Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kannattavuuden suhteen kaikki vaihtoehdot on aina pöydällä. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Niin on kaikessa yrittämisessä ja tarkastelu aktivoituu, jos kannattavuus heikkenee. Metsä ei taloudellisessa mielessä mitenkään poikkea tästä.
Mikä on perusteltua hyvällä kasvupaikalla, on älytöntä heikommalla kasvupaikalla. Siksi Visa yleistykset ovat kovin ongelmallisia ja siksi kannanotto kirjoitukseesi. Olen konkreettisella tavalla Visa kokenut jo metsänomistamisen alkumetreillä, että luonto ei välttämättä kunniota omaa täydellistä metsänhoitoasi. Kun on ottaa sen huomioon, ei tule haavoja sielulle. Siksi panostukset on syytä olla oikeassa suhteessa tuotto-odotuksiin, eikä se ole yhdentekevää saatko satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua, eli korko on syytä huomioida, jos taloudesta puhutaan. Se on kokonaan toinen ja yksinkertaisempi tarina, jos tavoitteena on vain puuntuotos.
Jos keinollinen uudistaminen näyttää kannatamattomalta, niin jäljelle jää vain luontaiset menetelmät tai niiden parempi huomioiminen. Taloudellisena tavoitteena on toiminan kannattavuus, ei puuntuotos.
Visa: ”Onhan se uudistamiskustannusten välttely ollut aivan uskomatonta soveltavaa matematiikkaa”
Sitä minäkin ihmettelen, mutta en puuntuotoksen vaan talouden näkökulmasta.
Jos katsoo metsänomistuksen riskiksi saman kuin UPM:n osakkeiden, jonka tuotto on luokkaa 4%.
Jos laitan uudistamiseen Etelä-Pohjanmaalla 1000 – 1500 euroa hehtaarille, niin tällä hetkellä oletettavissa olevilla tiedoilla, en koskaan saa tuotakaan investointia takaisin tuolla korolla ja minun pitäisi sitoutua lisäksi neljännesvuosisadaksi pelkkiin huomattaviin kuluihin. Varaishoito, taimikonhoito, tuli sienitauti, mäntypistiäiset ja viime talvena huomattava lumituho. Nyt altaraivaus ensiharvennustra varten. Jos vielä teetän kaikki, ajttelusta lähtien vieraalla, niin homma on täysin älytön. Useimmilla yhdet perintöverotkin tulee maksettavaksi, enne ensimmäistäkään tuloeuroa.
En tunne sinun matemaattisia taitojasi, mutta yksipuolisia yleispäteviä kannanottojasi hämmästelen, jos ne sinusta johonkin matematiikkaan perustuvat.
Kuusen minäkin vielä voisin istuttaa, mutta en mäntyä.
Mänty lähtee erittäin hyvin siemenestä. Toisin kuin kuusi, joka vaatii kylvölle erityiset kosteusolosuhteet ja siihen liittyy myös varjostus. Sekakylvöjä on tullut tehtyä muutamia kymmeniä hehtaareja ja kosteusolosuhde on ollut keskeinen tekijä kuusen lähtöön siemenestä eikä vuodet ole veljeksiä. Muutenkin kuusella on hidas kasvuunlähtö mäntyyn verrattuna metsään kylvettäessä, mutta nousee kuin raketti, kun alkuun pääsee.
Toinen taitta nyt puhua aidan seipäistä ja toinen aidasta. Onko vesi jolun sisällä vai sen ulkopuolella ja onko se pakkasneste solun sisällä vai sen ulkopuolella.
Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Panu: ”Muuten olen kyllä samaa mieltä, että suhteellinen arvokasvu eli yksinkertaisemmin pääoman tuottoprosentti on se mitä pitää seurata.”
Samaa mieltä. Tämä juuri tekee järeysmäärittelyn vaikeaksi eikä helpoksi. Siksi juuri helpot senttimäärittelyt aina häiritsee. Esim. nyt eletään aivan poikkeuksellisia aikoja – korko nolla ja inflaatio 7% eli reaalikorko rajusti pakkasella ja metsän tuotto on enemmän reaalituottoa.
Metsäni ovat Panu pääosin nuoria (veromuutos vielä lähellä ja ostojen raju parturointi), eikä siten tämä ole polttavin pohdittava.
Ei Panu sellaista yhtä vastausta ole. Siksi et ole sitä keneltäkään kuullut, josta sitten voitaisiin johtaa jokaiselle kasvupaikalle tietty uudistamisjäreys.
Hajautusta se ei miksikään muuta, ainkaan vähennä, kysehän oli metsän uudistamisajankohdasta. Metsä kasvaa taas uutta metsäää uudistamisen jälkeen, minkä vuoksi juuri maapohjan metsätaloudellinen arvo on otettava tekijänä huomioon.
