Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Oletteko te nähneet joskus poron? Puhumattakaan siitä, mitä ne voivat saada aikaan.
Olen aegolius metsää ostaessani aina ostanut oikeastaan lähinnä puita, jotka on välitetty eteenpäin. Puiden välitysliike. Muu, kuten Lapin lailla perustetut taimikot ovat tulleet sivutuotteena ja nyt niitä on jo ensiharvenneltu. Lapista sai vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ostaa puuta puoleen hintaan Etälä-Pohjanmaahan verrattuna ja puun hinta myydessä oli lähes sama. Tukista vähän vähemmän ja kuidusta jopa enemmän. Pinta-alavero teki tästä välitystoimesta mielenkiintoista.
Tapana oli syksyisin ottaa aina viikon parin ruskahikiretki metsurikaverin kanssa savottaan Lappiin. Joskus oli telttasauna mukana ja pari kertaa päivässä saunottiin ja asuttiin asuntovaunussa metsässä. Aamulla metsään ja keskipäivällä saunomaan ja pitämään siestaa. Iltapäivällä uudestaan savottaan ja illalla taas saunaan. Metsurikaveri kyllä tapasi kyllä vähän kritisoida sitä, kun pitää kaksi kertaa lähteä. Kun se lähteminen sinne korpeen on se vastenmielisin vaihe. ”Pitäis hertä niin, että on jo yhden puun kaatanut, niin jäis se lähtemisen tuska pois.” Se oli hänen tunnuslauseensa.
Muistan elävästi, kun kaverini totesi taimikon läpi savottaan kuljettuamme, että mitä kuule sä tällä taimokolla teet. Aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja nyt se on jo ensiharvennettu. Lapissakin on aivan kelvollisia kasvuja hyvillä paikoilla.
Älä Timppa suotta revi pelihousujasi edellä sanotusta satasen puusta. 40 cm:n paksuinen puu rinnankorkeudelta on hyvin todennäköisesti aika paljon kookkaampi kuin 1000 litraa. Ehkä jo lähes 1500 litraa.
Tuollaisesta yksinkertaistetusta taulukosta, kun ei oikein selviä, mitä se kaikilta osin pitää sisällään, voi olla mitä mieltä tahansa.
En jaksa mieltää koko jankkaamista ehdottoman oikeista menetelmistä. Kummastakin otetaan hyvät puolet ja siltä pohjalta toimitaan – olosuhteiden mukaan.
No mitä korkoa pitäisi käyttää? Riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Mitä suurempi riski, sitä korkeampi korko. Mitä kauemmaksi joudun sitoutumaan epävarmaan tulevaisuuteen, sen suurempaa korkoa käytän. Jos uhkat näyttävät suurentuvan, niin nostan riskin lisääntymisen takia korkoa. Epävarmuutta on tällä hetkellä todella monella tavalla poikkeuksellisen paljon liikkeellä metsäsektorilla. Kannattavuus on jo omana toiminta-aikanakin merkittävästi heikentynyt, enkä muista näin epävarmaa aikaa.
Kukin reakoi riskeihin harkitsemallaan tavalla. Vain se on varmaa, että tulevaisuus on tuntematon.
Periaatteessa kyllä, jos seurauksena ei olisi huomattavat veroseuraamukset. Mielenkiintoinen kysymys on tietysti inflaatio ja mitä sille tapahtuu keskipitkällä aikavälillä. Tilanne on hyvin erikoinen. Korko on vieläkin lähes nolla ja inflaatio 7%. Markkinoille on sumeilematta pumpattu rahaa ja nyt pitäisi sitten korkoa nostaa rajusti, jonka seurauksena voisi olla kaaos ja totaalinen varallisuuksien uusjako.
Nyt hillasuolle tutkimaan mikä on tilanne. Hilla on paras marja ja sitä aina takavuosina Lapin soilta vähintään viikko metsästettiin. Nyt näyttäisi tulevan etelämpänäkin.
Jätkä kesti provosoivan kommenttini niinkuin miehet. Niin arvelinkin ja saat siitä eittämättä arvostukseni. Muuten en olisi arvannut lohkaista.
Mehtäukko taas tappaa sumeilematta hiehot jo juuri ennen ensimmäisen vasikan syntymää.
Jos on kalliit koneet, niin niitä ei kannata pitää vajaakäytössä. Minulle taas nuo metsämaat eivät ole maksaneet euroakaan, vaan aina on saanut tukun rahaa, kun on ottanut risukot vaivoikseen. Olen kovin vähän kiinnostunut siitä, onko maapohjan tuottokyky milläkin ajatuksella täysimääräisessä käytössä maksimaalisen tuottokyvyn suhteen. Puuntuotantoon niissä panostetaan juuri niin paljon, mikä uhkat huomioiden näyttää kannattavalta. Käsitykseni on, että koskaan sen kolmenkymmenen vuoden aikana, kun olen metsää omistanut, ei tilanne ole ollut niin epävakaa tulevaisuuden suhteen, mitä se nyt on. Kustannusten nousu on räjähdysmäinen ja uhkat mitä moninaisimmat – valitettavasti.
