellisessa mielessä yhdentekevä kaupunkilaisten näkökulmasta. Taloudellinen merkitys on ”mitätön”. Kaavoituksen reservialueina ja puisto- ja ulkoilualueina perusteltuja, muuten kyseenalaisia.
Kun aivan kaikki on metsänhoitoon ostettava, kalliimman jälkeen, niin taloudellinen tulos on vaatimaton pienelläkin korolla. Siksikin Gla meuhkaamisesi on perustelematonta. Haluaisiko Gla ulkoilualueeksi avohakkuualan?
Täysverinen poliitikko ohitti ongelman sujuvasti. Ei sanaakaan siitä, miksi samasta metsästä toinen joutuu maksamaan kymmenkertaisen perintöveron, täysin näennäisestä syystä. Oikeudenmukaisuus pitää olla verotuksen keskeisin kysymys.
Kalastelija haluaa tietysti verot valtion maksettavaksi. Ei se tietenkään ole narri, joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Tyttöporukka otta velkaa sumeilematta lastemme maksettavaksi. On sama tilanne kuin pariskunnalla, joka lähti alennusmyyntiin. Illalla palatessa emäntä totesi, että säästettiin tonni, kun tultiin alenmnusmyyntiin. Kuinka niin totesi isäntä. Mehän tuhlattiin juuri paritonnia.
Nallekin on sitä mieltä, että pitäisi siirtyä takaisin pinta-alaveroon. Nallen suusta kommentti oli tietysti aika eriskummallinen, kun hänen mielestään pitäisi siis siirtyä tulojen verottamisesta omaisuuden verottamiseen. No, metsäyhtiö tietysti haluaisi mahdollisimman halvalla paljon puuta. Verotus tulojen mukaan on ainut oikea tapa metsäverotuksessa monestakin syystä. Vero pitää periä silloin, kun tuloa tulee, jolloin siihen on myös maksuvalmius.
Jos Oinonen olisi vähääkään kiinnostunut metsiin kohdistuvan verotuksen oikeudenmukaisuudesta, niin hän kirjoittaisi perintöverotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Siinä toinen maksaa täysin näennäisestä syystä kymmenkertaisesti. Siitä hän on ymmärettävistä syistä hyvin hiljaa.
Keskustapuolue osoittautui aikanaan kaikkea muuta kuin metsänomistajan edunajajaksi. Siellä vastustettiin jyrkästi metsänomistajan oikeutta harjoitaa metsätaloutta taloudellisesti tarkoituksenmukaisesti.
Kehitys kehittyy. Tulevaisuudessa omistaja antaa arvot millä hakataan ja kone tekee sen mukaisen valinnan. Ei tarvitse enää motomiehelle selvittää, mihin pyritään. Kone kykenee tällaisen moniulotteisen ongelman huomattavasti paremmin ja nopeammin ratkaisemaan.
Metsäntutkimuksen tieto pitkältä ajalta on aivan hyvä ja tarpeellinen. Pitää vain ymmärtää, mihin sillä on pyritty ja mitä tavoiteltu. Yksipuolisuus on ollut suuri vahinko, joka nyt on iso ongelma. Vaikutelma on se, että meidät on yllätetty housut kintuissa.
Olen nyt niin koukkantunut aegolius, kun sinä sen kerran näin olet todennut. Hypin täällä hattuni päällä ja kiukuttelen.
Minulle metsään sijoittaminen taloudellisessa mielessä on aivan samanlaista kuin sijoittaminen mihin hyvänsä muuhun. En kykene näkemään siinä mitään teoreettista eroa. Metsään sijoitetaan, jos se näyttää tuottavan siellä paremmin, kuin vastaavalla riskillä jossakin muussa kohteessa. Ostettaessa uutta metsää tai sijoitettaessa metsänhoitoon. Aivan sama pohdinta riskistä ja tuotosta, kuin missä muussa kohteessa tahansa.
Metsän kannttaa uudistaa, jos suhteelinen arvokasvu pysyvästi alittaa vastaavalla riskillä muussa kohteessa saatavan tuoton. Suhteellinen arvokasvu kertoo, mikä on puuston arvon vuotuinen kehitys suhteessa puuston ja maapohjan metsätaloudellisen arvon summaan. Suhteellisen arvokasvun kertomista uudistamista jollekin suositeltaessa pidän välttämättömänä, jos sen katsotaan taloudellisuuteen perustuvan. Sitähän me päätöstä tehdessämme vertaamme vastaavalla riskillä muualta saatavaan hyötyyn. Sirppihallat ja muut sen kaltaiset käsitteet eivät kerro mitään.
Periaate on äärimmäisen yksinkertainen. En parhaalla tahdollanikaan kykene perustelemaan itselleni jotakin muuta.
Mitä se sitten tarkoittaa missäkin, on oleellisesti riippuvainen mm. kolmesta tekijästä. Kavuolosuhteista, uudistamiskustannuksista, korosta. Se tarkoittaa, että taloudellisesti oikeat vastaukset ovat todella hyvin erilaisia. Niin erilaisia, että asiaan perehtymättömän on sitä vaikea asiaan syventymättä ymmärtää.
Tässä on lyhyesti sanottuna se, kuinka minä metsätalouden kannattavuuden ymmärrän ja aika moneen kertaan on se tullut jo todettuakin. Eikä minula ole mitään tarvetta paheksua kenenkään metsänhoitoa, perustuu se sitten mihin tahansa ja on mitä tahansa. Se on omistajan asia.