Jokaisen metsänomistajan taloudellinen tilanne on erilainen, riskinottokyky ja -halu. Toinen sijoittaa riskialtiisti ja toinen kätkee menettämisen pelossa patjan alle, mikä johtaa hyvin erilaiseen uudistamisikään.
Siksi suhteellinen arvokasvu on niin oleellinen, koska se kertoo metsän taloudellisen tuoton, jota sitten kukin voimme verrata muihin vaihtoehtoihin, mitä ne sitten kullakin ovatkaan. Jos joku ehdottaa minulle avohaakkuuta tietämättä suhteellista arvokasvua, niin minun on mahdoton summassa päättää, kun en tiedä mihin metsän suhteelliseen tuottoon minun pitäisi päätökseni perustaa. Reaalikoroilla pelataan.
Taloudellinen uudistamisajankohta on se, kun suhteellinen arvokasvu ”pysyvästi” jää alle sen, minkä metsänomistaja saisi muussa tarkoituksessa (koheessa) vastaavalla riskillä.
Suhteellinen arvokasvu on prosentteina 100 x a/b+c.
a = puuston vuotuinen kasvu euroina, b = puuston arvo euroina ja c = maapohjan metsätaloudellinen arvo euroina. Metsälehden sivuilla näytti olevan metsätalouden sanastoa. Suhteellista arvokasvua ei ole katsottu tarpeelliseksi laittaa mukaan, joka on juuri sitä vanhaa hapatusta, jonka vuoksi en metsälehtä vaivaidu tilaamaan. Taloutta ei haluta, ymmärretä tms. nähdä metsänomistajan tavoitteeksi.
Jos metsäntoito katsotaan taloudelliseksi toiminnaksi, niin päätehakuun ajankohdan tärkein kriteeri on suhteellinen arvokasvu, sillä mahdollisimman hyvää tuottoahan me taloudessa tavoittelemme. Kaikki muut sirppihallakäsitteet ovat taloudellisessa mielessä tuulesta temmattuja – mutua.
Kaikessa sijoittamisessa on tulevaisuuden ongelma – emme tiedä tulevaisuutta. Niitä me joudumme pohtimaan ratkaisuja tehtäessä. Mitä tapahtuu kuusikoille etelässä seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana? Metsässä on omat riskinsä. Minullakin on iso ala ensiharvennusta odottamassa. Jos olisin sen vuosi sitten harventanut, olisi tullut todella iso vahinko lumituhosta. Ei minun aikanani koskaan tuolla alueella vastaavaa. Uhkat ovat monella tavalla mielestäni selvästi lisääntyneet viimevuosina.
En ottanut Puuki mitään kantaa edellä metsänhoitomenetelmään – jatkuvaa vai jaksollista. Vain siihen, mihin taloudellisessa mielessä pyritään. Visalle jaksollinen noissa olosuhteissa on mitä ilmeisimmin aivan oikea. Minäkin männiköissäni toimin käytännössä pääosin niin, mahdollisuuksien mukaan lauontaista hyödyntäen.
Menneisyydestä on turha höpistä. Vain siitä olemme kiinnostuneita, kuinka meidän kannattaisi toimia tästä hetkestä eteenpäin, oli metsän tila sitten ihan mikä tahansa. Sitä se NNA meille yrittää kertoa. Asia on päivänselvä, eikä se kaipaa mitään selittelyjä.
Harhauttele sinä poika mitä harhauttelet ja pohdi pääsi puhki minkä kiertoaja tuloja mitkäkin kantorahatulot ovat.
Kun minulla on joku metsä, niin sen arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo. Korkoa käyttäen muutetaan kaukana tulevaisuudessa olevat erät nykyarvoiksi. Jos korko olisi nolla eli olisi yhdentekevää saatko sen satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua, niin sirkataimikon arvo olisi sama kuin tuklkimetsän arvo.
Kuten sanottu, metsäni arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo. Olen taloudellisessa mielessä kiinnostunut vain ja ainoastaan siitä, miten toimien tästä eteen päin, tulevaisuudessa tämä nykyarvo olisi mahdollisimman suuri. Menneisyydesta en ole taloudellisessa mielessä pätkääkään kiinostunut. En ole karvan vertaa kiinnostunut sinun harhautuksistasi tai siitä minkä kiertoajan puita metsässäni kasvaa. Niinkuin sanottu – kelaa nyt vähän1!
Ei se hammaslääkärikään yritä peräreijän kautta niitä hampaita korjata vaan suun kautta. Tulevaisuuden toimista me olemme kiinostuneita ei menneisyydestä.