Pitäisi ymmärtää mikä ero on tuotolla ja tuotoksella. Kannatavuus ei valitettavasti ole määrällisen puuntuotoksen synonyymi. Jos olisi, rahanteko alalla oli helppoa kuin heinän teko.
Minun metsät ovat Jätkän määritelmän mukaan enemmän tai vähemmän vajaatuottoisia.
Tavoitteena on mm, että ensiharvennuksen jälkeen männiköstä ei kaadeta yhtäkään hyvänlaatuista kuiturunkoa. Tehdään siis tahallaan Jätkän ymmärtämää vajaatuottoisuutta.
Jätkän maailmassa työnantaja maksaa palkaa sen vuoksi, että työntekijä on kuluttanut aikaansa työmalla ja että hänellä on elämisen kuluja enmmän ja vähemmän maksetavana. Eikä sen vuoksi mitä työntekijä on saanut aikaan. Hän ei missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että työnantaja maksaisi palkan vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja vieläpä korottomasti. EI EI! Metsässä hän jostakin kummallisesta syystä kuitenkin näkee tämän viivästetyn korottoman palkanmaksun ei vain toivottavaksi vaan suorastaan välttämättömäksi.
Jätkä on aivan kelvollisen viisas mies, mutta yksi lohko on aivan tyhjä ja siksi hän onkin sosialisti.
Ensimmäinen silloista koulutusta vastaava työmaa oli heti koulusta päästyä, juuri parikymmentä vuotta täyttäneenä noviisina pojankloppina Savukosken kunnan virkamiehenä. Kokemattomana hakija ei ymmärtänyt minkälaiseen virkaan hakeutui, kuten ei valitsijatkaan. Kun isä oli oikesata puolueesta ja pojalla kiitettävä koulutosdistus, niin valinta oli varma – kokemuksesta viis. Tilanne sama kuin eduskuntaa valittavilla päättäjillä. Olin muun ohessa mm. viiden lautakunna sihteerinä ja yksisormijärjestelmällä kirjoiteltiin pöytäkirjoja. Kun en ollut koskaan niin kaukana kotoa edes käynyt, niin isäni tuli kaveriksi saattamaan poikaansa ja palasi sitten junalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle.
Meillä kotona siihen aikaan kerättiin tarkasti kaikki sormea paksumpi puu metsistä polttopuuksi. Puuta tarvittiin, kun tulisijoja taisi olla toistakymmentä. Kumma kun ei kuoltu pienhiukkasiin. Savukskella oli metsähallituksen metsät täynnä valtavia puunpökkelöjä, joita olisi voinut kerätä polttopuuksi, mutta rakennukset lämmitettiin tuonne korpeen tuhansien kilometrien päästä rahdatulla öljyllä. Kyllä isäni vanhan kansan ihmisenä taivasteli. Paljon piti virrata vettä Kemijoessa ennen muutosta. Uitot Kemijoessa veteli siihen aikaan viimeisiään ja puunkuljetus oli siirtymässä kumipyörille ja Samperin savotan veturit kairassa laitettu muistomerkeiksi.
Maailma muutuu Eskoseni!
En Puuki minä osaa sanoa mikä on oikein.
Pellolla viljellään jotakin lajia ja kitketään ja tai myrkytetään kaikki muut pois häiritsemästä. Toinen ääripää on täysin luonnontilainen ja koskematon alue, vai pitäisikö sanoa alue, jota ihminen ei ole alistanut omiin tarpeisiinsa. Näiden ääripäiden väliin mahtuu sitten erilaisia versioita ja hyvin monenlaisia taloudellisia ja muita intressejä.
Luonnon ja monimuotoisuuden näkökulmasta ilmeisesti olisi paras vaihtoehto ”koskematon” luonnon tila, jossa pieni määrä ihmislajia eläisi keräilytaloudessa.
Mikä sitten on oiken ja kenen kannalta, kun tätä ihmispopulaatiota on jo nyt ylenpalttinen määrä ja joka edelleen lisääntyy? Mikä arvo millekin näissä kysymyksissä sitten pitäisi antaa? En minä tiedä oikeaa vastausta.
Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä, että mitä lähemmäs tätä peltoviljelyn yksilajisuutta menneään, sen suurempi ongelma monimuotoisuudelle.
Timppa: ”Onko se sitten ”älämölöä” vai ei, mutta en ymmärrä metsänomistajaa, joka tietoisesti pyrkii heikentämään omaisuutensa tuottoa. Toki et RR liene ainoa.”
Teet Timppa reisimetsien omistajana aivan liian pitkälle yksinkertaistettuja johtopäätöksiä. Millään allalla tuotannon määrä ei ole kannattavuuden synonyymi. Sellainen väittämä on käsittämätön.
Jos paska- ja talouspaperien hinnat olisivat kymmenkertaisia tai jopa satakertaisia, niin niiden käyttö olisi aivan eri luokkaa kuin nyt. Markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta määrää hinnan.
Halpa hinta johtaa käsittämättömään roskan määrään. Pakkaukset monissa tuotteissa maksaa enemmän kuin itse tuote ja roska-autoilla riittää puuhaa.
